Kuinka kauan yhdessä ennen vauvaa, tekisitkö toisin nyt?

Olin yli 30. Ei odoteltu, yrittämisessä meni aikansa. Tiedettiin mitä haluttiin ja ei ole tarvinnut katua.

8 vuotta yhdessä ennen esikoista, 10v toisen lapsen synnyttyä ja 13 v kolmannen lapsen synnyttyä. Oltiin kolmekymppisiä kun esikoinen syntyi. Meille tämä toimi hyvin. Ennen lapsia reissattiin paljon (matkustetaan toki edelleen mutta hieman erilaisissa kohteissa eikä yhtä usein) ja reilu parikymppisenä juhlittiinkin kavereiden kanssa aika usein. Lasten synnyttyä ei tuntunut siltä että jäisi enää mistään paitsi, oltiin saatu mennä tarpeeksi ennen lapsia.

Olimme vanhoja ja toimimme nopeasti. Siis todella nopeasti. Ja kyllä. Tekisin toisin.

Mutta sitten minulla ei olisi tuota ihanaa ihanaa lasta ❤

Vuoden verran oltiin yhdessä ennen vauvan syntymää. En tekisi toisin, mies on vuosien varrella osoittanut erittäin hyväksi valinnaksi kiltti sekä hyväsydäminen :) Mulla kävi hyvä tuuri. Yhdessä nyt kohta 10vuotta.

Me oltiin reilu 2 vuotta yhdessä ennen kuin tytär syntyi. Oltiin kumpikin 25-v ja tahdottiin tehdä lapset nuorina. Kadun tuota päätöstä. Minun ei olisi pitänyt koskaan hankkia lapsia.

10 vuotta yhteiseloa ennen lapsia. Ollaan tietoisia millaista on olla kahdestaan, eikä ainakaan sen vuoksi pelota lapsien lentäminen pesästä. Toki nuoria tulee ikävä<3

Naimisissa 2v. seurustelun jälkeen ja 4 vuotta, ennen esikoisen syntymää. Olin 26, kun syntyi ja kuopuksen aikana 28. Olisi voinut aiemminkin, mutta ajateltiin häiden jälkeen olla jonkin aikaa kahdestaan. Mies 8 vuotta minua vanhempi lapsuuden tuttu, eli tunnettiin toisemme hyvin yli 10 vuotta ennen seurustelua. Mitään en tekisi toisin.

Hyvä kysyä palstalla, jossa varmaan puolet ei tiennyt vielä edes miehen nimeä raskaaksi tulleessaan.

29 ja 30 oltiin, kun esikoinen syntyi vajaan 1,5 tuntemisen jälkeen. Nyt vuosia yhdessä 15 ja lapsia 3 lisää. En kadu, mutta joskus on mietitty, ettei me nykymittapuulla niin vanhoja oltu kuin ite ajateltiin. Olis kyllä ehditty vielä vuosi tai kaks matkustella kaksin

Oikeastaan aika vaikea kysymys. 2 vuotta oltiin yhdessä ennen raskaaksi tuloa, sain esikoisen kun olin 19. Nyt neljä lasta ja yhdessä ollaan oltu 25 vuotta, 2 vanhinta lasta muuttanut jo pois kotoa. En kadu mitään, mutta olisi ollut järkevää kipuilla muutama asia pois ennen lasta. Toisaalta siihen olisi voinut mennä kymmenenkin vuotta. Olin aika kypsä ikäisekseni ja minulla oli vakituinen työpaikka jo tuolloin ja lapsi oli harkittu.

Oltiin oltu yhdessä reilut neljä vuotta ennen esikoisen syntymää. Naimisissa siitä puolitoista vuotta. Mulla oli hirvittävä vauvakuume enkä näe, että siinä tilanteessa olisin pystynyt toimimaan toisin. Ja lapsi oli ja on ihana, fiksu ja rakas kaikilla tavoin. Kuin myös kaksi vuotta ja seitsemän vuotta myöhemmin syntyneet sisaruksensa.

Näin jälkikäteen ajateltuna voi kyllä pohtia, oliko kiire perusteltua. Minkälaiseksi olisi elämä muodostunut, jos olisimme vielä pari vuotta nauttineet vain toisistamme? Olisiko ollut järkeä laittaa rahaa säästöön tulevaa varten? Olisimme varmasti matkustelleet enemmän jne. Mut olisinko nauttinut kahden kesken olemisesta siinä lapsen kaipuussa? Vaikea sanoa.

En kadu lapsiani ja mieheni kanssa olemme edelleen yhdessä. Lapset 17v, 15v ja 10v. Ei mene montaa vuotta, kun saamme taas nauttia enemmän toisistamme.

Kuusi vuotta yhdessä. Oikein sopiva. En tekisi toisin.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 2v. seurustelun jälkeen ja 4 vuotta, ennen esikoisen syntymää. Olin 26, kun syntyi ja kuopuksen aikana 28. Olisi voinut aiemminkin, mutta ajateltiin häiden jälkeen olla jonkin aikaa kahdestaan. Mies 8 vuotta minua vanhempi lapsuuden tuttu, eli tunnettiin toisemme hyvin yli 10 vuotta ennen seurustelua. Mitään en tekisi toisin.

Siis sä olet alle 10-vuotiaana "tuntenut hyvin" jonkun täysi-ikäisyyttä lähestyvän pojan. Varmasti hyvä liitto, mutta ei tuo oikein mainospuheeksi sovi.

18 vuotta yhdessä, vielä ei ole iskenyt vauvakuumetta.

Ei odoteltu, mutta meni kaks vuotta. Molemmat ollaan yli kolmekymppisiä ja alusta asti oli selvää, että halutaan useampi lapsi.

Ollaan oltu yhdessä 15 veestä. 25- veenä meille tuli meidän esikoinen. En usko, että oltasiin tehty mitään toisin. Elämä piti saada kunnolla näennäiseen järjestykseen ennen lasta. Nyt lapsia useampi.

4kk yhdesä niin aloin odottamaan, erosin 1,5v päästä

Toisen miehen kanssa oltiin oltu 8kk yhdessä kun aloin odottamaan, nyt meillä on yhdessä oloa takana 15vuotta ja 2yhteistä lasta. Naimisissa ei olla.

Mitään en tekisi toisin, turha jossitella, aika menee eteen ei taakse.

Ikää minulla nyt 44v

8 vuotta oltiin oltu yhdessä, kun esikoinen syntyi - 3 vuotta sen jälkeen kuopus. Sanoisin että siinä viiden ja kahdeksan vuoden välissä ei tapahtunut parisuhteessa enää suurempia muutoksia, eli silloin olisi jo uskaltanut hankkia lapsen. Mutta toisaalta eipä tuo haitannut vaikka muiden syiden takia lykättiin, kun ei kuitenkaan oltu vielä niin kamalan vanhoja ja tiedettiin että halutaan vain kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysyä palstalla, jossa varmaan puolet ei tiennyt vielä edes miehen nimeä raskaaksi tulleessaan.

Ja loput puolet ei osaa lausua miehen afrikkalaisperäistä nimeä.

16 vuotta yhdessä ennen esikoisen syntymää, ero tuli kuopuksen ollessa 2, kun mies ei pystynyt kasvamaan vanhemmuuden vastuuseen, vaan otti vaihteen "viina, laulu ja naiset".