Vanhempien oma elämä vs. perhe

Vaikka omistaudun lapsille, olen silti minä. En ole kadonnut minnekään. Elän ja hengitän, elän omana itsenäni. Tämä ON elämäni ja kuulumiseni, mitä parhaina ja tärkeintä. Lapseni tarvitsevat minua ja kaikkia läheisiään. Yhdessä tätä elämää eletään.

Ehkä ne tuttavat ovat myös ihan oikeasti kiinnostuneita siitä aikuisesta kaveristaan. Meillä on kaveripiirissä jonkinlainen sanaton sopimus, että lasten kuulumiset käydään melko nopeasti ja pienissä erissä ja toisiamme tavatessa keskitymme juttelemaan meistä. Onhan ne lapset mun elämää, mutta eivät he käy minun työpaikallani, seurustele kumppanini kanssa, pyöritä arkea, lue minun kirjojani tai käy reissuilla minun kavereideni kanssa. Enkä minä myöskään oleta, että kaikki minut tuntevat edes haluaisivat kuulla lasteni kuulumisia, ei kaikkia kiinnosta.

Trolli silti.

Luen edelleen, harrastan edelleen, työkin on edelleen, ystäviä, työkavereita, projekteja, mielenkiinnon kohteita.

Lapset ovat niistä yksi mutta eivät ainoa. Hoitoon menon jälkeen lapset alkavat elää omaa elämää erillään minusta, samoin minä heistä.

Yhtäkään lasta ei pitäisi laittaa tuohon asemaan, jossa lasta käytetään hyväkseen omiin narsistisiin tarpeisiin  tyydyttämään kaikkia aikuisen tarpeita. Lapsen ei pitäisi olla yhdenkään vanhemman tärkeyden tunteen välikappale. Lapsen terveen itsetunnon kehittyminen vaatii myös, että aikusilla on jotain omaakin johon lapsi ei pysty osallistumaan.

Ja näin kasvatamme itsekään sukupolven ja mikään ei muutu.

Ehditte lukea kirjoja ja tehdä omia projekteja ja harrastuksia? Kuvittelette, että lapsi ei koe jäävänsä kakkoseksi tai ilman vanhemman tukea? lapsi tarvitsee sitä paljon. Lapsi kyllä vakutttaa, että ei haittaa, mutta silti se haittaa. Elämässä on aika, kun lapset vievät sen. Kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, mikä ei tapahdu niin nopeasti kuin luullaan, ehtii taas lukea ja harrastaa. Mitä niin vastenmielistä on viettää aikaa lastensa kanssa, kiinnostua heidän asioistaan ja tekemisistään täysillä?

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkään lasta ei pitäisi laittaa tuohon asemaan, jossa lasta käytetään hyväkseen omiin narsistisiin tarpeisiin  tyydyttämään kaikkia aikuisen tarpeita. Lapsen ei pitäisi olla yhdenkään vanhemman tärkeyden tunteen välikappale. Lapsen terveen itsetunnon kehittyminen vaatii myös, että aikusilla on jotain omaakin johon lapsi ei pysty osallistumaan.

Jokaisella aikuisella on omaakin, koska on omat aivot ja ajatukset päässä ja varmasti omiakin hetkiä ja mielenkiinnon kohteita. Aikaa on silti annettava lapselle paljon enemmän kuin normaalisti, kun lapsi on lapsi. Ei sillooin ajatella, että pitäisi elää omaa elämää ja luetella omia kuulumisiaan muille, kun mielessä on lasten hyvinvointi ja perhe. Eikö perhe muka ole omia kuulumisia?

Vierailija kirjoitti:

Ehditte lukea kirjoja ja tehdä omia projekteja ja harrastuksia? Kuvittelette, että lapsi ei koe jäävänsä kakkoseksi tai ilman vanhemman tukea? lapsi tarvitsee sitä paljon. Lapsi kyllä vakutttaa, että ei haittaa, mutta silti se haittaa. Elämässä on aika, kun lapset vievät sen. Kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, mikä ei tapahdu niin nopeasti kuin luullaan, ehtii taas lukea ja harrastaa. Mitä niin vastenmielistä on viettää aikaa lastensa kanssa, kiinnostua heidän asioistaan ja tekemisistään täysillä?

