Puuttuuko lastensuojelu elämäämme?
Täytän tänä vuonna 22v, mieheni 34v ja meistä tulee perhe elokuussa, kun molempien esikoinen syntyy! LA 7.8.2017 <3. Mieheni historia on sellainen, että hän on entinen narkkari ja istunut myös linnassa useamman kerran. Käytti pääasiassa suonensisäisesti subutexia ja amfetamiinia, heroiiniakin joskus, sitten veteli myös lääkkeitä, esim. Rivatril. Joi alkoholia ja poltti tupakkaa, nämä onkin ainoat päihteet mitä enää käyttää ja alkoholin kanssa ei ongelmaa. Pahin tuomio tullut tapon yrityksestä eli puukotuksesta, mutta se ei mitenkään koskenut perheenjäseniä, vaan oli huumeporukan keskinäisiä välien selvittelyjä. Perhe on miehelle arvoista kaikista rakkain ja onkin hyvin onnellinen että saa oman lapsen, yksi hänen suurimmista haaveista on ollut vaimo, lapsia, yhteinen koti, töissä käyminen eli tälläsiä perus asioita ja nyt hänellä on kaikki ne! :) minun haaveet on aika samanlaisia, paitsi et vaimon sijalle vaihdetaan aviomies. ;) mieheni katuu syvästi että alkoi 14-vuotiaana sekoilemaan huumeiden ja rikollisuuden kanssa, halusi jännitystä elämään, nuorena sitä tekee vaan kaikenlaisia virheitä, enkä näe järkeä syyllistää niistä toista ihmistä koko loppuelämää... Oon tuntenu mun miehen 7v, olemme olleet yhdessä 3v, naimisissa 8kk, syyskuussa mieheni on ollut kuivilla 9v, vankilassa olon aikana vierottautui huumeista, kaikki tuomiot lusittu. Mulla itselläni puhdas rikosrekisteri, ei päihderiippuvuutta, oon normaali töissä käyvä ihminen. Molemmat rakastetaan lasta yli kaiken ja tullaan huolehtimaan hänestä parhaiten. Onko lasulla siis syytä puuttua elämäämme?
Kommentit (16)
Oleellista on se, minkälaista elämää elätte nyt. Siitä et juuri kerro mitään.
Saattaa puuttua, mutta eihän se ole muuta kun käytte juttelemassa ja jos asiat kunnossa niin hyvä juttu. Omalla miehellänikin on huumetaustaa nuoruudestaan, ei ihan noin rankkaa, mutta huumausainetuomio sekä pahoinpitely. Lastensuojelu ei ole ikinä ottanut yhteyttä, vaikka lapsia on kolme. Ihmettelin kyllä aikanaan, kun ei missään keskustelussa edes tarvinut käydä.
Ei ole olemassa mitään järjestelmää, joka hälyttäisi sossussa kun entinen narkkari saa lapsen. Kenelläkään ei ole esim neuvolassa oikeutta penkoa miehen vuosien takaisia papereita, jos ja kun hoidatte lastanne mallikelpoisesti.
Joku miehen historian tietävä vinksahtanut saattaa teistä omalla nimellään tehdä lastensuojeluilmoituksen, joka tietenkin silloin tarkastetaan. Samoin jos joskus tulee jotakin ongelmia ja lapsesta tehdään lasu muusta syystä niin historia saattaa tulla ilmi.
Ei niistä vanhoista jutuista tarvii neuvolassa mainita jos eivät kysy.
Ilmeisesti sekoilu kuitenki ohi, alkokin kannattaa kuitenkin lopettaa. Vauva-arkeen on rankkaa ja sitä lipsuu äkkiä jos taipumusta on yhtään. Minunkin lasten isästä kuoriutui pesunkestävä alkoholisti vaikka rakastaakin lapsiaan. Hyvä idea on opetella hakemaan mielihyvänsä jostain muusta kuin päihteistä.
No ap? Minkälaista elämää elätte nyt? Töitä? Päihteitä? Kuvaamasi diipadaapa voi olla toiveajattelua ja defenssiivistä haaveilua kivasta elämästä.
Eletään mielestäni ihan tuiki tavallista nuoren parin arkea, jotka odottavat esikoistaan. Mies työskentelee metallitehtaalla ja minä baarissa tarjoilijana. Mieheni on taiteilijasielu, hän on kiinostunut musiikista ja tyylikkyydestä joka liittyy ulkonäköön, mutta ei sinällään harrasta mitään, itse harrastan lenkkeilyä ja kahvakuula jumppaa, välillä saan repästyä myös mieheni mukaan ulkoilemaan! Meillä molemmilla on aika persoonallinen vaatetyyli, välillä sen näköisiä vaatteita että ei lähes jokaisella miehellä ja naisella tuu kadulla vastaan, mutta eikös se oo niin että tyylin kuuluu kertoo kantajastaan ja me molemmat ollaan tälläsiä oman tien kulkijoita. :) asutaan kerrostalo yksiössä, raskauden edetessä tarkoitus muuttaa kolmioon, josta tulee perheemme koti pidemmäksi aikaa. Meidän kämppä on kivasti sisustettu. Yksi yhteinen audi farmari. Naimisiin mentiin maistraatissa, arkeemme kuuluu paljon hellyyttä ja rakkauden osoituksia, mies välillä hemmottelee mua lahjoilla ja mä myös häntä. Ystävien kanssa tulee myös vietettyä aikaa, ne tyypit jotka käyttää vieläkin huumeita - on jääny miehen elämästä pois, välillä käydään juhlimassa, tosin mä en nyt alkoholi pitoisesti kun on tämä lapsi masussa, mutta mukana voi olla silti!
