Lapsen entinen luokkakaveri 12v uhkailee talomme polttamisella.
Haluaa kylään kun muutimme. Lapseni ei halua häntä kylään koska kiusasi entisellä luokalla ja aiheutti kaikenlaista harmia. Nyt muutettuamme pyrkii sinnikkäästi kylään ja uhkailu on käynyt aika törkeäksi. Eikö lapsella ole oikeus jatkaa uudessa kodissa onnellisempaa elämää? Kaveri on nyt estetty kaikissa sos.medioissa.
Kommentit (34)
Ota yhteyttä opettajaan, koulun oppilashuoltoon, lasten vanhempiin sekä poliisiin. Tee asia näkyväksi! Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Ongelmalapsi toteutti uhkauksensa, poltti sitten yhden naapurin ulkorakennuksen seinää. Opettaja piti poikaa tiukasti silmällä ja puuttui hyvällä tavalla. Kertoi, että uhkailusta tiedetään ja koulun moniammatillinen tiimi purki tilannetta. Ehkä poika oli jossain hoidossakin sitten, en tiedä tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama tilanne muttei uhkaillut polttamisella. Tuli pihaan kiusaamaan muita lapsia ja erityisesti meidän lasta. Kun mieheni meni pihaan pitämään puhetta niin nokkava pentu alkoi pilkkaamaan miestäni papparaiseksi ja potkaisi tältä jalat alta ja mieheni kaatui pahasti jäälle ja loukkasi käsivartensa. Käteen tuli hiusmurtuma.
Tämän 11v pojan kaverit nauroivat mukana mutta lähtivät karkuun kun mieheni uhkasi soittaa poliisit.
Nyt emme uskalla liikkua ulkona kun tuo poikaporukka on pihalla.
Arvaa vaan millaista on olla opettajana tuon ikäisten parissa.
Vanhemmat eivät kasvata lapsiaan nykypäivänä ollenkaan. Apinalauma voi jopa työntää siivouskaappiin ja lukita oven.
Tuon ikäiset ovat jo riittävän voimakkaita tekemään kaikkea pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pojat ovat erilaisia kuin Pojat-elokuvan pojat.
Häikäilemättömiä.
Työntävät palloja auton pakoputkeen ja nauravat perään. Auto ei käynnisty millään ja pakoputkea on paha saada puhtaaksi. Moni pojista on niin iso ettei mieheni pärjää näille mitenkään.
Huumeista johtuu.
About 10-vuotiaissa pojissa on joku riivaaja. Ihmeellistä perseilyä todella monella ja vakavampaakin rötöstelyä joillakin. Osalla se menee ohi, kun jossain vaiheessa yläkoulussa alkaa tytöt kiinnostaa ja luusereilla taitaa jatkua koko iän, jollei onnistu perseilemään itseään hengiltä.
ongelmalapsen äiti kirjoitti:
Minulla on itselläni ns. ongelmalapsi. Olen itse ihan normaali tasapainoinen ihminen. Kasvatustyötä on tehty vuosikausia moniammatillisessa yhteistyössä. Älkää leimatko heti vanhempia, joillain lapsilla on neurologisia ongelmia, lisäksi kotiolot ovat vain yksi osa ihmistä. Maailmassa on muitakin vaikuttimia. Minun neuvoni on, että otat ihan rohkeasti ja fiksusti yhteyttä lapsen vanhempiin, ilman kiihkoilua tai syyllistämistä ja kerrot asian. Saattaa jopa olla, että vanhemmat eivät ole tietoisia lapsensa käyttäytymisestä. Jotkut lapset ovat kotona enkeleitä. Jos lapsen vanhemmat eivät suhtaudu asiaan vastaanottavaisesti, niin ota yhteyttä lastensuojeluun. Älä leimaa etukäteen, vaan toimi järkevästi ja kiihkottomasti.
En ole kirjoittanut tähän ketjuun, mutta mielenkiinnosta: millaisia ongelmia teillä on ollut? Mistä sun mielestä on ollut apua?