Kyllä me ehdimme. Perheessä on kaksi aikuista, joita kutsutaan vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehditte lukea kirjoja ja tehdä omia projekteja ja harrastuksia? Kuvittelette, että lapsi ei koe jäävänsä kakkoseksi tai ilman vanhemman tukea? lapsi tarvitsee sitä paljon. Lapsi kyllä vakutttaa, että ei haittaa, mutta silti se haittaa. Elämässä on aika, kun lapset vievät sen. Kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, mikä ei tapahdu niin nopeasti kuin luullaan, ehtii taas lukea ja harrastaa. Mitä niin vastenmielistä on viettää aikaa lastensa kanssa, kiinnostua heidän asioistaan ja tekemisistään täysillä?

Lapsikin tarvitsee sitä omaa aikaa.  Ei heidänkään aikansa voi mennä  vanhempien ajankäytön mukaan. Lapsi, kun harrastaa, tapaa ystäviään, lukee ja leikkii ihan rauhassa jää aikuiselle aikaa tehdä omia juttujaa ja onhan perheissä kaksi vanhempaa, jotka jakaa sen vanhenmuuden. Eikä oma aika auttamatta perheessä tarkoita, että lapsi on siirretty jonnekin sinne taustalle.

Kun lapset oli pienempiä, sitä omaa aikaa oli vähemmän, mutta nyt kun ovat jo molemmat koulussa niin aikaa on enemmän taas omillekin harrastuksille ja jutuille, opiskeluille ja lukemiselle esimerkiksi. Ja koska lasten illat ja viikonloput eivät ole harrastusten takia yliaikataulutettuja, niin aikaa on myös pelkälle yhdessäololle kotona. 

Minä ainakin kerron kavereilleni tasan siitä mistä tykkään, yleensä lapsen kuulumiset koska ne päiväni täyttävät. Jos jotain ei kiinnosta kuulla niin olkoon kiinnostumatta, koska mun aikani nyt vaan menee niihin lapsiin ja omat touhut ei oo niin tapetilla. Ei muakaan aina kiinnosta kuulla mitä se Maija siellä töissä nyt just eilen kaverilleni sanoi mutta voidaan silti kuunnella niitä toisillemme tärkeitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ehditte lukea kirjoja ja tehdä omia projekteja ja harrastuksia? Kuvittelette, että lapsi ei koe jäävänsä kakkoseksi tai ilman vanhemman tukea? lapsi tarvitsee sitä paljon. Lapsi kyllä vakutttaa, että ei haittaa, mutta silti se haittaa. Elämässä on aika, kun lapset vievät sen. Kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, mikä ei tapahdu niin nopeasti kuin luullaan, ehtii taas lukea ja harrastaa. Mitä niin vastenmielistä on viettää aikaa lastensa kanssa, kiinnostua heidän asioistaan ja tekemisistään täysillä?

Siksi että minä haluan olla myös muuta kuin senjasen äiti. Minulla on myös oma elämä enkä halua tehdä kaikkea lapsen tehdoilla. Ei se niin mene että se oma minuus pitää hukata äitiyteen.Sitten sinä ihmettelet mistä niitä masentuneita äitejä tulee? No thanks.

Vierailija kirjoitti:

Ehditte lukea kirjoja ja tehdä omia projekteja ja harrastuksia? Kuvittelette, että lapsi ei koe jäävänsä kakkoseksi tai ilman vanhemman tukea? lapsi tarvitsee sitä paljon. Lapsi kyllä vakutttaa, että ei haittaa, mutta silti se haittaa. Elämässä on aika, kun lapset vievät sen. Kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, mikä ei tapahdu niin nopeasti kuin luullaan, ehtii taas lukea ja harrastaa. Mitä niin vastenmielistä on viettää aikaa lastensa kanssa, kiinnostua heidän asioistaan ja tekemisistään täysillä?

