" Mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa". Jos miettii tarkemmin,
niin tuokin on melko tavalla epämääräinen sanonta. Miksi niin monelle ihmiselle on vaikea todeta sitä tosiasiaa ja realiteettia, että oma "taso" myös määrittää sitä, mitä kumppanilta voi vaatia tai toivoa. Tasapainoisen ja fiksun ihmisen merkkinä pidetään sitä, ettei " tyydy vähään". Kaunis ajatus sinänsä, mutta onko asiaa ajateltu ihan loppuun saakka. Vai onko mieluummin aikuismaista ajatella realistisesti omia mahdollisuuksia ihmissuhdemarkkinoilla. Jos ulkonäkö on nolla, on vaatimaton työ ja koulutus, niin tosiasia on se, että et voi vaatia kirurgi-juristi- jääkiekkoilijaa, näin se vaan menee. Se on täysin epärealistista. Monesti vielä vuosikausien kumppanin etsintä jättää ihmiseen epätoivoisen jäljen ja leiman eikä ainakaan tee ihmistä haluttavammaksi. Nainen voi kompensoida kauneudellaan liki kaikki muut puutteet itsestään ja se on usein rumempien kanssasisarien vaikea hyväksyä. Itse en meinannut asiaa hyväksyä vuosiin, mutta kun eronneena yksinhuoltajana lopulta tajusin etten enää todennäköisesti löydä kumppania, niin se vapautti energiaa muuhun. Tottakai edelleen vähän kirpaisee kun kaunis ystävättäreni saa treffikutsuja viikottain, milloin hänet halutaan matkoille mukaan, milloin ostetaan lahjoja. Taloudellista huolta hänellä ei ole, koska ensimmäinen mies oli erittäin varakas. Itselläni on vain velkaa, koska ensimmäinen mies oli pienipalkkainen duunari ( itselläni on koulutus). Uskallan väittää, että naisella kauneus on paras apu elämässä, se on hirveän julmaa mutta näin se vain on. Miehellä saman asian ajaa raha ja karisma.
Kommentit (32)
Miksi rumat ja tavallisetkin naiset pariutuvat, useimmiten itseään paremmin tienaavien miesten kanssa?
Näinhän se on. Teillä naisina on kuitenkin suuri etu, koska miehet yleensä pitävät hyvin suurta osaa naisista kauniina. Nykyään ei ole enää niin helppoa työllistyä ja saada sitä rahaa.
Jaksoin lukea vain muutaman ensimmäisen lauseen jorinoistasi, mutta niistä päätellen olet käsittänyt tuon sanonnan väärin.
Luin kaljun yli nelikymppisen miehen naistoiveita tänään hesarista: Ei saa olla ylipainoinen, ei saa tykätä kissoista tai koirista, pitää olla tarpeeksi nuori lisääntymään jne. Nuo kaikki ovat täysin epäoleellisia asioita, kun etsitään itselle rakasta. Tuli sellainen olo, ettei tuo ihminen oikeasti halua rakastua ja jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Onneksi olen itse löytänyt mieheni jo siinä vaiheessa, kun ei ollut ehtinyt tulla krantuksi ja itsekkääksi.
Tietenkin kauniilla naisilla käy parempi flaksi kuin taviksilla tai rumilla. Mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että joku on mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa? Pitäisikö sinun mielestäsi tavallisten ja rumien ottaa huono kumppani vai mikä sulla oli ajatuksena?
Nyt en saanut ajatuksestasi kiinni ollenkaan. Mitä tämän ihmisen kannalta on merkitystä sillä, onko hän itse tarpeeksi hyvä, jos hän tyytyy olemaan sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kauniilla naisilla käy parempi flaksi kuin taviksilla tai rumilla. Mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että joku on mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa? Pitäisikö sinun mielestäsi tavallisten ja rumien ottaa huono kumppani vai mikä sulla oli ajatuksena?
Ehkä hän ajatteli, että jos kaikki naiset yhtäkkiä ryhtyisivät olemaan kauniita, kaikille naisille riittäisi niitä hyviä kumppaneita.
Pyh, mitä pinnallista katkeron kitinää lapsellisine yleistyksineen. Siperia opettaa toivottavasti vielä.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kauniilla naisilla käy parempi flaksi kuin taviksilla tai rumilla. Mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että joku on mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa? Pitäisikö sinun mielestäsi tavallisten ja rumien ottaa huono kumppani vai mikä sulla oli ajatuksena?
En tiedä mikä hänellä oli ajatuksena, mutta kun naisille yleensä tuntuu kumppanin hyvyyden ja huonouden ratkaisevan pelkästään lompakon paksuus, niin voisi tuosta vähän tinkiä. Ehkä se köyhempikin mies saa jossain vaiheessa vähän rahaa jostain.
