Nyt vasta ymmärsin, miten unettomuus minuun vaikuttaa.

Olen kärsinyt ajoittaisesta unettomuudesta jo monta vuotta. Yksin eläessä siitä ei niin jaksanut välittää, joskushan sitä kaikki nukkuu huonosti. Töissä käydessäni saattoi nukahtaminen mennä helposti lähemmäs kahta, vaikka sänkyyn menin viimeistään kymmeneltä. Siitä sitten viideltä ylös "eikä tunnu missään". Nyt olen ollut ensin saikulla ja sitten työttömänä vajaat kolme vuotta. Siitä ajasta osa on mennyt nukkumisen kannalta hyvin, koska olen käyttänyt välillä aika isojakin annoksia nukahtamislääkkeitä. Lopetin ne kuitenkin reilu vuosi sitten, koska aioin hakea kouluun ja halusin oppia normaalia päivärytmiä ihan luonnolisesti.

Pahimmillaan olen valvonut neljä vuorokautta putkeen. Ihan valehtelematta. Yleensä kykenen nukkumaan kuitenkin pari tuntia yössä, mutta aina joskus tulee öitä, ettei pysy silmät kiinni ja tulee vaan valvottua. Mutta jopa tuon neljän vuorokauden valvomisen aikaan koin olevani ihan "terässä". Tein kotityöt normaalisti, kokkailin, kävin kaupassa, vierailin äitini luona.. En kokenut olevani mitenkään ihmeellisen väsynyt, ärtynyt, sekava tms.

Nyt olen elämäni ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa. Olen reilut 10kk seurustellut ja varsinkin viimeiset puoli vuotta mies on käytännössä asunut luonani. Tässä vähän aikaa sitten alkoi taas astetta vaikeampi unikausi. Tuossa just meni kaksi yötä täysin unetta, mutta koin jälleen olevani ihan normaali oma itseni. Viime yönä nukuin sitten 5h melkein jopa putkeen. Aamutoimien jälkeen oltiin lähdössä miehen kanssa ruokakauppaan ja hän siinä pukiessa mainitsi:"Onpa kiva, kun et oo enää huonolla tuulella." Olin ihan, että mitä? Huonolla tuulella? Mies kertoi, että olen tässä pari päivää ollut tosi känkkäränkkä, ailahteleva, välinpitämätön ja apea. Pysähdys. Rupesin oikeasti miettimään eilistä. Tuli heti mieleen hetki, kun teki mieli heittää tabletti seinän, kun se vähäsen hidasteli. Itku meinasi tulla. Vau!

Miten tätä ei ole yksin älynnyt? :D Ja osaisikohan tästä eteenpäin unettomuuskaudenkin aikana miettiä, miten oikein käyttäytyy ja pysähtyä hetkeksi tunteidensa ääreen...

Onko muita huonoja nukkujia? Vaikuttaako oloon, käytökseen? Huomaako muut sen teistä?