Ootko sä tosissasi? Että kun on lapsia niin ei saisi enää kirjaa lukea? Ootko kuullut että lapset nukkuu sellaisien 10-12 h per vuorokausi? Pitääkö sekin aika istua lapsen sängyn vieressä vahdissa? Että ei tunne itseään syrjityksi? Tartteekkin kokeilla ton 15v:n kanssa tänä iltana.. mahtaa ihmetellä, kun mamma jää sängyn laidalle istumaan kun hän lueskelee kirjaa ennen nukkumaan menoa.

Tottakai vanhempien pitää huomioida lapsensa, mutta jos kysyn ystäväni kuulumisia, en tarkoita hänen lastensa kuulumisia. En minäkään ala kertoa ystävilleni työpäivästäni tai työkavereideni kuulumisista. Silti käyn töissä ja siihen liittyvät asiat on merkittävä osa elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehditte lukea kirjoja ja tehdä omia projekteja ja harrastuksia? Kuvittelette, että lapsi ei koe jäävänsä kakkoseksi tai ilman vanhemman tukea? lapsi tarvitsee sitä paljon. Lapsi kyllä vakutttaa, että ei haittaa, mutta silti se haittaa. Elämässä on aika, kun lapset vievät sen. Kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, mikä ei tapahdu niin nopeasti kuin luullaan, ehtii taas lukea ja harrastaa. Mitä niin vastenmielistä on viettää aikaa lastensa kanssa, kiinnostua heidän asioistaan ja tekemisistään täysillä?

Siksi että minä haluan olla myös muuta kuin senjasen äiti. Minulla on myös oma elämä enkä halua tehdä kaikkea lapsen tehdoilla. Ei se niin mene että se oma minuus pitää hukata äitiyteen.Sitten sinä ihmettelet mistä niitä masentuneita äitejä tulee? No thanks.

Ja lapset on loppuun palaneita enenen kun ovat edes aikuisuuden kynnyksellä, kun maailma ei pyörikää lapsen ympärillä.

Jotta vanhempi pystyy irtaantumaan lapsesta, kun on sen aika.

Vierailija kirjoitti:

Ja näin kasvatamme itsekään sukupolven ja mikään ei muutu.

Mitä tarkoitatkaan mutta omalla esimerkillään vanhemmat opettavat, otetaanko huomioon lapset ja läheiset, vai onko se oman napa tärkein. Sota-aikana vanhemmilla ei luonnollisesti ollut aikaa lapsille. Lapset meni siinä sivussa ja niitä oli paljon. Suuri sukupolvi on itsekäs sukupolvi, siitä on varmasti kaikilla kokemuksia. Joukkoon mahtuu tietenkin helmiäkin mutta poikkeus vahvistaa säännön. Suuren ikäpolven lapset jatkavat samaa linjaa eli itse ensin lapset siinä sivussa jossakin. Koska oma aika on tärkein. Minä. Minä. kinä haluan kehityyä, minä en jaksa istua hiekkalaatuikon reunalla koska minä tykkään siitä ja tästä, minä en pestä kotona lasten kanssa vaan haluan omaa aikaa ja aikuisten seuraa,  olla jossakin muualla kuin kotona lasten kanssa. Minä en luovu harrastuksistani eikä elämäni muutu mitenkään, vaikka lapsia tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jotta vanhempi pystyy irtaantumaan lapsesta, kun on sen aika.

