Kun lapsi pyytää lisää ruokaa, vaikka ei ole nälkä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jälkkäriksi menee esim mikrossa kuumennettu banaaninpala, on terveellistä, ja katkaisee ruuan himon.

Siis mitä, mikrossa kuumennettu banaaninpala? :D Yök! Siis sori jos tämä on teillä joku herkku, mun mielestä kuulostaa kauhealta :) Kuvittelen sellaisen kuuman, makean ja löllön banaaniköllerön...hrr.

Tuohan on herkullista! :D Lapsena oli mun herkkua ja vielä näin 21-vuotiaana on herkullinen ja opiskelijabudjettiin hyvin sopiva herkku. Mun versio tosin paistetaan paistinpannulla.

No paistinpannulla ruskistettuna onkin hyvää, mutta minua myös yököttää ajatus mikrotetusta hedelmästä.. Hyh! :/

(En ole kukaan aikaisemmista)

Minä ainakin otin lapsena makaronilaatikkoa monta kertaa lisää, kun oli niin hyvää. Ei kai sitä makaronilaatikkoa nyt joka päivä ole? Jos tuon ikäinen lapsi lihoo, niin olisko liikaa rasvaa ruuissa/liian vähän kasviksia tai liikkuu liian vähän. Sokerilimsaa/karkkia?

Äläkä vain valehtele lapselle että kotiruoka ei lihota tai että on aina parempi syödä ruokaa kuin karkkia. Kamala miten moni täällä ei tajua että joillekin sen oikea ruoka on se herkku ja se mikä maistuu hyvältä. Ap itsekin sanoi ettei lapsi nälkäänsä ota lisää niin ei siinä auta se, että annetaan lisää samassa suhteessa salaatin kanssa. Jos lapsi on yhtään samanlainen kuin minä niin kyllä ne salaatit menee ja silti menee ruoka-annokset alas ja hyvältä maistuu.

Mutta ap, olet kyllä ihana vanhempi! Arvostan todella tuota asennetta että et missään nimessä halua aiheuttaa (lisää) ongelmia ruokailun suhteen mutta haluat silti puuttua asiaan. Jatka samalla linjalla :)

35

Ostapa vaikka Sana-Sol-pullollinen tai jotain muuta monivitamiinia: saattaa olla puutoksia ravintoaineista ja siksi kroppa huutaa lisää "jotain". Ja makaroni & höttöleipä vain pahentavat niitä puutoksia, koska eivät sisällä sitten kuitenkaan niin monipuolisesti kaikkea.

Tuo on myös hyvä neuvo, että mitä tahansa vihanneksia, juureksia tai hedelmiä saa sitten otta lisäksi, jos on vilä nälkä. :)

Kotimaisia marjoja tarjoisin myös joka päivä jossain muodossa. :)

Vielä. :)

10v kerää ravintoa kasvua varten. Se tasaantuu kun tulee pituutta.

Syömisen pitää olla neutraalia ja rajoittamatonta. Kyllä lapsi osaa sen itse rajata. Vaikka söisi 3 lautasellista herkkuruokaa.

Sitä ei ole kuitenkaan joka päivä.

Pääasia ettei tuputeta lihavuusajatuksia jo lapselle.

Näin valitettavasti nykyään monet tekee. Kun oma suhde ruokaan on häiriintynyt niin monella

Miten usein on sitä hyvää ruokaa? jos joka päivä, niin asia on ongelma. Itse söin lapsena ehkä kerran kuukaudessa vatsani täyteen, sen useammin ei ollut herkkuani kesäkeittoa. Muina päivinä ei ruoka maittanut, mutta äiti teki tuosta kesäkeitostakin ongelman.

Anna pienempiä annoksia kerrallaan, ja huolehdi että aterioinnin yhteydessä tulee juotua vettä. Pidä mukana kasvislisukkeita, jotka ovat matalaenergisiä ja vaativat pureskelua. Voit laittaa myös alkupalaksi esim. porkkanatikkuja ja vaikka dippikastikkeen kaveriksi. Syömisen rytmiin voi myös yrittää vaikuttaa. Syömällä hitaammin syö vähemmän.

On myös mahdollista, että keho kerää ravintoa kasvupyrähdystä varten. Meillä tyttö syö ja syö, mutta venyy vain pituutta ja painokäyrä on laskussa. Kai päinvastainenkin on mahdollista, että ensin tulee painoa ja sitten pituutta. Joillakin koulukavereilla pyöreys lähti murrosiässä pituuskasvun mukana kokonaan pois.

En kyllä puuttuisi syömiseen. Eri asia, jos hän esim. ruoka-aikojen ulkopuolella vielä hipsisi hakemaan lisää. Siinä kohtaa voisi sanoa, että syödään vain yhdessä ruoka-aikoina.

Ennemmin säännöstelisin tuota leivän syömistä ja yrittäisin kannustaa liikkumaan. Lisäksi herkkujen syömistä trittäisin rajoittaa.

