Heikkolahjainen vanhempi

Luulin aina että olen itse tyhmä koska en ollut samalla aaltopituudella äitini kanssa, mutta vika ei tainnutkaan olla minussa, vaan äidissäni.

Tällä ei ollut mitään ymmärrystä siitä mikä on terveellistä ja mikä ei. Luulin että olen vainoharhainen kun "no mut kun mainoksessa sanottiin että tää on terveellistä" ei riittänyt perusteluksi. Hampurilaisetkin oli terveellisiä, olihan niissä salaattia. Ja pullat, kun niissä oli viljaa.

Jos selitin jotain yksinkertaista tämä saattoi tuijottaa kuin kielillä puhuvaa. Luulin että selitin asiat huonosti tai olin itse tyhmä, kun en osannut kertoa asioita tarpeeksi selkeästi. Olen myöhemmin havahtunut siihen että tämä tyhjä tuijotus tapahtuu aina, ihan sama kuka hänelle selittää ja mitä.

Hän on mielestään todella fiksu, vaikka ihan ala-asteen matikka menee ja meni yli ymmärryksen ja ei ollut puhettakaan siitä, että tämä pystyisi auttamaan minua läksyissä. Politiikka on ihan hepreaa. Ihan sama mitä kysyin, vastaus oli "kyllä sinä opit sitten koulussa".

Tämä nainen on tietokoneiden ja kännykän kanssa ihan käsi. Mutta tämä ei ole tietenkään hänen vikansa vaan laitteiden, kännykkä on "rikki" kun hän painaa vahingossa selaimen auki.

Vituttaa katsoa aikuisen ihmisen perään kuin pienen lapsen. Koen, että olen jäänyt paitsi normaalin aikuisen ihmisen roolimallista. Vaikka asun yksin ja no, pärjään paremmin kuin äitini tulee ikinä pärjäämään tai pärjäsi elämässä, en vieläkään aina tiedä mitä pitäisi aina osata tai tietää itse.