Adhd-lasten/ -nuorten vanhemmat, mikä on auttanut eniten?

Selkeät ja yksinkertaiset säännöt.

Asiakokonaisuuksien paloittelu osiin. Ei: Siivoa huoneesi! Vaan: Kerää Legot koriin. Järjestä paperit pöydällä pinkkaan. Petaa vuode. Vie vaatteet pyykkikoriin. Kokoa Aku Ankat lipaston laatikkoon.

Säännöllinen ruokailu ja nukkuminen. Rutiinit yleensä.

En ole ahdh/add lapsen äiti, mutta minulla on ADD, joten ajattelin jakaa asioita, mitkä olisivat lapsena auttaneet:

- Selkeät säännöt joita noudatetaan ja joista ei jousteta. 

- Rutiinit. Rutiinit ovat todella tärkeitä, että lapsi tietää milloin tehdään mitäkin ja kuinka kauan.

- Tauot. Mitään ei saa tehdä liian kauan aikaa tai keskittyminen vaikeutuu. Tottakai voi olla erilaisia yksilöitä joille esim. parempi on keskittyä pidemmän aikaan vaikka koulutöihin, mutta itselleni on paremi, että koulutöitä tehdään 30min tauko ja sitten 30min ja jossain tapauksissa tunti tauko ja tunti, jos enemmän opiskeltavaa. Välissä ei saa antaa pelata pelejä tai muuta, tauon pitää olla vaan että saa hetken aikaa levähtää. 

- Ruoka. Todella tärkeä on pitää tasapainoinen ruokavalio, koska se vaikuttaa siihen keskittymiseen ja ylivilkkauteen.

- Palkinnot esim. läksyjen tekemisistä, kotitöiden tekemisistä, ym. Palkinnot eivät tarvitse olla mitään isoja, vaikka 0.5 senttiä tai jotain, mutta varmasti motivoi yrittämään keskittymään enemmän, jos kokee, että saa myös siitä jotain. 

- Koulusta vielä, että kannattaa pitää silmällä mitkä aineet ovat vaikeita ja niissä auttaa. 

ja älä missään nimessä sano, että lapsi on saamaton tai laiska. Nuo on niitä, mitä itse kuulin lapsena. 

Kiitos vastauksista. Nämä olen huomannut omankin lapsen kohdalla, perusasiat ovat tällaisen lapsen kanssa avainasemassa.

Onko teillä kokemuksia terapioista, sopeutumisvalmennuksesta tai adhd-coahcista? Oman lapsen kanssa se tilanne, että kun vihdoinkin diagnoosi saatiin, niin kaikkea tällaista tarjotaan nyt niin paljon että kaikkeen ei riitä kerralla aika eikä jaksaminen. Ennen diagnoosia mitään apua ei saanut mistään!

Ap

Up

Mun lapsella kaikkien yhdistelmä oli tärkeä. Terapiaa eli coachingia oli ja siitä oli suuri hyöty, mutta ei se ykdin auttanut. Se tarvitsi lisäkseen kotona ja koulussa asioiden pilkkomista ja palastaelua, paljon liikuntaa JA lääkkeeen. Sitten kun peruskoulun pulpetissa istuminen vaihtui ammattikoulun liikkuvaan ja tekevään opppimistapaan, ja työelämään, lääkettä ei enää tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella kaikkien yhdistelmä oli tärkeä. Terapiaa eli coachingia oli ja siitä oli suuri hyöty, mutta ei se ykdin auttanut. Se tarvitsi lisäkseen kotona ja koulussa asioiden pilkkomista ja palastaelua, paljon liikuntaa JA lääkkeeen. Sitten kun peruskoulun pulpetissa istuminen vaihtui ammattikoulun liikkuvaan ja tekevään opppimistapaan, ja työelämään, lääkettä ei enää tarvittu.

Ja tässä kohtaa kaverin lapsi tipahti raiteiltaan... Se on ehkä hankalinta aikaa adduille.