Lue keskustelun säännöt.
Nuori tyttö avautuu
28.01.2017 |
Halusin vain kirjoittaa jonnekkin, koska en voi tietenkään puhua näistä kenellekkään ääneen.
Olen täysi-ikäisyyden kynnysellä oleva lukiolainen, jolla on vaikeuksia tietyssä aineessa siellä ja vaikka olenkin puhunut siitä paljon niin kukaan ei oikein huomaa edes asian vakavuutta ja uhkana alkaa olla, etten pääse lukiosta läpi. Olen pyytänyt apua useilta eri tahoilta, mutta kukaan ei auta.
Minulla on liikaa vastuuta hartioillani. Vanhempi siskoni, joka asuu vielä kotona kantaa paljon vähemmän vastuuta kaikesta kuin minä (ehkä koska hän ei saa asioita hoidetuksi/osaa tehdä niin) ja minusta tuntuu, että olen koko perheeni jonkinlainen luottohenkilö aina kun tarvitaan apua homissa tai ongelmien selvittelyssä yms. ja se on uuvuttavaa, koska minullakin on omia asioita ja vaikka muut sisarukset olisivat vapaina, niin minä joudun aina tekemään kaiken.
Taidan olla masentunut. Vaikka elämässäni kaiken pitäsi olla "hyvin" silti itken melkein joka päivä kuinka paskaa elämä on (toisaalta todella rankkoja asioita on tapahtunut elämässäni viimeaikoina). Olen vain niin kyllästynyt kaikkeen etten jaksa enää mitään ja olen kokoajan väsynyt. Koulussakin olen useassa luottoasemassa ja vaikka olen kiitollinen kaikesta, tuntuu silti siltä etten haluaisi enää ottaa vastuuta yhtään mistään kuin koulunkäynnistäni, joka on mennyt huonosti viimeaikoina.
Käyn koulun lisäksi töissä ja sitten kotona tai kaveripiirissä ei ymmärretä kun on väsynyt tai ei huvita tehdä jotakin. Minulta vai odotetaan ihan liikaa kaikesta muusta kuin koulunkäynnistäni johon MINÄ haluaisin keskittyä, jotta pääsen edes jonnekkin jatko-opiskelemaan. Arki on rankkaa ja tuntuu etten jaksa enää mutta pakko se kai vaan on kestää...
Kommentit (7)
Luulen, että olet masentunut kaikesta tuosta vastuusta. Hyvä, jos puhuisit lääkärille ettei tilanne pääse pahemmaksi. Ajan kanssa pystyt ehkä pääsemään irti liian rankasta tilanteesta, asiantuntijan avulla. Voimahali sinulle! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että olet masentunut.
Kuulostaa, että sinun kannattaisi ensinnäkin priorisoida oma jaksamisesi ja toiseksi myös miettiä, miten saisit enemmän voimavaroja kanavoitua koulunkäyntiin. Onko jotain, mistä voisit luopua – voisitko esimerkiksi jättää luottoasemasi koulussa, tai keskittyä 100% opiskeluun ja jättää työnteon siinä ohella? Millainen keskusteluyhteys sinulla on vanhempiisi, pystytkö sanomaan heille että koet, että sinulle on sälytetty perheessäsi epäsuhtainen määrä vastuuta? Tsemppiä ja muista, että vanhempien luona ei onneksi tarvitse asua ikuisuuksiin.
Mikä aine sinulle aiheuttaa ongelmia? Samaistun kertomaasi, minulla oli itselläni nimittäin lukiossa kauheita vaikeuksia päästä matematiikan kurssit läpi, ja monet menivätkin rimaa hipoen.
Kiitos teille ❤️ pitäisi kai sitten puhua jollekkin ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Ja no matikkahan se mullakin on mikä ei millään meinaa mennä läpi...
Toimipa seuraavanlaisesti:
- Mene heti seuraavana koulupäivänä koulukuraattorin puheille (tai mahd pian varaa aika) tai koulupsykologille. Kerro tilanteestasi avoimesti. Erityisesti tuosta töissä käymisestä ja vastuunkannosta mitä kotona koet.
- Kuraattori ja muu henkilökunta ohjeistaa sua sitten paremmin. Mutta sen verran sanon tässä, että alle 18v lukiolaisen ei edes kuuluisi käydä töissä koulun ohella. Lyhyet kesäduunit erikseen. Huoltajasi saa susta lapsilisiä (ja ehkä vielä kaikkia muita lapsiperhekorotettuja sosiaalitukia, jos on vähävarainen) siihen asti, kun täytät 17. Eli jos asut kotona ja huoltajasi/yhteiskunta kustantaa sun elämisen - et siis tarvi rahaa eikä sun tarvi käydä vielä töissä. Jos olet jo 17, mutta asut kotona, saatat olla oikeutettu opintotukeen. Eli silloinkaan sun ei tarvisi käydä töissä. Sulla on enää vuosi tai pari lukioo jäljellä - pärjäät kyllä sen ajan ilman, että käyt töissä, koska koulu on ensisijainen. Hoida se alta pois ja keskity siihen. Sinä itsekin tekstisi perusteella vaikutat olevan motivoitunut käymään lukion loppuun ja haluat keskittyä siihen. Eli lopeta ne työt. Töitä ehtii tehä loppu elämä.
