Muita, jotka vihaavat naamaansa?
On todella ankeaa olla epäviehättävä. joka kerta kun näen heijastuksenkin kasvoistani, mieleni valtaa sanoinkuvaamaton suru ja suoranainen viha siitä, että juuri minun piti syntyä tämän näköiseksi. Ulos meno masentaa ihan sairaan paljon en ole yli vuoteen käynyt juuri missään. En liiku paljonkaan ulkona koska häpeä omasta ulkonäöstäni käy niin sietämättömäksi, että mieluummin hautaudun kotiin kun menen muiden ihmisten arvosteltavaksi tuonne ulkomaailmaan.
Olen ihan eristyksissä muista ihmisistä, olen myös yhteiskunnasta täysin syrjäytynyt vaikka olen vasta nuori, 23-vuotias ihminen. Elämäni tuntuu masentavalta, monotoniselta -ja puuduttavalta, se ei ota edes pienen pieniä harppauksia eteenpäin, vaan se junnaa täysin yhdessä kohtaa.
Minua on aina kiusattu ulkonäköni takia, jouduin jo tarhaikäisenä muiden lasten silmätikuksi, ja sain kuulla ulkonäöstäni myös lähipiiriltäni. Samanlainen syrjintä -ja kiusaaminen toistui läpi ala -ja ylä-asteen, myös ammattikoulussa minua kiusattiin. Jos olisin edes ok-näköinen, elämäni olisi taatusti hyvin erilaista, minulla olisi mahdollisuus saada seurustelukumppani, solmia sosiaalisia kontakteja, ja saisin myös paljon helpommin työpaikan. Ulkonäköni on riistänyt minulta elämän, en tee päivisin juuri muuta kuin vietän aikaa netissä, ei minulla ole mitään muutakaan.
Tuleva kesä ahdistaa kun ajattelen miten on paljon ihmisiä, joilla on seuraa ja he ovat onnellisia, he nauttivat olostaan koska heillä on hyvä olla itsensä kanssa. Minua vain ahdistaa ajatuskin ulos menemisestä kun on valoisaa, ja ihmisiä kaikkialla. Anteeksi avautumisestani mutta en oikein tiedä että mihin nämä ajatukseni olisi pitänyt purkaa, kaipaan vertaistukea.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Itselleni on kaupassa käyntikin vaikeaa rumuuteni vuoksi. Elämä on kärsimystä.
Olen pahoillani puolestasi, osaatko kuvailla että miten ihmiset noin yleisesti ottaen kohtelevat sinua?
Ap
Ei ole olemassa tällaista ilmiötä.
Minä olen myös mielestäni ruma. Se rajoittaa kaikkea tekemistä eikä huvittaisi lähteä mihinkään. Tuntuu ,että muut arvostelevat.
En tiedä onko se totta vai vaan minun kuvitelmani tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa tällaista ilmiötä.
Ei sitä olekaan olemassa normaalin näköisille -tai kauniille ihmisille, mutta rumille ihmisille tämä ilmiö on täyttä totta, se on heidän arkipäiväänsä.
Täällä yksi. Yritän vakuutella itselle ettei ulkonäöllä ole merkitystä, mutta en usko siihen itsekkään. Säälin miestäni että joutuunäin rumaa naista katsomaan.
Minä näin yhdessä harrastuksessa todella ruman ihmisen. En kuitenkaan välittänyt muuten hänen ulkonäöstään, mutta pistin merkille, että kasvot olivat epämuodostuneen näköiset ja häntä oli vaikea katsoa, kun silmiä ei kunnolla näkynyt. Harrastuksessa keskusteltiin paljon. Huomasin, että hänellä on todella hienoja ajatuksia. Meidät laitettiin samaan ryhmään työskentelemään ja opin tuntemaan häntä vielä paremmin. Hänestä tuli tärkeä ja rakas. En enää edes huomannut, että hänen kasvonsa olisivat rumat. Minun mielestäni hän on kaunis. Hän on nyt paras ystäväni. Anna ihmisten oppia tuntemaan sinut, niin et ole yksin.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset nauttia nuoruudesta. Tää vanheneminen kamalaa on. Ennen niin kauniit kasvot muuttuu ryppysiksi, iho ohenee ja suupielet roikkuu.
Tällä myös eräs samanlainen. Kun katson peiliin, en näe siellä ihmistä joka koen olevani sisäisesti. Vihaan valokuvia. Vihaan myös sitä, että en voi saada työpaikkaa tai seurustelukumppania koska en ole hyvännäköinen naamasta. Vartaloni on siedettävä (pieni ja hoikka) mutta naamani on ruma ja pääni iso. Ahdistaa niin paljon tämä että minusta on tullut syrjäytynyt, joka ei ikinä pääse tästä kuopasta pois.
