Lue keskustelun säännöt.
Te joilla suhteenne alussa oli puolisonne kanssa ihan mieletön kemia!
27.01.2017 |
Mä olen tapaillut nyt vuoden verran miestä jonka kanssa koen ennenkokematonta kemiaa, molemmilla ensimmäinen tällainen kokemus jossa vetovoima on aivan ihmeellistä.
Mietin että kun alussa on tällaista, mitä tapahtuu vuosien saatossa. Säilyykö sellainen tietty vetovoima?
Kommentit (20)
Ensimmäisen vastaajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että pelkkä kemia ei lopulta riitä. Mutta jos sitä hoivaa osoittamalla rakkauttaan, kunnioittamalla toista ja arvostamalla hänen tekemisiään niin tämä vaan paranee.
Meillä mennään nyt viidettä vuotta.
On ihanaa, kun voi yhdessä muistella asioita, joita on tehty. Kun on omia vitsejä, tai voi viitata johonkin asiaan puolella sanalla ja toinen tietää mistä puhutaan.
Niin ja on sitä seksiäkin. Ei enää kolmea kertaa päivässä, mutta se on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilmeisesti ei kemia säilynyt, sen toisen mielestä. Mun mielestä oli huono vaihe tietyistä ulkopuolisista syistä, mutta silloin pitäisi löytyä kärsivällisyyttä.
Komppaan ekaa vastaajaa, kemiaa on edelleen ja viihdymme toistemme seurassa ehkä yhä paremmin. Olemme juuri sellainen "yhteenkasvanut" pariskunta, joka täällä palstalla usein näyttää naisen/miehen kavereita ärsyttävän, koska emme halua olla toisistamme erossa muuta kuin ihan sen välttämättömän (käytännössä töissäolon ajan). Lähes kaikki vapaa-aika vietetään, ja nimenomaan halutaan molemmat viettää yhdessä. Ensitapaamisesta 18 vuotta, joista naimisissa 16.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näköjään mulle.
Meillä oli noin kun tavattiin kuusi vuotta sitten. Nykyään me nauraa hohotetaan tyhmille jutuillemme monta kertaa päivässä. Silitellään toisiamme jatkuvasti. Hän on mun paras ystävä. Seksiä on kerta viikkoon, se on vähentynyt paljon, mutta on edelleen ihanaa. Ihailen sitä tyyppiä ja haluan ilahduttaa. Hän tekee samoin. Olemme uskollisia toisillemme ja haluamme olla yhdessä aina. Tästä on puhuttu, ei ole pelkästään minun fantasia.
Lyhyesti: rakkautta on paljon, seksiäkin jonkin verran. Räiskyvä kemia on muuttunut nautinnollisen yhdessäolon kemiaksi.
Ja mikään tästä mitä kerroin, ei ennusta ap:n suhteen tulevaisuutta millään tavoin. Jokainen on omanlaisensa tarina. Tää ei ennusta edes minun suhteen tulevaisuutta, jos tarkkoja ollaan. Voihan olla, että jompi kumpi meistä karkaa toisaalle jo tänä vuonna ja that's it. Sellaista elämä on, sattumanvaraista.
Tämä on juuri minulle sopiva kirjoitus.
Kemiaa, yhdessä viihtymistä. Hyvä olla yhdessä.
Itsellä sama ja tavattiin 20 v sitten.
Aluksi huumaa ja huumaavaa. Nykyään hyvä olla yhdessä. Rakkautta eikä mitään haluja muualle.
Silti aina vieroksun näitä elämäni rakkaus tarinoita.
Minun tarinani on enemmän kemiaa joka kasvaa kunnioitukseksi. Tasapainoksi ja arjen teoiksi.
Ei se samaa ole kuin joskus. Mutta en sitä kaipaakaan. Tämä ihminen on kuitenkin se, jonka kanssa huuman olen kokenut.
En voisi olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole koskaan ollut kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti ei kemia säilynyt, sen toisen mielestä. Mun mielestä oli huono vaihe tietyistä ulkopuolisista syistä, mutta silloin pitäisi löytyä kärsivällisyyttä.
Se kuuluisa 'kemia' on vain hormonimyrskyä ja uutuudenviehätystä.
Ihmiset ovat tässä mielessä erilaisia, toiset eivät koskaan antaudu viettiensä vietäväksi, eli eivät koe suurta kiihkoa.
Muunlaiset asiat ratkaisevat, kuinka suhde kehittyy alkuajan ilotulituksesta. Ihmisten persoonallisuus mm.
Minä olen erityisherkkä ja vielä ns. novelty seeker eli koen asiat/tunteet voimakkaina, mutta en jaksa rutiineja. Siksi ihmissuhteissani on ollut paljon vaihtelua.