Musta ei ole mitään apua muuta kuin kertomaan, että olin tuollainen lapsi. Äiti joutui rajaamaan varsinkin herkkujen kanssa, kun olisin voinut pienenäkin vedellä varmaan puolikkaan kakun yksinään. En oikein muista mitä sanoja tai äänenpainoja käytti, muistan vaan sen että mua rajattiin. Tuloksena oli sitten se, että vielä aikuisenakin tunsin syyllisyyttä, kun otin sen verran ruokaa kuin halusin ja sen kokoisen kakkupalan kuin halusin. Tuntui, ettei se ollut sopivaa, että minua vahditaan ja kohta joku huomauttaa syömästäni ruokamäärästä. En sinänsä syytä äitiäni, koska pakkohan se on lapsen ruokailua rajata jos näyttää siltä että se menee ihan kohtuuttomuuksiin, niinkuin mulla menikin ja olin sitten ylipainoinen aina nuoreksi aikuiseksi asti. Mutta se vaan että jos sitä rajaamista ei tee "oikein", voi niitä niin sanottuja traumoja tosiaan jäädä joita on vaikea sitten aikuisuudessa korjailla.

Ap, ihanaa että mietit lapsen ruokasuhdetta. Jollekin toiselle ei välttämättä tulisi mieleenkään ja kieltäisi ottamasta enempää vaikka sanomalla että jos syöt niin susta tulee lihava.

Paskat äidit täällä jakelevat paskoja vinkkejä toisille paskoille äideille.

Ei leipää tarvita montaa palaa yhden aterian aikana. Ei välttämättä yhtään. Salaattia ja kasviksia 1/2-3/4 lautaselle, riippuen mitä ruokaa on ja rinnalle sitten se makaroonilaatikko tai mitä lie.

Voisiko noita herkkuruokia sijoittaa vaikka viikonlopuille, niin saa sitten lounaalla ja päivällisellä syödä sitä lempiruokaa? Tai sitten tekee näitä herkkuruokia vähemmän kerrallaan ja nälkää valittavalle lisää kasviksia lautaselle.

Itsellä auttoi myös lautasen koon pienentäminen. Näin vaikka santsaisinkin hyvää ruokaa, niin sitä tulee silti syötyä vähemmän. Myös hitaasti nautiskelu ja oikeasti ruuan maistaminen vähentää halua satsata. Ja vanhemilta toki esimerkkiä, eli ei aikuistenkaan tarvitse syödä napaa pinkeäksi.

Meillä on vain yksinkertaisesti tehty sellainen sääntö, että kun ottaa ruokaa lisää, niin sitä otetaan puolet siitä määrästä mitä oli ensimmäinen lautasellinen. Kun siis se ensimmäinen lautasellinen on meillä onneksi kaikilla ihan normaalikokoinen. Mutta etenkin yksi haluaisi mieleisiä ruokia aina lisää ja vaikka kolmannenkin lautasellisen. Ja nimenomaan sitä ruokaa. Niin tehtiin vain sellainen sääntö, että toinen lautasellinen on puolet ensimmäisestä. Ja sama sääntö on tietenkin kaikilla.

Minulla oli tässä ajatuksena, että siinä ylipäätään oppii sen ajatuksen (vaikka ihan aikuisuutta silmällä pitäen), että normaalisti yksi lautasellinen riittää, mutta jos on nälkä, niin voi vähän ottaa lisää, mutta ei sitä tarvi överiksi vetää. Ei lapsi sillä ole laihtunut, mutta ei nyt sentään enää venytä mahaa sillä ylensyömisellä mitä aiemmin harrasti.

Liikkuuko lapsi tarpeeksi? Liikunta lisää "aitoa nälkää" ja kykyä tunnistaa se, passiivisuus/liikkumattomuus lisää "loputonta nälkää".

Vierailija kirjoitti:

Paskat äidit täällä jakelevat paskoja vinkkejä toisille paskoille äideille.

Sinä se vaikutat niin mukavalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Musta ei ole mitään apua muuta kuin kertomaan, että olin tuollainen lapsi. Äiti joutui rajaamaan varsinkin herkkujen kanssa, kun olisin voinut pienenäkin vedellä varmaan puolikkaan kakun yksinään. En oikein muista mitä sanoja tai äänenpainoja käytti, muistan vaan sen että mua rajattiin. Tuloksena oli sitten se, että vielä aikuisenakin tunsin syyllisyyttä, kun otin sen verran ruokaa kuin halusin ja sen kokoisen kakkupalan kuin halusin. Tuntui, ettei se ollut sopivaa, että minua vahditaan ja kohta joku huomauttaa syömästäni ruokamäärästä. En sinänsä syytä äitiäni, koska pakkohan se on lapsen ruokailua rajata jos näyttää siltä että se menee ihan kohtuuttomuuksiin, niinkuin mulla menikin ja olin sitten ylipainoinen aina nuoreksi aikuiseksi asti. Mutta se vaan että jos sitä rajaamista ei tee "oikein", voi niitä niin sanottuja traumoja tosiaan jäädä joita on vaikea sitten aikuisuudessa korjailla.

Ap, ihanaa että mietit lapsen ruokasuhdetta. Jollekin toiselle ei välttämättä tulisi mieleenkään ja kieltäisi ottamasta enempää vaikka sanomalla että jos syöt niin susta tulee lihava.

Kiitos kivasta kommentista :) Siksi kyselenkin, että osaisin toimia fiksusti. Ruoka ja syöminen on normaali asia, enkä halua tehdä niistä numeroa lapselle.

T.ap