Kuinka monta päivää jaksaisit asua äitisi kanssa samassa taloudessa?
Kommentit (32)
Voisin helposti asua äitini kanssa vaikka koko loppuelämäni. Äiti on ihana ihminen ja minä olen muuten vain sopuisa luonteeltani.
Vaikka aina. Kultaisempaa ihmistä en ole tavannut.
2 päivää olisi itsellekin se täys maksimi. Ei äiti sitä edes ymmärrä etten minä eikä mies viihdytä heidän seurassaan. On aivan kamalaa kun ei voi muuta kuin istua piiitkät illat sohvalla ja kuunnella niitä iän ikuisia samoja ahdistavia jaarituksia joita jauhavat kun ei ole muutakaan puheen aiheita. Todella masentavia ihmisiä varsinkin isä. Ne puheenaiheet on niin sovinistisia, rasistisia, kuilemaa ja kurjuuden voivittelua ja monista asioista täysin eri mieltä jota ei voi ääneen sanoa. Varmasti alkavaa alzheimeriä. Lisäksi siellä aina joutuu olemaan nälissään.
Vituttaa jo monta viikkoa etukäteen kun tietää että sinne on taas pakko mennä yöksi. Hirveää painostamista että ei voi olla menemättä. Monet juhlat menneet surressa että voi kun voisi olla muualla ja viettää esim. Juhannuksen edes joskus niin kuin haluaa. Jos ilmoittaa että ei olla tulossa niin tulee hirveää itkua että juhannus/joulu ymymym. ei tunnu miltään ilman meidän läsnäoloa ja kaikki on ihan pilalla. Perkele. Sitten on hirveät syyllisyyden tuskat ja koko juhla jokatapauksessa pilalla meiltä kahdelta niin ei muuta kun sinne sitten kärsimään.
Pelottaa jo millaiseksi syyllistykseksi menee jos/kun hankitaan vauva. Ja meneekö siltä lapseltakin mielenterveys isovanhempiensa seurassa niinkuin minulta ja sisaruksultani meni. Anteeksi avautuminen.
Riippuu alkon aukioloajoista. Esim. joulun pyhinä menee useampi päivä kun se on kiinni. Kun se on auki, hermo palaa päivässä. Sitä v*ttuilevaa ja riitaahaastavaa kaappijuoppomarttyyria kestä kukaan, kun on pääsyt asioimaan lempikaupassaan.
Kyllä varmaan voisin asua samassa taloudessa... jos tekisin yötyötä :D
Olen aikuisena viettänyt äidin kanssa tiiviisti yhden viikon, kun olimme lomalla yhdessä. Ei siitäkään mitään tullut, yleensä saamme riidan aikaan jo yhden yön vierailun jälkeen. Olisi kummallekin painajainen, jos jostain syystä joutuisimme viettämään yhdessä pidempään, kuin pari päivää.
Olen niin kateellinen heille, jolla on lämpimät, avoimet ja välittävät välit äitinsä kanssa.
Vaikka aina! äitini on aivan ihana ja on myös paras ystäväni:) ikävä niitä aikoja kun asuttiin saman katon alla!
En päivääkään. Vain vaivoin suostun edes kyläilemään luonaan. Saan paniikkikohtauksen jo pelkästä ajatuksesta.
Yli 40 vuotta on tullut asuttua äidin kanssa eikä ole suunnitelmia lähteä omille teille.
Vuosia. Valitettavasti äitini ja samalla paras ystäväni kuoli kun olin 24.