Yksi maaliskuinen lisää...

Meille syntyi 11.3.2006 lauantaina klo 23.05 poika vauva, 3710 g, 50 cm, rv 41 + 2.



Synnytystä käynnisteltiin jo torstaina oksitosiinin avulla supistusten saamiseksi, mutta turhaan. Kohdunsuu oli itsestään avautunut tuntemattani mitään jo kotona 3 cm ja kanava lyhentynyt olemattomiin. Perjantaina piti olla kalvojen puhkaisu, mutta salissa oli niin ruuhkaa, ettei käynnistyksiä tehty. Osastolla odottelin sitten lauantaihin. Lauantaina aloitettiin puolenpäivän aikoihin oksitosiinilla ja kalvojen puhkaisulla. Siitähän se hullunmylly sitten alkoi.



Supistukset tulivatkin hyvää vauhtia, ei kuitenkaan yhtään niin kipeinä, kuin olin niiden ajatellut olevan. 16.30 oli kohdunsuu jo 6 cm auki ja kivut yltyivät, joten otin ilokaasua ja epiduraalin. Olopa helpotti mahtavasti. Ponnistaminen aloitettiin klo 21, mutta koeponnistusten jälkeen vauvan sydänäänet laskivat ja jouduin toppaamaan ponnistuksen ja ähkyttelemään melkein tunnin. Kivuliasta oli pidätellä. Vauvan annettiin laskeutua rauhassa vielä alemmas, sillä epäiltiin, että napanuora on kiertynyt vauvaan kiinni. Sieltäpä se pikkuhiljaa irrotti itsensä ja pääsin urakalla ponnistamaan 22.20. Hitaasti, mutta varmasti poika möngersi alaspäin ja oli maailmassa 23.05.



Kaikki meni todella mukavasti ja jäi tosi positiivinen kuva koko touhusta. Minulla kyllä ratkesi häpyluun liitos synnyttäessä, joten kävelemään en päässyt, ennen kuin maanantaina ja vaivalloisesti silloinkin. Hieman oli mieli maassa, kun ei alkuun voinut vauvaa hoitaa ollenkaan. Vauvalaan täytyi pienokainen antaa. Välilihan leikkauskin tehtiin, mutta sen jälkikipu ei ole häirinnyt.



Nyt olemme kotona olleet ensimmäisen yön. Poika nukkuu 3-4 tuntiin, joskus jopa 5. Syö kummankin rinnan ja jatkaa unia. Ärtsy hän kyllä on ja tissin pitäisi olla suussa heti kun herää eikä jaksaisi imeä alku imuja vaan maitosuihkun täytyisi tulla heti. Vaatteiden ja vaipan vaihdostakaan hän ei tykkää ollenkaan vaan parkuu kuin viimeistä päivää. Opetellaan tässä vielä elämistä, niin isi ja äiti kuin vauvakin.



Hienoa on ollut, että mies on ollut tukena ja poissa töistä heti torstaista lähtien. Saimme myös perhehuoneen, jossa isi oli kaksi yötä. En olisi tämän häpyluun vaivan takia voinutkaan itse muuten vauvaa hoitaa, enkä kotiin lähteä, jos miehellä ei olisi ollut mahdollisuutta jäädä avuksi.



Onnea kaikille nyyttinsä jo saaneille ja voimia muille odotukseen!



Terveisin

mine ja poikavauva 4 vrk:tta