Ja jos jaksat vastata, niin toki suurpiirteisyys on ok... Yksityisyydenkin nimissä.
Itsellä pienempi lapsi. Eikä vaikuta siltä, että ongelmia olisi kovin tulossa. Mutta kun haluan ymmärtää ja suhtautua oikein niihin ongelmallisiinkin.
Ja kovasti voimia sulle.
Vierailija kirjoitti:
ongelmalapsen äiti kirjoitti:
Minulla on itselläni ns. ongelmalapsi. Olen itse ihan normaali tasapainoinen ihminen. Kasvatustyötä on tehty vuosikausia moniammatillisessa yhteistyössä. Älkää leimatko heti vanhempia, joillain lapsilla on neurologisia ongelmia, lisäksi kotiolot ovat vain yksi osa ihmistä. Maailmassa on muitakin vaikuttimia. Minun neuvoni on, että otat ihan rohkeasti ja fiksusti yhteyttä lapsen vanhempiin, ilman kiihkoilua tai syyllistämistä ja kerrot asian. Saattaa jopa olla, että vanhemmat eivät ole tietoisia lapsensa käyttäytymisestä. Jotkut lapset ovat kotona enkeleitä. Jos lapsen vanhemmat eivät suhtaudu asiaan vastaanottavaisesti, niin ota yhteyttä lastensuojeluun. Älä leimaa etukäteen, vaan toimi järkevästi ja kiihkottomasti.
En ole kirjoittanut tähän ketjuun, mutta mielenkiinnosta: millaisia ongelmia teillä on ollut? Mistä sun mielestä on ollut apua?
Ja jos jaksat vastata, niin toki suurpiirteisyys on ok... Yksityisyydenkin nimissä.Itsellä pienempi lapsi. Eikä vaikuta siltä, että ongelmia olisi kovin tulossa. Mutta kun haluan ymmärtää ja suhtautua oikein niihin ongelmallisiinkin.
Ja kovasti voimia sulle.
Kiitos kysymästä, vastaan mielelläni!
Lapsellani on diagnosoitu adhd ja uhmakkuushäiriö. Hänellä on vaikeuksia tunteiden hahmottamisessa, rajojen seuraamisessa, auktoriteettivihamielisyyttä, masennusta, itsetuhoajatuksia. Hän on ap:n kirjoittaman lapsen tapaan aiemmin myös uhkaillut ihmisiä, ollut ns. riippakivi kavereille ja tehnyt kaikenlaista tyhmää ja sopimatonta.
Meillä on päästy pahimman yli keskustelemalla, tekemällä tiukkaa ja avointa kasvatustyötä, puuttumalla varhain ongelmiin ja lääkehoito on myös auttanut asiaan. Lapsi on myös ollut osastojaksolla lastenpsykiatrisella. Meillä on tiukka seuranta asioihin. Lastensuojelun työntekijät tapaavat meitä joka viikko, ja keskustelemme ongelmista ja puutumme niihin yhteistyöllä ja koitamme pitkäjänteisesti ehkäistä ongelmia.
Itseäni harmittaa, koska minun ja lastensuojelun näkökulmasta olen tehnyt kymmenkertaisen kasvatustyön ns. normaaliin lapseen verrattuna, silti joidenkin ulkopuolisten silmin meidät leimataan huonoksi perheeksi. Toivoisin, että kun joku ulkopuolinen huomaa lapsen käyttäytyvän epäsosiaalisesti, he puuttuisivat tähän auttavasti ja jämäkästi. Ja fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Haluaa kylään kun muutimme. Lapseni ei halua häntä kylään koska kiusasi entisellä luokalla ja aiheutti kaikenlaista harmia. Nyt muutettuamme pyrkii sinnikkäästi kylään ja uhkailu on käynyt aika törkeäksi. Eikö lapsella ole oikeus jatkaa uudessa kodissa onnellisempaa elämää? Kaveri on nyt estetty kaikissa sos.medioissa.
