Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oma ohjeeni miten säilyttää onnellinen parisuhde
26.01.2017 |
Olen elämäni 3. Kertaa pitkässä parisuhteessa. Ehdin olla naimisissa lähes 10 vuotta ja sitä ennen 3,5 v suhteessa. Aiemmat suhteeni kaatuivat minun aloitteestani mm. Siksi että koin ettei suhteessa ollut enää mitää annettavaa minulle. En myöskään halunnut puolisoitani seksuaalisesti ensimmäisen vuoden jälkeen pahemmin.
Nyt olen ollut nykyisen mieheni kanssa 3 vuotta ja suhde on äärimmäisen läheinen, kunnioittava ja rakastava. Mitä teen eritavalla kuin aiemmissa suhteissa? Harrastan seksiä 4-5 x viikossa. Vaikkei alkuun huvittaisi yhtään, ja tuntuu että "annan" vain miehen takia, on olo aina seksin jälkeen onnellinen ja tunnen suurta läheisyyttä mieheeni. En tietenkään harrasta seksiä jos ei yhtään tee mieli, mutta Tarkoitan että vaikkei itseä niin huvittaisi, ryhdyn siihen silti. Mieheni pysyy tyytyväisenä, oma itsetuntoni hyvänä kun mies haluaa edelleen minua niin paljon ja läheisyys suhteessa on syvää.
En ole aiemmin ymmärtänyt miten äärettömän tärkeää vilkas seksielämä on suhteelle.
Kirjoitin tämän tänne vain havaintoja ja vinkkinä muille.
-Nainen 38-v
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minusta on typerää mollata ihmisen parisuhdetaitoja siksi, että sattuu nyt vasta 38-vuotiaana hoksaamaan, missä on tehnyt virheen aiemmin. Minusta hienoa, että on pohtinut asiaa. Olen nimittäin pohtinut tätä samaa 43-vuotiaana ja tullut samaan tulokseen, etten aiemmissa suhteissa ymmärtänyt miehen tarpeita riittävästi. Menin oma mukavuus edellä.
Olen myöskin parisuhdeasioissa todella ujo, enkä koskaan pokaa ketään miestä, vaan minut on pokattu. Tämä ei johdu ainakaan ulkonäöstä tai itsoverttiudesta. Olen extroverttina ulkonäöllisesti miesten mieleen ja voin vaikka puhua töissä tuhatpäiselle yleisölle rahoitusluentoja jännittämättä tippaakaan, mutta mies asioissa menee jauhot heti suuhun. En vain osaa olla miehelle avoin ja keskusteleva ja tästä johtuen suhteet ovat kariutuneet. Jos elämässäni on ollut 15 avioliiton lisäksi 2 pidempää seurustelujaksoa niin kyllä noista jotain oppii, kun tarpeeksi monta kertaa kompastuu.
Ja muistan kyllä nuorempana, miten tärkeää oli mainostaa kovaan ääneen, että "Mä en ainakaan" tai "Näin se homma menee". Aivan järjetön itsevarmuus ja oikeassaolemisen tarve päällä monta vuotta, kunnes neliymppisenä tajusin olleeni vähän joka asiassa väärässä. Sitten kun se sattui omalle nilkalle, niin tajuaa miten nolo sen huutelun kanssa olin. Mutta tämän ymmärtää yleensä vasta nelikymppisenä. 3-kymppisen on ihan turha tulla selittää minulle muuta, koska näen vain sen nuoren tytön oikeassaolemisen huutelun taustalla.