Ajatteleeko joku oikeasti, että kaikki on kiinni vain tuurista?

Kyllä se suurimmaksi osaksi on tuuria kaikki miten käy, mutta kyllä pitää itse vähän auttaa itseään, sillä saa tuurille mahdollisuuksia toimia, pitää olla rohkeutta sitten astua siitä ovesta mikä sattuu eteen tulemaan, joskus niitä on monta, ja tuurinkauppaa on se mikä niistä on paras, ja se sattuuko itse juuri silloin osata valita oikein.

Niinno, minusta molemmat ääripäät ovat typeriä.

Siis se, ettei huomata tuurin loppupeleissä ratkaisevan asioita. Voit ihan neuroosiin asti varautua asioihin ja pyrkiä tekemään vain järkeviä valintoja - ja silti jäät joku aamu auton alle, kun satuit lähtemään kotoa ja ylittämään kadun sillä sekunnilla, jolla sen ylitit.

Ja toisaalta on typerää ajatella, etteikö menestymisen mahdollisuuksiin voisi vaikuttaa omin toimin. Kyllä omia mahdollisuuksia pärjätä voi edesauttaa monin eri tavoin, vaikka sitten toki mitään sataprosenttista takuuta ei voikaan saavuttaa.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://yle.fi/aihe/…

Onhan tuurilla aika iso merkitys, mutta ei se tietenkään ainoa selittävä tekijä ole. Pitkällä aikavälillä tuurin merkitys yleensä tasaantuu kaikille suurinpiirtein samanlaiseksi. Toki jos käy tuuri oikeassa paikassa, niin sillä voi olla suuri merkitys.

Esimerkiksi sillä on todella suuri merkitys, että millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä lapsena. Tuuristahan se on kiinni kuka siihen naapuriin muuttaa. Jos siihen muuttaa jotain kauhukakaroita, niin heidän seurassaan sinusta kasvaa täysin erilainen kuin rauhallisen älykön seurassa. Sama sitten kouluun siirryttäessä kun tulee uudet kaverit. Jatko-opiskelukaveri, työkaverit, maa johon satuit syntymään yms.

Moneen asiaan voi tietenkin vaikuttaa myös omilla päätöksillään, mutta moni myös etenkin nuorena tyytyy siihen, joka ensimmäisenä sattuu tulemaan vastaan. Ympäristöllä on todella suuri merkitys ja ympäristösi on useiden sattumusten summa.

Jos ajatellaan työelämää, niin jos sinut satutaan valitsemaan isosta joukosta siihen ensimmäiseen kunnon työharjoitteluun, niin sen avulla saat töitä myös jatkossa. Jos sinua ei valittu, niin voi olla, että tipuit kokonaan kelkasta ja sinun on mahdotonta päästä enää mukaan, vaikka kuinka yrität. Jos parhaan kaverisi isä sattuu olemaan johtavassa asemassa yrityksessä, johon sinä haluat töihin, niin onhan sinulla tuon sattuman takia merkittävästi parempi mahdollisuus päästä kyseiseen paikkaan töihin.

Tuurilla on merkitystä, mutta tottakai sillä mitä itse teet on myös valtava merkitys. Sattuman aiheuttamia asioita pystyy paljon kumoamaan omalla tekemisellään. 

Vierailija kirjoitti:

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://yle.fi/aihe/…

Katoikko? Eikö muka oo totta??

Monissa asioissa ajattelen, mutta en kylläkään siinä kelpaako kellekään hyvälle. Se on kiinni omasta kiinnostavuudesta.

Mahdollisuutensa hyödyntänyt kirjoitti:

. Olisi paljon työläämpää mennä pois omalta mukavuusalueeltaan.