Esim. siskoni ja veljeni ovatedelleen keski-ikäisenä naimisissa ensimmäisen ja ainoan poika-/tyttöystävänsä kanssa. He ovat tasaisempia luonteeltaan kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se kemia oli intohimoa toista kohtaan. Ja sitä oli paljon! Vuoden jälkeen sen intohimo oli kiihkeyttä myös huonossa, joka johti ihan käsittämättömiin riitoihin.
Siihen se sitten loppuikin.
Minä tajusin kemiamme yhtäkkiä, se vaan kohahti tajuntaan. Olimme tunteneet aina. Ja siitä se sitten syveni, nyt yhteisiä vuosia takana 14. Mutta vaikka toki välillä raivostunut täysin tuolle (hän ei ikinä taas minulle) niin edelleen kohahti usein se suuri ja sytyttävät vetovoima.
Ja meillä on yhdessä tosi mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti ei kemia säilynyt, sen toisen mielestä. Mun mielestä oli huono vaihe tietyistä ulkopuolisista syistä, mutta silloin pitäisi löytyä kärsivällisyyttä.
Se kuuluisa 'kemia' on vain hormonimyrskyä ja uutuudenviehätystä.
Ihmiset ovat tässä mielessä erilaisia, toiset eivät koskaan antaudu viettiensä vietäväksi, eli eivät koe suurta kiihkoa.
Muunlaiset asiat ratkaisevat, kuinka suhde kehittyy alkuajan ilotulituksesta. Ihmisten persoonallisuus mm.
Minä olen erityisherkkä ja vielä ns. novelty seeker eli koen asiat/tunteet voimakkaina, mutta en jaksa rutiineja. Siksi ihmissuhteissani on ollut paljon vaihtelua.
Esim. siskoni ja veljeni ovatedelleen keski-ikäisenä naimisissa ensimmäisen ja ainoan poika-/tyttöystävänsä kanssa. He ovat tasaisempia luonteeltaan kaikin puolin.
Minä olen aika samanlainen kuin sinä kirjoituksesi perusteella, rutiinit eivät jaksa kiinnostaa, aikataulutettu ja "tylsä" kaavoihin kangistunut elämä ei ole minua varten, ja etsin jatkuvasti uutta ja kiinnostavaa sisältöä ja kokemuksia elämääni. Olen myös päätöksissäni äärettömän impulsiivinen. Tästä huolimatta olen edelleen pitkälti toista vuosikymmentä onnellisessa parisuhteessa elämäni TOISEN poikaystäväni kanssa. Mieheni on myös aika samanlainen luonteeltaan, eli harvemmin yrittää jarrutella minua, ja ehkä siksi meillä sujuukin niin hyvin. Täytyy kyllä myöntää, että joskus kaksi toisiaan yllyttävää "sekopäätä" on kyllä vaikuttanut aika karmealta yhdistelmältä ;), mutta vielä ollaan hengissä.... toistaiseksi ainakin!
T. 4
Ap nostelee ja toivoo lisää vastauksia.
En tarkoita tavallista rakastumista ja hormonimyrskyä vaan aivan erityistä vetovoimaa.
Olen ollut kyllä elämässäni aiemminkin todella rakastunut mutta mitään tällaista minulle ei ole ennen tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On edelleen. Muuttumattomana se käsittämätön raju vetovoima ja yhteenkuuluvuuden tunne. Kiihkeistä alkuvuosista on kasvanut luja suhde, paljon yhteisiä juttuja ja insider vitsejä, esim. virnistämme toisillemme nopeasti "ilman ylähuulta", toinen vastaa siihen samoin yms ihan hullua :D
Yhdessä 24 vuotta.
Mäkin luulin että olemme maailman onnellisin pari. 30vuotta yhdessä. Joka päivä sanomme toisillemme, että rakastetaan toisiamme. Mies kehuu ja ylistää mua koko ajan. Viimeviikolla kuulin, että miehelläni toinen 7 vuotta. Tapaavat aina miehen lapinviikolla ja miehen kaverit antaa suojan. Muuten tapaavat työmatkoilla. Et sellainen huuma. Seksiä meillä oli monta kertaa viikossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elämäni aikana tavannut vain kaksi miestä joiden kanssa kemiat toimii. Toinen on mieheni ja toinen ystäväni. Mieheni on muuten riittävän erilainen niin arki sujuu.
Kemia palasi kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn ja mies mielialalääkkeet. Välissä oli 10 vuoden lähes kemiaton jakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko tämä sellaista mitä ap tarkoittaa.
