Onko koulun arviointikeskusteluihin yms pakko mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt miltä siitä lapsesta tuntuu kuulla ne opettajan kehut sinulle? Vs. Se ettei sinua kiinnosta ilmestyä paikalle. Lapseni luokalla on kaksi lasta joiden vanhempia ei hittojakaan kiinnosta ne liibadaabat ja sen näkee. Surullisia lapsia molemmat, sellaisia kohtaloonsa alistuneen oloisia. Toinen heistä on sulkeutunut kympin oppilas, toinen äänekäs ja huomionhakuinen. Mutta surullisia molemmat.

Ei se lapsi niitä siellä kuule. Kun ei ole paikalla. Ja lapsen ope kiittää kyllä muuten paljon plus että kun tulee Wilmaan merkintä, katson sen aina lapsen kanssa ja juttelemme siitä, mikä on mennyt hyvin.

Ai anteeksi, olen varmaan sitten kuvitellut lapseni istuvan siinä vieressä. Kyllä nimittäin kuulee, koska uusi ops.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ilmoitat opettajalle, että ajankohdan on oltava myöhäisempi kuin keskipäivä, esim.klo15-17 välillä. Tai aamulla klo8-9 välillä. Käsittääkseni opettajilla on ihan velvollisuuskin tarjota myös sellaisia aikoja mitkä eivät ole klo10-14 välillä, se kuuluun heidän työaikaansa ja työvelvotteisiinsa sekin. Ja jos sellaisia aikoja ei siltikään tarjota, vaikka yläkouluunkin siirtyvä oppilas kyseessä, niin sitten teet sen verran miinusta työajassasi ja teet sen ajan myöh töissä takaisin. Minä muuten tarvittaessa "ihmettelisin" tuota vaikka rehtorille, yläkouluun siirtyminen on iso juttu ja kyllä siihen keskusteluun on vanhemman päästävä ja aikoja tarjottava laajasti.

Eri asia onkin sitten se ettei kys keskustelu kiinnosta.

-4/5-

Ei sitten tule mieleen, että työpaikat on erilaisia. Ja niiden sijainnit. Koulu sijaitsee työpaikkojen suhteen niin, että sinne keskipäivän tapaamiseen lähteminen sotkee päivän niin tehokkaasti, että on ihan turha ajella taas sinne työpaikalle uudestaan ollakseen siellä pari tuntia. Helpompaa on vaan pyytää sijainen koko päiväksi. Ja ottaa tuo virallisena vapaana.

Lapsi ei mene Helsingin kaupungin yläkouluun, vaan jonnekin yksityiseen, jossa on kirjat ja tietokoneet, eikä tarvitse enää sietää kouluverkkotarkasteluja yms. Ja mitä ihmeellistä siinä yläkouluun siirtymisessä on, kun ei edes mene tuonne yläkouluun. Joudumme kuitenkin ravaamaan sen uuden koulun kaikki vanhempainillat, tutustumispäivät jne. joka tapauksessa. Ja ne oikeasti kiiinnostaakin.

Kaikesta huomaa, että sinua ei kiinnosta pätkääkään lapsesi koulunkäynti niin kauan kuin ei ongelmia ilmene. Miksi lapsesi ei  mene normaaliin yläkouluun? Onko yksityiskoulu sellainen, että rahalla saa vapauden olla kuulematta lapsen koulunkäynnistä yhtään mitään, eli rahalla ostetaan rauha, johon ei opettajalla ole oikeus tunkeutua?

 

Minä teen joka päivä lapsen koulunkäyntiin paljonkin. Ja esim lukudiplomin tekee joka vuosi, vaikkei ole pakollinen, samaten tekee kahdessa kielessä ekstratehtäviä.

Minä en jaksa enää Helsingin kaupungin kouluja. Ne on huonosti hoidettuja, huonosti johdetuja, eikä niissä ole oppimisvälineitä. Lasten lukumäärä alueillakin heittää monin paikoin monella sadalla. Enkä jaksa näitä opetusviraston kikkailuja enää yhtään.

Haluan lapsen yksityiseen yläkouluun, jossa on työrauha, oppikirjat ja tietokoneet. Oli virhe laittaa laps tuonne koulu ylimalkaan.

No niitä lukudiplomeja ja ylimääräisiä tehtäviä tehdään ihan perähikiän kyläkouluissakin. En itse koe, että lapseni ovat jotain superihmisiä tämän vuoksi. :-D Saati laittamassa heitä yksityiskouluun. Kympin oppilas pärjää melussa ja melskeessä, ja luokan rauhattomuus ei juurikaan häiritse, päinvastoin vain valmentaa selviämään tilanteessa kuin tilanteessa.. Enemmän olisin huolissani niistä joiden oppimistulokset on huonoja kunnallisen peruskoulun vuoksi. ;-)

En ole väittänyt että ei tehtäisi. Lapsen luokalla vain kaksi tekee.