Eli onko kyse ehkä siitäkin, että valitaan aina vain se helpompi tyyli juuri siinä hetkessä? Onhan se helpompi vain pitää suunsa kiinni kuin miettiä millä sanoin avaisi keskustelun elämänsä naisen kanssa. Ap

Nojoo. Toisaalta jo se, mihin maahan ja millaisille vanhemmille satut syntymään on aika hemmetin ratkaisevaa - ja täysin tuurista kiinni.

Kyllä minunkin kaveri vain valittaa kuinka hänellä on huonoa tuuria.. Ei ole rahaa eikä töitä/koulutusta. Hän on (välillä pakkomielteisesti) halunnut jokaisen miesystävänsä kanssa tehdä lapsia ja näin ollen ollut kotiäitinä monet vuodet. On välillä yrittänyt tehdä töitä, mutta päättänyt, että kyllä kotona on parempaa ja äkkiä joku mies jolle tehdä uusi lapsi..

Kyllä hän on ihan itse valinnut toimia näin, se ei ole huonoa tuuria, että jokainen miesystävä on ollut kusipää.. Ja vaikka olisikin, onko pakko ollut tehdä niitä lapsia lisää näiden kanssa.. Kyllä pitäisi aikuisen ihmisen osata ottaa vastuu omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://yle.fi/aihe/…

Tää on niin totta :)

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/07/pasila-satunnainen-onnistuminen

Huonoa käytöstä, ällöttäviä finnejä ja epäonnistuneita lähestymisyrityksiä. Nuoren miehen usko horjuu lopullisesti, kunnes elämään ilmestyy satunnainen onnistuminen.

Jostain syystä kaunis tyttö alkaa tykätä ja koulusta löytyy muutama samanlainen finninaama, syntyy ystävyyssuhteita. Poika saa kesätöitä ja yht´äkkiä hänellä on rahaa mopoon... MOPOON!

Kaiken kruunaa se, että nuorella miehellä on luokan paras hemoglobiini. Satunnainen onnistuminen sekoittaa hänen päänsä loppuelämäksi. Syntyy illuusio siitä, että elämässä kaikki on mahdollista.

<div class="yle_areena_player" data-id="26-38672" data-article="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/07/pasila-satunnainen-onnistuminen"></div><script src="http://player.yle.fi/assets/js/embed.js"></script>

......

Tossa on niin paljon totta ihmiselämästä.

Mutta ilman muuta pitää edes yrittää.

No itse voi vaikuttaa kyllä aikas monien asioiden todennäköisyyteen, mutta allekirjoitan kyllä myös sen, että yllättävän monet asiat, ainakin omassa elämässä, johtuvat kyllä aika epätodennäköisistä asioista ja tapahtumaketjuista, eli tuurista. Mutta eipä mitään silti käy jos jää vain kotiin makaamaan.

Brittiläinen psykologi Richard Wiseman julkaisi joitakin vuosia sitten kirjan nimeltä The Luck Factor. Tutki siinä onnekkaita ihmisiä tieteellisin tutkimuksin.

Lopputulos oli, että ei ole onnekkaita ihmisiä. Oli vain ihmisiä, jotka huomioivat ympäristöä ja sen tapahtumia ja toisekseen kun huomasivat jotain hyödyllistä, tarttuivat siihen.

Ap:n kaverilla on valtava mäihä, että " onnekkaat" ihmiset tekevät hommia hänenkin eteensä.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuutensa hyödyntänyt kirjoitti:

. Olisi paljon työläämpää mennä pois omalta mukavuusalueeltaan.

Eli onko kyse ehkä siitäkin, että valitaan aina vain se helpompi tyyli juuri siinä hetkessä? Onhan se helpompi vain pitää suunsa kiinni kuin miettiä millä sanoin avaisi keskustelun elämänsä naisen kanssa. Ap

Se elämän nainen ei sitten kirveelläkään saa omaa suutaan auki, arvaan ma?

Vierailija kirjoitti:

Brittiläinen psykologi Richard Wiseman julkaisi joitakin vuosia sitten kirjan nimeltä The Luck Factor. Tutki siinä onnekkaita ihmisiä tieteellisin tutkimuksin.