Oletko huomannut, että vanhemmat, jotka keskittyvät omaan elämäänsä lasten ollessa pieniä ja muiden hoidossa tai keskenään, takertuvat lapsiinsa kun oman elämän ja kukkeusvuosien menot ja muut halut ovat rauhoittuneet ja olisi tyhjiö vailla lapsia. Niinpä vanhemmat alkavat täyttää lapsityhjiötä itsekkääseen tapaansa takertumalla kotoa itsenäistymään pyrkiviin nuoriin nuorten hamaan keski-ikään asti vaatien, syyllistäen, odotuksia kasaten. Nuoren odotetaan yhtäkkiä olevan vanhemmille velkaa, eikä nuoren anneta itsenäistyä.

Parempi järjestys olisi toisinpäin. Tutustukaa lapsiinne silloin, kun he ovat pieniä. Isoina ei kannata enää kuvitella täyttävänsä sitä huomiotyhjiötä ja kuvitella olevansa nyt se läsnäoleva vanhempi, jos ei sitä ole ollut silloin, kun sen aika oli.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka omistaudun lapsille, olen silti minä. En ole kadonnut minnekään. Elän ja hengitän, elän omana itsenäni. Tämä ON elämäni ja kuulumiseni, mitä parhaina ja tärkeintä. Lapseni tarvitsevat minua ja kaikkia läheisiään. Yhdessä tätä elämää eletään.

Yllä manitun kommentin kirjoitti ap aloituskommentin perään. Aloituksessa alapeukutuksia on paljon, seuraavassa aloituksen kanssa samassas linjassa olevassa kommentissani on tällä hetkellä vain monta peukutusta. Samaa asiaa molemmissa kirjoituksissa tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehditte lukea kirjoja ja tehdä omia projekteja ja harrastuksia? Kuvittelette, että lapsi ei koe jäävänsä kakkoseksi tai ilman vanhemman tukea? lapsi tarvitsee sitä paljon. Lapsi kyllä vakutttaa, että ei haittaa, mutta silti se haittaa. Elämässä on aika, kun lapset vievät sen. Kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, mikä ei tapahdu niin nopeasti kuin luullaan, ehtii taas lukea ja harrastaa. Mitä niin vastenmielistä on viettää aikaa lastensa kanssa, kiinnostua heidän asioistaan ja tekemisistään täysillä?

Siksi että minä haluan olla myös muuta kuin senjasen äiti. Minulla on myös oma elämä enkä halua tehdä kaikkea lapsen tehdoilla. Ei se niin mene että se oma minuus pitää hukata äitiyteen.Sitten sinä ihmettelet mistä niitä masentuneita äitejä tulee? No thanks.

Ja lapset on loppuun palaneita enenen kun ovat edes aikuisuuden kynnyksellä, kun maailma ei pyörikää lapsen ympärillä.

Mitä tarkoitat? Loppuunpalaneita lapsia tulee eniten perheistä, joissa vanhemmat keskittyvät uraansa ja omiin kiinnostuksen kohteisiinsa niin paljon, että lapsi joutuu pärjäämään yksin. Se näyttää toki hienolta muiden silmissä ja vanhemmat ovat ylpeitä kiltistä ja alistuneesta lapsestaan. Lapsella ei ole tukijoita ja kuuntelijoita niin paljon, kuin pitäisi olla. Päiväkotien suuret ryhmät tuottavat tutkitusti stressiä ja altistavat masennukselle aikuisena. Joskus lapsi itsekin ymmärtää nämä asiat vasta monta vuosikymmentä myöhemmin. Tämän hetkinen masentuneiden aikuisten suuri määrä korreloi "itsenäisten" lasten sukupolvien määrän kanssa sekä työ- ja harrastusorientoituneiden vanhempien. Sekään ei riitäö, että on kolem vuotta lapsten kanssa kotona ja sitten kuvittelee, että lapsi on jo omaa elämää elävä itsenäinen yksilö, tai ainakin vanhempi on.

Miksi lapsen elämä olisi pois vanhemmalta? Miksi muiden ihmisten kanssa eläminen ja rakastaminen olisi oman elämän elämättömyyttä??? Päinvastoinhan asia on.