Kyllä mun mies on joskus harkinnu kokonaan päihteettömyyttä, mutta en tiedä tuleeko onnistumaan kun mieheni on luonteeltaan sosiaalinen ja tykkää juhlista, on myös kova tupakki mies.. Tottakai oon huolissani hänen terveydestä, mutta en viitti yrittää muuttaakaan täysin toista ihmistä. Hänellä on oikeus olla oma itsensä. Ja itsekkin ennen raskautta join alkoholia 1-2 kertaa kuukaudessa, joten en mäkään täysin absolutisti oo vaikka välitän terveellisistä elämäntavoista myös, niin jos miehen juominen pysyy hallinnassa, en näe syytä kieltää häneltä bileiltoja. :)
Meinaatte, että neuvolassa jo ekalla istumalla käydään näin kokonaisvalteisesti asiat läpi ja järjestelemässä on joku automaattinen punainenhälytys, kun sinne syöttää esim. jonkun sotun?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mies on joskus harkinnu kokonaan päihteettömyyttä, mutta en tiedä tuleeko onnistumaan kun mieheni on luonteeltaan sosiaalinen ja tykkää juhlista, on myös kova tupakki mies.. Tottakai oon huolissani hänen terveydestä, mutta en viitti yrittää muuttaakaan täysin toista ihmistä. Hänellä on oikeus olla oma itsensä. Ja itsekkin ennen raskautta join alkoholia 1-2 kertaa kuukaudessa, joten en mäkään täysin absolutisti oo vaikka välitän terveellisistä elämäntavoista myös, niin jos miehen juominen pysyy hallinnassa, en näe syytä kieltää häneltä bileiltoja. :)
Eikä sitten kannata lasun pelossa sulkea silmiään, jos homma ei pysy hallinnassa. Lapsiarki on kuitenkin rankempaa kuin kahden aikuisen välinen suhde ja helposti kohtuu lipsuu käytön puolelle.
Tiedän, tottakai oon rehellinen itseni ja mieheni alkoholin käytön suhteen. Meillä molemmilla toinen vanhemmista on alkoholisti, molempien vanhemmat eronneet yms, niin tiedetään tasan tarkkaan millasta elämää emme halua lapsellemme/lapsillimme! Halutaan olla ehjä, rakastava, normaali, onnellinen perhe. Vastoinkäymisiä mieheni on joutunut kohtaamaan, kun oli 29-vuotias ja minä 17-vuotias, niin hänen äitinsä kuoli, isäänsä miehellä ei oo oikein koskaan ollut mitään välejä, mutta olin hänen tukenaan tuolloinkin ja monet ystävät on joutunu saattamaan nuorena hautaan, kun sitä ne huumeet teettää... Niin en tiiä oisko mies repsahtanu ilman mun tukea, ainakin hän on monesti sanonu että mun tuki on todella tärkeetä. <3
Ainiin ja unohdin mainita, että mieheni mielenkiinnon kohteisiin kuuluu myös matkustelu ja buddha patsaat! Jos olisi enemmän rahaa, lähdettäisiin varmasti pidemmäksi aikaa ulkomaille lämpimään. :)
Luulisin, että jos hoidatte lapsen asiat hyvin ja olette hyviä vanhempia kaikin puolin, niin ei ole hätää. Ymmärtääkseni neuvola ei saa tietoa miehesi menneisyydestä ellette itse siitä neuvolassa mainitse tai joku tee teistä lastensuojeluilmoitusta syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että jos hoidatte lapsen asiat hyvin ja olette hyviä vanhempia kaikin puolin, niin ei ole hätää. Ymmärtääkseni neuvola ei saa tietoa miehesi menneisyydestä ellette itse siitä neuvolassa mainitse tai joku tee teistä lastensuojeluilmoitusta syystä tai toisesta.
Neuvolassa on kyllä nykyään pilvin pimein näitä kyttäyskyselyitä, missä kysytään kaikesta tällaisestakin ja kaikesta mahdollisesta ruuan laadusta lähtien hohhoijjaa... mutta kukas niihin pakottaa vastaamaan rehellisesti. Mä olen ainakin aina vastannut niin kuin tiedän olevan "oikein", en niin kuin teen. Itse en ole ikinä käyttänyt alkoholia tai huumeita, mutta muista elintavoista en halua pakkovalistusta. Teen joka tapauksessa niin kuin lystään.
En usko niiden puuttuvan. On kuitenkin niin monta "normaalia" vuotta takana.