Me alettiin seurustella viisi vuotta sitten. Ennen sitä oltiin vain oltu kavereita. Meidän kemia löyty sillä, että valvottiin kerran koko yö ja juteltiin elämästä ja asioista. Mies pyysi sitten elokuviin pian sen jälkeen ja taas juteltiin niin valtavan pitkään. Ensisuudelmaa molemmat kuvasi "ilotulituksia" -sanalla. Seksi loksahti kohdilleen heti, osasimme käsitellä toisiamme. Alkuaikoina tunnuimme vain harrastavan seksiä ja puhuvamme toisiamme tuijotellen. Koko homma tuntui olevan salamarakastumista. Kirjoitin tuolloin päiväkirjaani, että ihmettelen miten luontevaa kaikki on ja miten en ole koskaan kokenut vastaavaa ja ensimmäistä kertaa tunnen voivani olla oma itseni kokonaisuudessaan.
Nyt viiden vuoden jälkeen tuntuu muuten samalta, mitä nyt arki karsii vähän romantiikkaa. Enää ei tuijotella toisiamme loputtomiin, mutta keskustelemme edelleen monista asioista. Seksiä ei ole joka päivä, mutta nykyään se on vielä parempaa. Minä olen ainakin ihan yhtä hulluna mieheen, toki hänen puolestaan en osaa sanoa. Sanon aina, että jos elämä olisi elokuvaa, hän on se joka minulle on tarkoitettu, Se Oikeani.
Minä tapasin mieheni 7 vuotta sitten ja olemme nyt olleet 5 vuotta naimisissa, olimme kumpikin eronneet tavatessamme. Meillä on alusta asti ollut mieletön kemia. Rakastuin mieheeni niin, että hiukseni kihartuivat ja minä puolestani sain mieheni laulamaan.
Kemia on säilynyt , mutta alkuaikojen kiihko on rauhoittunut. Suhteemme on pysynyt rakastavana ja huomioivana, jaamme asioita ja luotamme toisiimme.
Mieheni on 6:n kaltainen rutiinien kaihtaja. Minä nautin siitä, että maailma on hänen silmiensä kautta kovin erilainen kuin minun. Ihmisten keskinäinen kemia ei tarkoita samankaltaisuutta.
Vuodesta 1990 oltu yksissä. Välillä laimeempaa ja yks kaks taas roihahtaa ☺ Mutta pääsääntösesti tasasen mukavaa.
Kohta 30 vuotta ollaan oltu yhdessä ja edelleen kipinöi. Rakastumisvaihe meni ohi parissa vuodessa, mutta rakkautta löytyy kiintymyksen ohella. Jotkut ihmiset on ilmeisesti vain luotu toisilleen.
Tärkeää on ollut yhteinen aika ja yhteiset tekemiset perhe-elämän, työn ja harrastusten ohella. Kaikesta pystyy puhumaan.
Ollaan kumpikin aika impulsiivisia ja äkkivääriä. Joten riidellä osataan myös.
Kemiasta en tiedä mitään, mutta rakkautta on se, kun molemmista tuntuu, että tuon kanssa haluan viettää elämäni loppuun asti, vaikka mitä tulisi. Rakkaus voi kestää, jos välittää toisen onnesta enemmän kuin omastaan.
Nelikymppisenä kohtasin ihmisen, jonka kanssa koin sellaista kemiaa, etten koskaan ennen. Siihen kuului ennen kokematon tuttuuden tunne ja "tieto", että meidän vain kuuluu olla yhdessä. Jos hän oli kosketusetäisyydellä, en millään pystynyt olemaan koskettamatta häntä. Joskus ihmettelin itsekin, että mitä tuo minun käsi taas jo tekeekääntuolla toisen käsivarrella.
Tämä on näköjään mulle.
Meillä oli noin kun tavattiin kuusi vuotta sitten. Nykyään me nauraa hohotetaan tyhmille jutuillemme monta kertaa päivässä. Silitellään toisiamme jatkuvasti. Hän on mun paras ystävä. Seksiä on kerta viikkoon, se on vähentynyt paljon, mutta on edelleen ihanaa. Ihailen sitä tyyppiä ja haluan ilahduttaa. Hän tekee samoin. Olemme uskollisia toisillemme ja haluamme olla yhdessä aina. Tästä on puhuttu, ei ole pelkästään minun fantasia.
Lyhyesti: rakkautta on paljon, seksiäkin jonkin verran. Räiskyvä kemia on muuttunut nautinnollisen yhdessäolon kemiaksi.
Ja mikään tästä mitä kerroin, ei ennusta ap:n suhteen tulevaisuutta millään tavoin. Jokainen on omanlaisensa tarina. Tää ei ennusta edes minun suhteen tulevaisuutta, jos tarkkoja ollaan. Voihan olla, että jompi kumpi meistä karkaa toisaalle jo tänä vuonna ja that's it. Sellaista elämä on, sattumanvaraista.