Nämä kaikki asiat selviää ja sun taakkasi kevenee huomattavasti, kun meet juttelee kuraattorille, psykologille tai edes ensihätään terveydenhoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Toimipa seuraavanlaisesti:
- Mene heti seuraavana koulupäivänä koulukuraattorin puheille (tai mahd pian varaa aika) tai koulupsykologille. Kerro tilanteestasi avoimesti. Erityisesti tuosta töissä käymisestä ja vastuunkannosta mitä kotona koet.
- Kuraattori ja muu henkilökunta ohjeistaa sua sitten paremmin. Mutta sen verran sanon tässä, että alle 18v lukiolaisen ei edes kuuluisi käydä töissä koulun ohella. Lyhyet kesäduunit erikseen. Huoltajasi saa susta lapsilisiä (ja ehkä vielä kaikkia muita lapsiperhekorotettuja sosiaalitukia, jos on vähävarainen) siihen asti, kun täytät 17. Eli jos asut kotona ja huoltajasi/yhteiskunta kustantaa sun elämisen - et siis tarvi rahaa eikä sun tarvi käydä vielä töissä. Jos olet jo 17, mutta asut kotona, saatat olla oikeutettu opintotukeen. Eli silloinkaan sun ei tarvisi käydä töissä. Sulla on enää vuosi tai pari lukioo jäljellä - pärjäät kyllä sen ajan ilman, että käyt töissä, koska koulu on ensisijainen. Hoida se alta pois ja keskity siihen. Sinä itsekin tekstisi perusteella vaikutat olevan motivoitunut käymään lukion loppuun ja haluat keskittyä siihen. Eli lopeta ne työt. Töitä ehtii tehä loppu elämä.
Nämä kaikki asiat selviää ja sun taakkasi kevenee huomattavasti, kun meet juttelee kuraattorille, psykologille tai edes ensihätään terveydenhoitajalle.
Nro 5 vielä jatkaa: jos et vielä tähän ikään mennessä tiennyt, niin koulukuraattori tarkoittaa sosiaalialan ammattilaista. Kuraattori ei siis ole mikään terapeutti, jolle joudut avautumaan syvällisiä pohdintoja ja käymään kenties turhauttavia keskusteluja lapsuuden traumoista. Kuraattori auttaa nimenomaan käytännön järjestelyissä ja se osaa kertoa sulle, mitä oikeuksia sulla on ja neuvoo miten asiat etenee askel askelelta. Se on täysin sun puolella ja sua varten eli ei tarvi sitäkään pelätä, että se pitäisi sua jotenkin huonona oppilaana tai aloittaisi jotain "kurinpitotoimenpiteitä" :) Eli kuraattorin käynti ei ole mitään turhaa hölinää, vaan saat konkreettista apua, kun vain kerrot tilanteestas niin kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimipa seuraavanlaisesti:
- Mene heti seuraavana koulupäivänä koulukuraattorin puheille (tai mahd pian varaa aika) tai koulupsykologille. Kerro tilanteestasi avoimesti. Erityisesti tuosta töissä käymisestä ja vastuunkannosta mitä kotona koet.
- Kuraattori ja muu henkilökunta ohjeistaa sua sitten paremmin. Mutta sen verran sanon tässä, että alle 18v lukiolaisen ei edes kuuluisi käydä töissä koulun ohella. Lyhyet kesäduunit erikseen. Huoltajasi saa susta lapsilisiä (ja ehkä vielä kaikkia muita lapsiperhekorotettuja sosiaalitukia, jos on vähävarainen) siihen asti, kun täytät 17. Eli jos asut kotona ja huoltajasi/yhteiskunta kustantaa sun elämisen - et siis tarvi rahaa eikä sun tarvi käydä vielä töissä. Jos olet jo 17, mutta asut kotona, saatat olla oikeutettu opintotukeen. Eli silloinkaan sun ei tarvisi käydä töissä. Sulla on enää vuosi tai pari lukioo jäljellä - pärjäät kyllä sen ajan ilman, että käyt töissä, koska koulu on ensisijainen. Hoida se alta pois ja keskity siihen. Sinä itsekin tekstisi perusteella vaikutat olevan motivoitunut käymään lukion loppuun ja haluat keskittyä siihen. Eli lopeta ne työt. Töitä ehtii tehä loppu elämä.
Nämä kaikki asiat selviää ja sun taakkasi kevenee huomattavasti, kun meet juttelee kuraattorille, psykologille tai edes ensihätään terveydenhoitajalle.
Nro 5 vielä jatkaa: jos et vielä tähän ikään mennessä tiennyt, niin koulukuraattori tarkoittaa sosiaalialan ammattilaista. Kuraattori ei siis ole mikään terapeutti, jolle joudut avautumaan syvällisiä pohdintoja ja käymään kenties turhauttavia keskusteluja lapsuuden traumoista. Kuraattori auttaa nimenomaan käytännön järjestelyissä ja se osaa kertoa sulle, mitä oikeuksia sulla on ja neuvoo miten asiat etenee askel askelelta. Se on täysin sun puolella ja sua varten eli ei tarvi sitäkään pelätä, että se pitäisi sua jotenkin huonona oppilaana tai aloittaisi jotain "kurinpitotoimenpiteitä" :) Eli kuraattorin käynti ei ole mitään turhaa hölinää, vaan saat konkreettista apua, kun vain kerrot tilanteestas niin kuin se on.
Kiitos näin teen! Olenkin itseasiassa jo jutellut kuraattorille stressin hallinnasta mutta pitääpi varmaan avata sille asiaa vähän lisää!
Enkä näköjään osaa kirjoittaa.. Anteeksi kirjotusvirheet en tarkastanut tekstiä ennenkuin lähetin sen!