Se häly ja häiriköt vie noilta kunnon oppilailta opetuksen. Ja se eteneminen hidastuu, kun junnataan koko ajan.

Ja miksi minun pitäisi olla huolissani muiden lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt miltä siitä lapsesta tuntuu kuulla ne opettajan kehut sinulle? Vs. Se ettei sinua kiinnosta ilmestyä paikalle. Lapseni luokalla on kaksi lasta joiden vanhempia ei hittojakaan kiinnosta ne liibadaabat ja sen näkee. Surullisia lapsia molemmat, sellaisia kohtaloonsa alistuneen oloisia. Toinen heistä on sulkeutunut kympin oppilas, toinen äänekäs ja huomionhakuinen. Mutta surullisia molemmat.

Ei se lapsi niitä siellä kuule. Kun ei ole paikalla. Ja lapsen ope kiittää kyllä muuten paljon plus että kun tulee Wilmaan merkintä, katson sen aina lapsen kanssa ja juttelemme siitä, mikä on mennyt hyvin.

Ai anteeksi, olen varmaan sitten kuvitellut lapseni istuvan siinä vieressä. Kyllä nimittäin kuulee, koska uusi ops.

No meillä ei ole. Meillä ei käsittääkseni ole edes sama koulu.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsen isä voi mennä jos sulle tuottaa noin kamalasti tuskaa?

(se on muuten lapsesta aika kurjaa jos on ainoa jonka vanhemmat eivät viitsi tulla)

Mitäs vikaa isissä on huoltajina ylipäätään? Miten niin sen pitäisi edes olla automaattisesti äiti? Itseasiassa äidit tietävät toisinaan muutenkin enemmän lasten asioista ja pohtivat sekä organisoivat niitä päivittäin, puhuvat paljon lasten kanssa, pitävät Wilman kautta yhteyttä opettajaan. (Toki voi olla toisinkin päin joissakin perheissä.)Siksi isän läsnäolo keskusteluissa voi olla tärkeää: isä saa tietää enemmän lapsestaan ja opettaja tutustuu myös isään eli sitä kautta oppii ymmärtämään vielä paremmin lasta. Isältä tulee uutta näkökulmaa ja lapsikin kokee, että äidin äpivittäisen huolenpidon lisäksi myös isä tosissaan välittää ja osallistuu.

Silleen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsen isä voi mennä jos sulle tuottaa noin kamalasti tuskaa?

(se on muuten lapsesta aika kurjaa jos on ainoa jonka vanhemmat eivät viitsi tulla)

Mitäs vikaa isissä on huoltajina ylipäätään? Miten niin sen pitäisi edes olla automaattisesti äiti? Itseasiassa äidit tietävät toisinaan muutenkin enemmän lasten asioista ja pohtivat sekä organisoivat niitä päivittäin, puhuvat paljon lasten kanssa, pitävät Wilman kautta yhteyttä opettajaan. (Toki voi olla toisinkin päin joissakin perheissä.)Siksi isän läsnäolo keskusteluissa voi olla tärkeää: isä saa tietää enemmän lapsestaan ja opettaja tutustuu myös isään eli sitä kautta oppii ymmärtämään vielä paremmin lasta. Isältä tulee uutta näkökulmaa ja lapsikin kokee, että äidin äpivittäisen huolenpidon lisäksi myös isä tosissaan välittää ja osallistuu.

Isällä aivan sama tilanne. Työpaikka tismalleen eri suunnassa kuin se koulu. Plus että yksityisyrittäjänä mieluummin tekee työpäivän kuin ajelee tuntikausia plus kuuntelee sitä opetusviraston diipadaapaa.

Vanha viestiketju, mutta tulenpa nyt opettajana ja arviointikeskustelujen olevan kiivaimmillaan, sanomaan teille vanhemmille: ei se ope kiusallaan pyydä teitä lapsen arviointikeskusteluun! Open pitää pitää arviointikeskustelu  ja vanhempi päättää, tuleeko kuuntelemaan sitä keskustelua vaiko ei. Tämä on nimenomaan mahdollisuus vanhemmalle. Minulle on ihan sama, tuleeko vanhempi vaiko ei. Ihmettelen kyllä suuresti, millainen on vanhempi, joka ei ole kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä Itse tarjoan aikoja 7.30-9 ja 13-15 välille. Aina löytyy sopiva aika. Ja tiesittehän, että ope ei saa nuista keskusteluista pennin hyrrää, vaikka ne pitää pitää oppituntien ulkopuolelle.