kaksi uhmaikäistä ja äidin hermot
Heippa! Miten teidän monikkoäitien hermot ovat kestäneet kahden tai jopa useamman uhmiksen kanssa? Meidän tyttö ja poika ovat reilu 2v. ja päivät menevät enimmäkseen huutaen , raivoten ja kiukutellen. Mikään ei meinaa oikein sujua.
Poitsulla on ollut tuota tahtoa ja uhmaa viime kesästä asti ja yhden uhmisken kanssa hermot kestivät ihan kohtalaisesti. Nyt viimisen kuukauden aikana tytöstä on tullut aikamoinen raivotar ja ihan oikeesti välillä on päiviä, kun tuntuu, että pää hajoaa!!!! Tähän asti olen tykännyt olla kotona ja ajatuskin töihin paluusta on ahdistanut. Nyt tämän järjettömän tuplauhman myötä olen ihan kypsä kotiäitiyteen!!
Molemmat lapset taitavat olla aika kovapäisiä ja ottavat välillä todella rajusti yhteenkin. Ja äidin huomiosta tapellaan harva se hetki. Onhan tämä arki periaatteessa nyt paljon helpompaa kuin vauva-aikana. Uhma vaan sumentaa pään täysin...kohtalotovereita?
T.Kiukun ja kärtyn hermoromahduksen partaalla oleva äiti
Kommentit (3)
kiva kulla et muillakin uhmaillaan meillä tytöt 2v ja uhmaa ja omaa tahtoa löytyy. samanlaisia mietteitä et kohta lähden töihin jos meno ei rauhotu hu-hu. vielä kun ollaan sairasteltu eikä ulos päästy niin pää ei meinaa kestää mut onneksi sain tämän netin josta saa muuta ajateltavaa välillä kuin noi neidit
muistan jotain hämärää tolta uhmisajalta..Meillä on kaksostytöt, tosi eriluontoiset, toinen on huomattavasti tasaisempi ja hänen uhmaikänsäkin oli lähinnä sillointällöin räjähtäviä raivokohtauksia, mutta toinen on ollut vauvasta asti varsinainen tänttärä...Ekat selkeät uhmaoireet alkoi, kun likat oli n. 1,2vuotiaita ja muistan ajatelleeni/toivoneeni, että menis nopsaa muutama kuukaus, kun olivat vielä niin pieniä, että päät oli tyhjää täynnä, mut joka paikkaan ois pitäny päästä ja kaikkea ois pitäny saada. Jonkinlaisessa sumussa sit menikin muutama kuukausi ja kesällä tilanne helpotti, kun ikää oli 1,5v, oltiinvaan kaikki liikenevä aika ulkona, ei tarvinnut tapella sisällä joka asiasta. Me käveltiin metsässä tuntitolkulla joka päivä, siellä ei tarvinnu taistella siitä saako autotielle mennä ja minne saa juosta, senkun annoin lasten vaan juoksennella ja laahustin ite perässä...Meillä on tyttöjä 3v vanhempi poika ja siitä oli iso apu, kun tytöt menivät hänen perässään, oli jotain viihdykettä heillekkin. Voimia sulle, koita jaksaa, kohta on onneks kesä ja saa olla enemmän ulkosalla jossa saa purkaa energiaa (itsekukin) ja niinäiti kuin lapsetkin saa muutakin seuraa kuin toisensa =) hiekkalaatikolle
Moi! Mä en voi kuin kuvitella mitä sun arki on kahden uhmaikäisen kanssa, sillä mulla on kohta 3-v. tyttö, joka on TODELLA uhmakas ja lisäksi kaksoset 11kk. Mä odotan jo kauhulla sitä kun kaksoset tulee uhmaikään ja alkaa taistelu niiden kanssa. Usein ajattelen esikoisen kanssa, että olisipa edes yksi päivä tai edes yksi asia mistä ei tarvitsisi taistella ja ottaa raivaria vastaan. Kaikki siirtymätilanteet, kuten uloslähtö, sisääntulo, nukkumaanmeno jne. saavat aikaan konfliktin. Ja jos aamupäivä selvitään suht`koht iisisti, iltapäivällä kaikki kertaantuu kahdella. Huh huh! Kyllä välillä ajattelee, että pääsisi niin paljon helpommalla kun veisi uhmaikäisen hoitoon ja antaisi muiden " kärsiä" sen uhmakkuudesta... Mutta aika aikaansa kutakin! Eiköhän meidänkin 3-v.neidistä kasva reipas ja pärjäävä nuori nainen jonain päivänä, kun kerran niitä rajoja nyt haetaan näin kovasti ;0)
Voimia sulle ja aurinkoista kevättä!!