En tiedä sinun auktoriteettia tai sinun miehesi.
Mutta sinä tai miehesi sanovat sille muksulle hyvin päättäväisestä " Jos sinä vielä edes kerran puhut! Talomme polttamisella. Sinun vanhempasi, isovanhemmat, serkut, lemmikit ja sinä tulette palamaan elävältä. " Sitten hymyilet vaan ja odotat miten lapsen vanhempi soittaa paniikissa... Sanot vaan kertoneesi asian tulipaloista, et mitään muuta.
Sama homma mulla. Yksi (vanha) luokkakaveri kokoajan on perässäni ja tulee *koko ajan* "servaamaan". Nauraa ja pierii tunnilla. Aika naurettavaa. Ja se pahin, joka saa teidän naurut, on se, että se kaikki alkoi siitä, kun kerran en mennyt hänen luo (ei ollut motiivia kun niillä on niin tylsää). On kyllä vanhemmat hullumpia. Haukkuvat psykopaatiksi vaikka oma jälkeläinen on enemmän. Estin kaiken liikenteen näiltä pösilöiltä. En tiedä mitä tekisin. Opettajan sanoista huolimatta ei lopeta. Rehtorinkaan sanoista huolimatta ei lopeta. Ja tämän "kaverin" äiti oli uhkaillut minulle, että jos menen sinne, en pääse ennen kuin asia on selvinnyt. Pösilön määrä: sanoinkuvaamaton
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pojat ovat erilaisia kuin Pojat-elokuvan pojat.
Häikäilemättömiä.
Työntävät palloja auton pakoputkeen ja nauravat perään. Auto ei käynnisty millään ja pakoputkea on paha saada puhtaaksi. Moni pojista on niin iso ettei mieheni pärjää näille mitenkään.
Siis siinä elokuvassahan ne varasti pommin ja räjäytti sen...
En oikein ymmärrä vertausta.
Ihan vaan varmuuden vuoksi: lisätkää palohälyttimiä ja pihaan riistakameroita sekä liiketunnistimilla toimivia valoja.
Lapsi tarvitsee apua selvästi, joten kannattaa vinkata sossuun. Mutta jos perinyt sekopäisyyden vanhemmiltaan, niin kannattaa varautua.
Tälläiset uhkailut eivät kuulu opettajalle, mutta lastensuojelulle ja poliisille ne kuuluvat. Tuo lapsi ei saa ikinä ongelmiinsa apua, jollei hänestä tehdä tutkintapyyntöä laittomasta uhkauksesta ja lastensuojeluilmoitusta. Näiden ilmoitusten tekeminen on lapsen parasta ajattelevien aikuisten tehtävä.
Heti vaan nalli otsaan jos pihalle sattuu,yleensä nämä ihmisten asuinalueiden luo hakeutujat ovat raivotautisia yksilöitä,joiden lopettaminen on vähintääkin armeliasta.
Lihat pakkaseen talvea varten.
En ole mikään lainoppinut, mutta käsittääkseni laittomassa uhkauksessa poliisikynnyksen ratkaisee se, onko uhkaus varteenotettava ja onko uhkauksella mahdollisuus toteutua. Jos 12v uhkailee ampuvansa taloa ydinohjuksella tai ajavansa sen yli armeijan panssarivaunulla, niin sellainen uhkaus tuskin kovinkaan pitkälle kantaisi, koska voi aivan järjellä ajatella, että mikä lienee sellaisen uhkauksen toteutumismahdollisuus. Mutta jos uhkaa polttaa talon, niin on toki olemassa sellaisia tapoja, että uhkaus olisi realistisesti toteutettavissa. Kyllä tuollaisissa asioissa voi poliisia tai jotain lainoppinutta tiedustella, mutta ehkä voisi myös aloittaa kyseisen ihmisen vanhemmista, mikäli he ihan järkeenkäyviltä ihmisiltä vaikuttavat.
Tee lasu siitä lapsesta