Kyllä, ei se ole kuvitelmaa vaan ihmiset ihan aikuisten oikeasti kohtelevat ihmisiä eri tavalla heidän ulkonäkönsä takia, jo vuosia olen todistanut tätä ihan vierestä kuinka normaalin näköisille/nätille kavereilleni etenkin miehet ovat suorastaan yltiöystävällisiä, minua kohdellaan kuin ilmaa tai katsotaan vihaisesti mulkoillen. Voin oikein lukea miehen naamasta kuinka hän minut nähdessään ajattelee että "mene jo vittuun siitä rumilus", se tuntuu ihan helvetin pahalta. Sattuu sieluun joka kerta, eikä siihen koskaan totu. Naiset kohtelevat minua omahyväisesti ja hekin ivailevat minulle eli ihmiset ylipäätään vierastavat rumuutta. On äärimmäisen yksinäistä olla ruma.
Olet niin nuori vielä, ihminen on tuossa iässä niin ulkonäkökeskeinen. Itse olen jo keski-iässä ja ei tässä iässä enää juuri kukaan ole kaunis sillä tapaa kuin parikymppiset ovat. Se on jotenkin tosi vapauttavaa.
Mikset hakisi ystäviä vähän vanhemmista ihimisistä? Mun ystävistäni eräs on 40 v vanhempi kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt hyvät ihmiset nauttia nuoruudesta. Tää vanheneminen kamalaa on. Ennen niin kauniit kasvot muuttuu ryppysiksi, iho ohenee ja suupielet roikkuu.
Minulla on koko elämäni ajan ollut sellaiset mummomaiset, sad doopy face-tyyliset kasvot. Näytän ihan aina väsyneeltä ja surumieliseltä, kasvoissani ei ole mitään muotoa vaan ne ovat sellaiset taikinamaiset. Suuni on pieni -ja epäsymmetrinen, sellainen suppusuu jossa on kapea ylähuuli, ja paksumpi, lörppömäisempi alahuuli. Silmäni ovat superpienet, lähellä nenänvartta ja ne katsovat hieman sisäänpäin kieroon, jos en pidä niitä suorassa, lähtee jompikumpi silmä katsomaan ihan eri suuntaan. Minulla on luonnostaan rakenteellinen kaksoisleuka, leuka on heikko, yläpurentaakin löytyy. Otsani on sivuilta pieni -ja kapea. Nenäni on sellainen töpselinenän ja pottunenän sekoitus.
Ap
Älkää hyvät nuoret kokeko olevanne muita huonompia ulkonäköseikkojen takia! Ulkonäkö on kuitenkin vain pintaa. Yrittäkää olla välittämättä, jos teitä kohdellaan huonosti ulkonäön vuoksi. Se kertoo huonosti käyttäytyvän ihmisen omasta tyhmyydestä ja sivistymättömyydestä. Nauttikaa siitä, että olette nuoria ja uskokaa itseenne.
Olen yli 50-v täti ja avasin tämän ketjun, koska olen tyytymätön ulkonäkööni. Se ei ole estänyt elämästä, mutta aika paljon olisin silti tehnyt toisin, jos olisin tuntenut olevani viehättävä ja fiksu. Vanhana sitten miettii, että voi miksi en ollut rohkeampi nuorena, miksi oli sellaista itsesensuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt hyvät ihmiset nauttia nuoruudesta. Tää vanheneminen kamalaa on. Ennen niin kauniit kasvot muuttuu ryppysiksi, iho ohenee ja suupielet roikkuu.
Minulla on koko elämäni ajan ollut sellaiset mummomaiset, sad doopy face-tyyliset kasvot. Näytän ihan aina väsyneeltä ja surumieliseltä, kasvoissani ei ole mitään muotoa vaan ne ovat sellaiset taikinamaiset. Suuni on pieni -ja epäsymmetrinen, sellainen suppusuu jossa on kapea ylähuuli, ja paksumpi, lörppömäisempi alahuuli. Silmäni ovat superpienet, lähellä nenänvartta ja ne katsovat hieman sisäänpäin kieroon, jos en pidä niitä suorassa, lähtee jompikumpi silmä katsomaan ihan eri suuntaan. Minulla on luonnostaan rakenteellinen kaksoisleuka, leuka on heikko, yläpurentaakin löytyy. Otsani on sivuilta pieni -ja kapea. Nenäni on sellainen töpselinenän ja pottunenän sekoitus.
Ap
Voi sua. Ihan varmasti susta löytyy kauniitakin piirteitä. Hymyä huuleen ja ulos ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin nuori vielä, ihminen on tuossa iässä niin ulkonäkökeskeinen. Itse olen jo keski-iässä ja ei tässä iässä enää juuri kukaan ole kaunis sillä tapaa kuin parikymppiset ovat. Se on jotenkin tosi vapauttavaa.
