Kiusaaminen

Onko teitä koskaan kiusattu? Haluaisin nyt puhua tästä asiasta, sillä en ole siitä juurikaan avoimesti aiemmin puhunut. Minua on oikeastaan aina kiusattu, mutta se kiusaaminen ei ole ollut läheskään niin pahalaatuista kuin monien kohdalla voi olla. Jo tarhaikäisestä saakka minulla oli ongelmia tulla muiden kanssa toimeen. Olin kuitenkin aika temperamenttinen luonne lapsena, joten en voi väittää ettei omassa käytöksessäni olisi ollut tuolloin vikaa. Lapsena sitä kuitenkin jotenkin vain osasi päästä niistä asioista nopeasti yli, ja seuraavana päivänä elämä tuntui taas ihan hyvältä. Tultuani murrosikään kiusaaminen kuitenkin alkoi ottaa koville, sillä pienessäkin koulussa sitä päivittäin tapahtui. Tein useita muutoksia ulkonäköni ja käytökseni suhteen tietoisesti miellyttääkseni muita, mutta eipä se sitten lopulta ratkaissut mitään. Nopeasti iloisesta ja avoimesta tytöstä muutuin pelokkaaksi ja sisäänpäinkääntyneemmäksi. Kiusaaminen siirtyi koulusta kaupungin puolelle, jossa minua haukuttiin huoraksi, rumaksi yms. Lopetin kaupungissa käymisen ja yritin saada elämäni järjestykseen. Lopetin ulkonäköön panostamisen ja lakkasin miettimästä luonnettani, päätin vain olla sellainen kuin olen. Sen jälkeen ikävien kommenttien suodattaminen alkoi ollakkin helpompaa. Se tässä kaikessa on positiivista, että minulla on silti melkein aina ollut kavereita. Jos sitä ei olisi ollut, en varmastikkaan olisi jaksanut samalla lailla. Mutta tottakai edelleen ne ikävät kommentit menevät toisinaan enemmän tai vähemmän ihon alle. Siitä huolimatta näen jollain tavalla tulevaisuuden valoisampana. Te joita on kiusattu pitkään, haluaisin kuulla miten ja milloin se loppui? Koska toivon todella että se vielä joskus loppuu kokonaan. Saa jakaa omia kokemuksia