Lapsen pakottaminen harrastamaan

Tuli tämä aloitus mieleen keskustelusta, jossa pohditaan miksei aikuinen lapsi pidä yhteyttä vanhempiinsa.

Onko jollakin muulla suhde vanhempiin kärsinyt siitä, että vanhemmat (tai toinen heistä) on halunnut pakottaa lapsensa johonkin tiettyyn muottiin?

Olen miettinyt monesti onko itsessäni jotakin vikaa vai onko saamassani kasvatuksessa ollut vikaa. En siis osaa nähdä lapsuuttani minään muuna kuin ilottomana aikana. Minulla oli kotona jatkuvasti ahdistunut olo ja vaikka koulu meni hyvin, tunsin olevani huono koska vanhempani eivät iloinneet asioista, joista itse olisin iloinnut.

Kaikki tekemäni oli pakottamisen lopputulosta. En saanut valita harrastuksiani, koulujani enkä kavereitani. Minusta kivat lapset olivat "huonoa seuraa" ja haluamani aktiviteetit typeriä.

Minulle valittu harrastus vei aikaa monta päivää viikossa ja yksilölajina kavereita ei siellä ollut tarjolla. Koulun jälkeen tapahtuvana se mahdollisti sen, että muut samalla luokalla olleet jatkoivat vapaa-ajan viettoe keskenään ja minä matkustin harrastamaan. Kodin lähellä olleet kaverit taas "olivat huonoa seuraa".