Lopputulos oli, että ei ole onnekkaita ihmisiä. Oli vain ihmisiä, jotka huomioivat ympäristöä ja sen tapahtumia ja toisekseen kun huomasivat jotain hyödyllistä, tarttuivat siihen.

Ap:n kaverilla on valtava mäihä, että " onnekkaat" ihmiset tekevät hommia hänenkin eteensä.

Nämä ovat ns. opportunisteja. Tilaisuuteen tarttujia.

Eivät mitään kaikkivoipia. Kuten jotkut itsestään luulevat (liikoja;)

Vierailija kirjoitti:

Brittiläinen psykologi Richard Wiseman julkaisi joitakin vuosia sitten kirjan nimeltä The Luck Factor. Tutki siinä onnekkaita ihmisiä tieteellisin tutkimuksin.

Lopputulos oli, että ei ole onnekkaita ihmisiä. Oli vain ihmisiä, jotka huomioivat ympäristöä ja sen tapahtumia ja toisekseen kun huomasivat jotain hyödyllistä, tarttuivat siihen.

Ap:n kaverilla on valtava mäihä, että " onnekkaat" ihmiset tekevät hommia hänenkin eteensä.

No tuo pätee tosiaan, että on näitä ihmisiä, joilla on edessä elämänsä tilaisuus vaikkapa ostaa yritys, joka menestyy ja on juuri tuon ihmisen osaamisalaa. Mutta kun ei voi, kun mulla on säästössä myyntihinnasta vain 200 000 ja pitäisi ottaa viimeiset 50 000 lainaa. Niin ei voi, kun en halua ottaa lainaa. Tuollaista tyhjänpelkoa. Näitä ihmisiä on tullut vastaan minullekin useampia, jotka eivät uskalla tarttua tilaisuuteen, jos sen eteen joutuu ottamaan pienenkin riskin. Vaikka se riski olisi tuossakin jo valmiiksi hoideltu yrityksen tuotoilla parissa vuodessa. Mutta totta kai supervakaa ja varma elämäntyyli on monessa mielessä todella hyvä valinta. Riskien välttely on hyvä ominaisuus.

Ja kiitos kannustavasta viimeisestä lauseesta. Minä tietenkin olen yksi näistä "onnekkaista" ja meitä on muutama muukin. Aloitus sai innoituksen ihan juuri tämän aiheen pohtimisesta, joka pamahti päähän aamulla autoa ajaessa. Mutta myös siitä raivosta, mikä välillä nousee, kun ystävä ei oikeasti tajua olla kiitollinen siitä miten paljon hänen lähimmäisensä tekevät hänen hyväkseen. Eihän hyviä tekoja kiitoksen takia tietysti tehdäkään. Tuntuu vaan taas tälläkin erää, että taitaa hukkaan mennä kaikki muiden vaiva. Tosi mukava lukea, että ainakin joku toinen tuntematon palstailija osaa arvostaa sitä vaivaa. Lohduttavaa. Ap

Tuuri heittää eteen mahdollisuuksia ja loppu on sitten itsestä kiinni. Jos jää auton alle, niin tokihan se on huonoa tuuria, mutta sen epäonnen jälkeen alkaa se kausi, jolloin voi itse vaikuttaa, mitä jaetuille korteille tekee.

Esim. kaksi ystävääni sairastui syöpään (eri syöpiin ja eri aikoihin). Toinen päätti ottaa elämästä kaiken ilon irti ja eli onnistuneesti melkein 10 vuotta syövän kanssa, onnellisena ja tyytyväisenä kaikkeen muuhun paitsi tietysti siihen syöpään. Toinen selviytyi syövästä mutta sellaisen onnen tunteen sijaan kokee katkeruutta siitä, että ylipäätään sairastui ja että menetti vuosia elämästään syövälle. Kaikki epäonniset asiat hänen elämässään johtuvat syövästä. Ei ole oikeaa koulutusta eikä hyvää työpaikkaa, ei säästöjä eikä ihanaa miestä. Kaikki syövän takia. On osittain erakoitunut kotiin ja erittäin raskasta seuraa, joten eihän se onni tietenkään potkaise sinne kotiseinien sisälle.