En usko olevani ainoa, joka haen ja/ tai toivoisin löytäväni ensi-sijaisesti kumppanin itselleni, enkä varsinaisesti muille. Joku voi olla sitä mieltä, että saatan asettaa kumppanilleni liian paljon vaatimuksia, mutta mitä sitten? Tiedostan vaatimuksia tai sanoisin mieluummin odotuksia häntä kohtaan tehdessäni on toki olemassa riski siitä, että olen lopun ikääni yksin. Mutta olen huono varmaan huono esimerkki, koska toisinaan tuntuu sille kuin sinkkuuteni olisi paljon suurempi ongelma muille kuin itselleni. Menee kuulemma hyvä ihminen hukkaan jos on näin nirso, kuten sanotaan myös.
Mutta minusta on tylsää ajatella, että "ihmisarvoinen" elämä olisi riippuvainen parisuhteesta. Saati, että se olisi jotenkin riippuvainen, jotenkin siitä, että mikä titteli tai tutkinto ihmisellä on tai pelaako hän työkseen jääkiekkoa vai suorittaako pallolaajennus-keikkauksia.... Toki koulutus tai kumppanin toimenkuva voi antaa olettamuksia siitä millainen ihminen olisi mahd. kumppanina, toisaalta saattaa olla kuitenkin paperilla unelma mutta elävänä koettuna täysi mäntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kauniilla naisilla käy parempi flaksi kuin taviksilla tai rumilla. Mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että joku on mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa? Pitäisikö sinun mielestäsi tavallisten ja rumien ottaa huono kumppani vai mikä sulla oli ajatuksena?
En tiedä mikä hänellä oli ajatuksena, mutta kun naisille yleensä tuntuu kumppanin hyvyyden ja huonouden ratkaisevan pelkästään lompakon paksuus, niin voisi tuosta vähän tinkiä. Ehkä se köyhempikin mies saa jossain vaiheessa vähän rahaa jostain.
Mutta juuri noinhan aloittaja oli tehnytkin. Ja nyt sitten ei ole enää miestä, mutta velkaa on.
Vierailija kirjoitti:
Luin kaljun yli nelikymppisen miehen naistoiveita tänään hesarista: Ei saa olla ylipainoinen, ei saa tykätä kissoista tai koirista, pitää olla tarpeeksi nuori lisääntymään jne. Nuo kaikki ovat täysin epäoleellisia asioita, kun etsitään itselle rakasta. Tuli sellainen olo, ettei tuo ihminen oikeasti halua rakastua ja jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Onneksi olen itse löytänyt mieheni jo siinä vaiheessa, kun ei ollut ehtinyt tulla krantuksi ja itsekkääksi.
Kun etsitään itselle rakasta, on todellakin oleellista onko tämä henkilö fyysisesti haluttava ja että pystyykö tämä lisääntymään. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin sellaisen kanssa, joka ei pysty tai halua saada lapsia. Mitä tulee noihin eläimiin, niin ymmärrän senkin. Eläin tulee väliin. Tälläkin palstalla moni nainen on myöntänyt että tiukan paikan tullen valitsisivat koiransa kuin miehen. Jos koira ei hyväksy uutta tulokasta taloon, kyllä se on se mies joka lähtee, ei koira. Miksi olisin naisen kanssa, jolle eläin on parisuhdetta tärkeämpi?
Vierailija kirjoitti:
Luin kaljun yli nelikymppisen miehen naistoiveita tänään hesarista: Ei saa olla ylipainoinen, ei saa tykätä kissoista tai koirista, pitää olla tarpeeksi nuori lisääntymään jne. Nuo kaikki ovat täysin epäoleellisia asioita, kun etsitään itselle rakasta. Tuli sellainen olo, ettei tuo ihminen oikeasti halua rakastua ja jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Onneksi olen itse löytänyt mieheni jo siinä vaiheessa, kun ei ollut ehtinyt tulla krantuksi ja itsekkääksi.
Kranttuus on katsojan silmässä. En ole sinkku, mutta minulla ne deal-breakerit ovat sellaiset, että suuri enemmistö miehistä ei kelpaa. Ei saa omistaa kissaa tai koiraa (koska olen pahasti allerginen). Ei saa haluta lapsia tai olla aiempien lapsiensa lähivanhempi, sillä olen vela. Ulkonäönkin pitää miellyttää sen verran, että mies herättää seksuaalista halua. En saisi olla näin "kranttu ja itsekäs", koska olen 40 v. tavallinen nainen.
Ei ole vaikeuksia tajuta sitä realiteettia, että oma tasoni ei riitä sellaiseen kumppaniin jonka toivoisin.
Siksi elänkin yksin. Siinä ei kukaan menetä mitään. Se kun on toiseksi paras vaihtoehto, eikä parisuhde ole elämän edellytys.
-N21
Vierailija kirjoitti:
Ei se naisten työ ja koulutus edelleenkään määritä yhtään mitään.
Sinkkumies
Jaa, sulle sitten kelpaa huumediileri?
Tai prostituoitu?
Tai Afrikassa lähetystyötä tekevä, uskonnollinen nainen?