Mikset hakisi ystäviä vähän vanhemmista ihimisistä? Mun ystävistäni eräs on 40 v vanhempi kuin minä.
Sepä se, koska olen nuori ihminen, haluaisin elää elämääni niin kuin nuoren ihmisen kuuluukin, vapaasti, ja suhteellisen huolettomasti mutta en vain siihen kykene. Olen pahasti masentunut -ja ahdistunut, joten oloni ei ole mikään mahtava muutenkaan. Mahdollisuuksien vähyys vetää mieleni ihan äärimmäisen matalaksi, sitä joskus ihan miettii että tässäkö tämä elämäni nyt sitten oli? Ja pahinta on se että mitään ratkaisua tähän asiaan ei tähän hätään löydy, tuntuu kuin olisin vankilassa, kuin olisin tehnyt jotakin niin kamalaa, että minua on täytynyt siitä rangaista tällaisella ulkomuodolla.
Ap
Mielentila vaikuttaa aika paljon siihen miltä naama näyttää ainakin minulla. Eroa voi olla hyvinkin paljon riippuen siitä olenko esim. stressaantunut, jännittynyt, väsynyt, alakuloinen vai sitten pirteä, levännyt, hyväntuulinen jne. En tiiä sitten onko ap saanut niin huonot geenit ettei tällaisilla asioilla juuri ole merkitystä. Jos ulkonäkösi vaivaa noin paljon niin suosittelen harkitsemaan jotain kauneusoperaatiota mikäli ulkonäköongelmat on sen laatuisia että niille voisi jotain tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt hyvät ihmiset nauttia nuoruudesta. Tää vanheneminen kamalaa on. Ennen niin kauniit kasvot muuttuu ryppysiksi, iho ohenee ja suupielet roikkuu.
Minulla on koko elämäni ajan ollut sellaiset mummomaiset, sad doopy face-tyyliset kasvot. Näytän ihan aina väsyneeltä ja surumieliseltä, kasvoissani ei ole mitään muotoa vaan ne ovat sellaiset taikinamaiset. Suuni on pieni -ja epäsymmetrinen, sellainen suppusuu jossa on kapea ylähuuli, ja paksumpi, lörppömäisempi alahuuli. Silmäni ovat superpienet, lähellä nenänvartta ja ne katsovat hieman sisäänpäin kieroon, jos en pidä niitä suorassa, lähtee jompikumpi silmä katsomaan ihan eri suuntaan. Minulla on luonnostaan rakenteellinen kaksoisleuka, leuka on heikko, yläpurentaakin löytyy. Otsani on sivuilta pieni -ja kapea. Nenäni on sellainen töpselinenän ja pottunenän sekoitus.
Ap
Voi sua. Ihan varmasti susta löytyy kauniitakin piirteitä. Hymyä huuleen ja ulos ihmisten ilmoille.
Jos kasvot ovat kokonaisuutena rumat, ei sitä pieninkään hyvä yksityiskohta pelasta, ja minulla kun ei niitä satu muutenkaan olemaan yhtäkään, valitettavasti.
Ap
Minä olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat kauniita, jos heidän sielunsa on kaunis. Kuitenkin, jos ulkonäköseikat häiritsevät niin paljon, että ne estävät elämästä, mikset menisi kauneusleikkaukseen esim. Viroon. Sieltä saa osamaksulla ihan sellaisen naaman kuin haluaa. Katso amerikkalaisia miodonmuutosohjelmia miten hurjia muutoksia ihmiset tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt hyvät ihmiset nauttia nuoruudesta. Tää vanheneminen kamalaa on. Ennen niin kauniit kasvot muuttuu ryppysiksi, iho ohenee ja suupielet roikkuu.
Minulla on koko elämäni ajan ollut sellaiset mummomaiset, sad doopy face-tyyliset kasvot. Näytän ihan aina väsyneeltä ja surumieliseltä, kasvoissani ei ole mitään muotoa vaan ne ovat sellaiset taikinamaiset. Suuni on pieni -ja epäsymmetrinen, sellainen suppusuu jossa on kapea ylähuuli, ja paksumpi, lörppömäisempi alahuuli. Silmäni ovat superpienet, lähellä nenänvartta ja ne katsovat hieman sisäänpäin kieroon, jos en pidä niitä suorassa, lähtee jompikumpi silmä katsomaan ihan eri suuntaan. Minulla on luonnostaan rakenteellinen kaksoisleuka, leuka on heikko, yläpurentaakin löytyy. Otsani on sivuilta pieni -ja kapea. Nenäni on sellainen töpselinenän ja pottunenän sekoitus.
Ap
omg, ootko sä minä? :O
Jep.
Itselleni on kaupassa käyntikin vaikeaa rumuuteni vuoksi. Elämä on kärsimystä.