Teemme päivittäin valintoja, jotka määrittävät sen, ovatko kokemamme asiat esteitä vai hidasteita. Elämää ei voi kontrolloida mutta annetuilla korteilla voi tehdä parhaansa. Eräs sukulaiseni on pitkäaikaistyötön ja erittäin köyhä. En todellakaan kadehdi hänen elämäänsä ja ymmärrän, että vuosikausien työttömyys on saanut hänet suhtautumaan tulevaisuuteen erittäin negatiivisesti. Toisaalta sillä asenteella ei saa elämästä mitään irti. Ei jaksa työharjoitteluja tai kursseja, keskeyttää, ottaa karenssia, hankkii sairauslomaa. Alle nelikymppinen eikä yritä edes hankkia uutta ammattia, kun ei tässä tilanteessa sitä työtä kuitenkaan saa. Ei välttämättä saakaan mutta sieltä kurssilta voi löytyä hyviä ystäviä, loistavia kokemuksia, iloa ja intoa elämään. Jos ei ole lainkaan valmis yrittämään, ei takuulla saa mitään hyvää irti elämän koettelemuksista.

Eniten harmittaa, kun jaksaa valittaa, miten en voi ymmärtää häntä, kun en ole itse ollut työttömänä hyvän tuurini ansiosta. En varmasti voikaan, mutta en ole ilmaiseksi tai pelkällä tuurilla saanut työpaikkojani. Opiskelin vuosikausia, hain valmistumisen jälkeen satoihin työpaikkoihin, tein töitä kaupan kassalla saadakseni rahaa ja elin erilaisilla hanttihommilla ja sijaisuuksilla melkein kuusi vuotta ennen kuin sain oman alani töitä. Ei ole tippunut ilmaiseksi tai edes hyvällä tuurilla nuo asiat minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla on loppujen lopuksi suurin tekijä, ihan kaikissa asioissa.

Hiukan voi yrittää avittaa, mutta ihmisellä on muurahaisen valtuudet tässä aika-avaruudessa.

Niillä korteila pelataan jotka jaossa saat.

Ihmisellä on jumalainen valta tässä aika-avaruudessa. Lennämme paikasta toiseen, siirrämme vuoria, tutkimme muita maailmoja, hävitämme sairauksia, jne. Ja se ei ole mistään kohtalosta kiinni, vaan tutkimisesta, oppimisesta, kehittymisestä, yrittämisestä kohti parempaa. Totta kai harha-askelia tulee silloin tällöin, mutta taas niistä opitaan. Ja eteenpäin kohti onnistumisia siivittävä voima on ihmisen oma tahto. Ei tuuri.

Tämä on ihmisten yhteisön valta -> tähän tarvitaan pitkälle kehittynyt yhteiskuntajärjestelmä alkaen neuvoloista, kouluista, tieverkoista, kv-sopimuksista, rauhanneuvotteluista, yliopistoista, sairaaloista jne jne koko infra ja kaikki maailman ihmiset. Tässä joukossa voi pitkäjänteisellä aikavälillä syntyä uusia lääkkeitä, avaruusmatkoja ja uusiutuvia energiamuotoja jne... Tässä systeemissä osalla porukasta on mahdollisuuksia ja varaa, voi ottaa riskejä ja heittäytyä. Mutta se edellyttää tämän satoja vuosia jatkuvan perinteen, yhteisön, kasvatuksen, tiedonvälityksen. Se vaatii läjän turvallisuushakuisia muurahaisia luomaan olosuhteet. Ja silti, yksilön kohdalla tuurilla on aina suurin osuus -> voit kuolla huomenna auton alle ennen kuin ehdit tehdä nobelin arvoisen keksinnön, vaikka sinussa olisi kaikki potentiaali ja tieto siihen jo valmiina...    