Entä jos nainen on kouluttautunut enkeliparantajaksi? Tai lukee teelehdistä työkseen?
Vierailija kirjoitti:
Luin kaljun yli nelikymppisen miehen naistoiveita tänään hesarista: Ei saa olla ylipainoinen, ei saa tykätä kissoista tai koirista, pitää olla tarpeeksi nuori lisääntymään jne. Nuo kaikki ovat täysin epäoleellisia asioita, kun etsitään itselle rakasta. Tuli sellainen olo, ettei tuo ihminen oikeasti halua rakastua ja jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Onneksi olen itse löytänyt mieheni jo siinä vaiheessa, kun ei ollut ehtinyt tulla krantuksi ja itsekkääksi.
Tosi epäoleellisia tosiaan... Lapsikysymys (mikä varmaan on yksi tärkeimmistä kysymyksistä mistä pitäisi parisuhteessa olla samoilla linjoilla), eläintenpito (+mahdolliset allergiat), terveet elämäntavat ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kaljun yli nelikymppisen miehen naistoiveita tänään hesarista: Ei saa olla ylipainoinen, ei saa tykätä kissoista tai koirista, pitää olla tarpeeksi nuori lisääntymään jne. Nuo kaikki ovat täysin epäoleellisia asioita, kun etsitään itselle rakasta. Tuli sellainen olo, ettei tuo ihminen oikeasti halua rakastua ja jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Onneksi olen itse löytänyt mieheni jo siinä vaiheessa, kun ei ollut ehtinyt tulla krantuksi ja itsekkääksi.
Kranttuus on katsojan silmässä. En ole sinkku, mutta minulla ne deal-breakerit ovat sellaiset, että suuri enemmistö miehistä ei kelpaa. Ei saa omistaa kissaa tai koiraa (koska olen pahasti allerginen). Ei saa haluta lapsia tai olla aiempien lapsiensa lähivanhempi, sillä olen vela. Ulkonäönkin pitää miellyttää sen verran, että mies herättää seksuaalista halua. En saisi olla näin "kranttu ja itsekäs", koska olen 40 v. tavallinen nainen.
Näinhän se menee. Omat deal-brakerit:
Kissa -> allergia ja koirani ei varmaankaan tulisi toimeen kissan kanssa
Lihavuus
Lapsellisuus
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se naisten työ ja koulutus edelleenkään määritä yhtään mitään.
Sinkkumies
Jaa, sulle sitten kelpaa huumediileri?
Ei se ole työ. Itse lisäksi voisin suostua vapauttamaan osan. Olisi kiva kokeilla sieniä ja lsd, mutta en viitsi kun on kiellettyä..
Tai prostituoitu?
Jos naisen työstä voin saada kuolemaan johtavan taudin, niin onkohan vähän eri juttu?
Tai Afrikassa lähetystyötä tekevä, uskonnollinen nainen?
Ei mitään vikaa, kunhan kelpuuttaa minun tapani (mutta sitähän tässä ei kysytty)
Entä jos nainen on kouluttautunut enkeliparantajaksi? Tai lukee teelehdistä työkseen?
Ei kiinnosta vähääkään. Jos joku haluaa uskoa, niin uskokoot, ei ole minun asiani.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kaljun yli nelikymppisen miehen naistoiveita tänään hesarista: Ei saa olla ylipainoinen, ei saa tykätä kissoista tai koirista, pitää olla tarpeeksi nuori lisääntymään jne. Nuo kaikki ovat täysin epäoleellisia asioita, kun etsitään itselle rakasta. Tuli sellainen olo, ettei tuo ihminen oikeasti halua rakastua ja jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Onneksi olen itse löytänyt mieheni jo siinä vaiheessa, kun ei ollut ehtinyt tulla krantuksi ja itsekkääksi.
Kun etsitään itselle rakasta, on todellakin oleellista onko tämä henkilö fyysisesti haluttava ja että pystyykö tämä lisääntymään. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin sellaisen kanssa, joka ei pysty tai halua saada lapsia. Mitä tulee noihin eläimiin, niin ymmärrän senkin. Eläin tulee väliin. Tälläkin palstalla moni nainen on myöntänyt että tiukan paikan tullen valitsisivat koiransa kuin miehen. Jos koira ei hyväksy uutta tulokasta taloon, kyllä se on se mies joka lähtee, ei koira. Miksi olisin naisen kanssa, jolle eläin on parisuhdetta tärkeämpi?
Ohis mutta koiran pitää kyllä totella omistajaa sen verran että käyttäytyy kunnolla omistajan valitsemassa seurassa jos puolisoehdokas itse siis ei kiusaa koiraa tai tee pahaa sille. Koiran täytyy totella. En usko siis että tuo on aito ongelma hyvin koulutetun tasapainoisen eläimen kanssa.
T. Koiranomistaja
Ei se naisten työ ja koulutus edelleenkään määritä yhtään mitään.
Sinkkumies