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on sitä mieltä, että hänen naisettomuutensa on kiinni huonosta tuurista. Minä keksisin sata todellistakin syytä sille, mutta olkoon huonoa tuuria sitten, jos hän niin haluaa.

Joten aloin miettimään, että ajattelevatko jotkut ihmiset todella noin, että elämäänsä ei voi vaikuttaa itse, vaan tuuri ratkaisee? Ei oteta vastuuta omista asioista, kun se on se tuuri, joka on huono?

Kun laajennan ajatusta ystäväni osalta, niin eihän tuo tuuri näyttele osaa vain naisensaannissa. Vaan työtkin hänelle tipahtelevat vain tuurilla. Elää siis eräänlaisilla keikkatöillä, joista osa on vakituisia, usein toistuvia keikkoja. Väleihin mahtuu sitten satunnaisia juttuja, joita sukulaiset ja kaverit hänelle hankkivat. Hän itse ei näe oikeastaan lainkaan vaivaa noiden eteen. (Onneksi on välittäviä lähimmäisiä). Hän ei tunnu näkevän mahdollisuuksia vaikuttaa työnsaantiin, vaan niitä vain tulee tuurilla.

Siis oikeasti!

Tuurilla on vaikutusta mutta myös kovaa työtä vaaditaan. Jos on vain toista, niin pitkäkantoista onnistumista ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Tuuri kuulostaa minusta kuitenkin paremmalta kuin kohtalo. Moni sanoo, ettei voi vaikuttaa mihinkään, koska kohtalo sen kumminkin määrää. 

No itse uskon jonkinlaiseen kohtaloon tai että asiat menevät kuten niiden kuuluukin ja kaikelle on syynsä. Kaikesta voi(pitää!) oppia jotain ja synkälläkin pilvellä on aina se hopeareunus. Ei se silti tarkoita,että maattaisiin vaan toimettomana kotona. Tietysti sitä täytyy ihan itse toimia, mutta jos en esim.pääse hakemaan koulutuspaikkaan, uskon että siihen on syynsä ja minun on tarkoitus tehdä jotain muuta. Esim.kasvaa ihmisenä niin että panostan pääsykokeisiin täysillä ja hankin kunnon motivaation päälle, tai tehdä jotain muuta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on sitä mieltä, että hänen naisettomuutensa on kiinni huonosta tuurista. Minä keksisin sata todellistakin syytä sille, mutta olkoon huonoa tuuria sitten, jos hän niin haluaa.

Joten aloin miettimään, että ajattelevatko jotkut ihmiset todella noin, että elämäänsä ei voi vaikuttaa itse, vaan tuuri ratkaisee? Ei oteta vastuuta omista asioista, kun se on se tuuri, joka on huono?

Kun laajennan ajatusta ystäväni osalta, niin eihän tuo tuuri näyttele osaa vain naisensaannissa. Vaan työtkin hänelle tipahtelevat vain tuurilla. Elää siis eräänlaisilla keikkatöillä, joista osa on vakituisia, usein toistuvia keikkoja. Väleihin mahtuu sitten satunnaisia juttuja, joita sukulaiset ja kaverit hänelle hankkivat. Hän itse ei näe oikeastaan lainkaan vaivaa noiden eteen. (Onneksi on välittäviä lähimmäisiä). Hän ei tunnu näkevän mahdollisuuksia vaikuttaa työnsaantiin, vaan niitä vain tulee tuurilla.

Siis oikeasti!

Ehkä kaikista maailman asioista naisettomuus on juuri se mikä on aikalailla täysin tuurista kiinni. Sillä ulkonäöllä pitää naiset miellyttää mitä on syntymästään saanut. Virheitään ei voi edes peitellä tai ulkonäköään parantaa edes meikein naisten tavoin