Suku riitaintui testamentista.

En ymmärrä näitä epätasa-arvokohtelijoita. Tottakai tuollainen aiheuttaa riitaa, sitäkö testamentin tekijä hakikin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä epätasa-arvokohtelijoita. Tottakai tuollainen aiheuttaa riitaa, sitäkö testamentin tekijä hakikin.

Turha tällaista on spekuloida kun ei tiedä taustoja millään lailla. On eri asia jättää omaisuus sisaruksilleen kuin näiden lapsille.

Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta.

Niinkuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin on hänen alastonna jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin; eikä hän vaivannäöstänsä saa mitään, minkä veisi täältä kädessänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos testamentissa on mainittu, että omaisuus menee kaikille sisarusten lapsille tasan, niin tuolloin kuolleen sisaruksenlapsen lapset ovat oikeutettuja perintöön. Jos taas sisaruksenlapset on mainittu nimillä eikä kuollutta mainita, niin silloin kuolleen lapset eivät ole oikeutettuja perintöön.

Oletan, että kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta ja ahneet sisarustenlapset yrittävät huijata pieniltä lapsilta perinnön. Ihan oikein, että riitauttivat testamentin. Tai oikeammin sen tulkinnan. Testamentin henki on se, joka lasketaan eli ykköstapauksessa vainaja on halunnut kohdella kaikkia tasapuolisesti ja varmasti myös oikeus toteaa sen olevan näin.

Kakkostapaus taas on aika kaukaa haettu eikä kellään tuolloin ole syytä huoleen, koska sisarusten lastenlapset eivät enää kuulu perintökaareen automaattisesti eikä testamentin henki puolla heitä.

Mitenkäs se perintökaari tuolla tavalla yhtäkkiä katkeaa?

En ymmärrä missä kohtaa näet katkeamisen. Ihan oikeinhan tuossa on selitetty. Jos kuollut on perinnössä edunsaajana, niin hänen lapsensa saavat hänen osuutensa. Jos kuollut ei ole perinnössä edunsaajana, niin myöskään hänen lapsensa ei ole. En ymmärrä miten joku on voinut toimia kyseisessä tapauksessa väärin.

Miten et ymmärrä? On monta tapaa toimia ns. väärin; helposti ahneemmat tulkitsevat, että perintö on vain heille, koska ovat testamentissa mainittuja sukulaisia ja jos joku on kuollut, sitä ei lasketa mukaan (koska silloin muille tulee isompi perintö). Lain mukaan ei tietenkään mene noin, mutta jos hoitelee perinnönjaon itse, hyvin sen saa laittomasti tehtyä monella muullakin tavalla. Ne jotka eivät osaa/voi itse asiaa hoitaa ovat aina muiden antamien tietojen varassa, monta sukua on revitty rikki perintöriidoilla, kun jälkeenpäin on tullut ilmi näitä erilaisia "tulkintoja" ja suoranaisia huijauksia.

Ulkopuolinen henkilö testamentin toimeenpanijana ja pesänjakajana toimii aina paremmin, ammattilainen jopa lain mukaan.

Aika moni ei tajua, että kuolleen lapset ovat oikeutettuja kuolleelle tarkoitettuun perintöön. Mieheni mummi kuoli ja pian mies sai tädeiltään puhelinsoiton, että voi käydä mummin luota hakemassa jonkin muiston ennen kuin tädit jakavat omaisuuden. Oli pieni shokki tädeille, että vaikka heidän veljensä on kuollut, ei veljen osuus siirrykään heille vaan veljen lapsille. Puhuvat edelleenkin miehestäni perinnönryöstäjänä ja ahneena, vaikka totuus niin valitettavan usein on, että ahnein on se, joka ei halua jakaa edes lainmukaisesti omaisuutta.

Jos minun vanhempani päättäisivät, että joku heidän lapsistaan saisi vain lakiosan ja muut testamentilla loput, niin ei tulisi mieleenikään jättää tätä yhtä ulkopuoliseksi. Saman vanhempien lapsia me kaikki ollaan ja vanhukset voivat tunnetusti tehdä erittäin epäreiluja ratkaisuja hetken huumassa. Toki lain mukaan tuo yksi voitaisiin tiputtaa pois, mutta en edelleenkään ole niin perinnön perään, ettenkö voisi jakaa sitä jonkun sellaisen kanssa, jolle se moraalisesti kuuluu.

Ap:n tapauksessa taitaa moraalisen lisäksi kuulua myös ihan laillisestikin ja ap serkkuineen ovat niitä ahneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä pitäisi olla täysi vapaus itse päättää kenelle omaisuus menee. Oli lapsia tai ei. Oli naimisissa tai ei.

Eläessään on vapaus lahjoittaa omaisuutensa kenelle haluaa, joten asia ei ole minkään sortin ongelma. Pitää vaan osata toimia ajoissa.

Ihminen ei voi tietää koska kuolee. Kyllä se perintö pitää saada päättää ihan kokonaan itse. Kenelle se menee kun itse kuolee

Voit lahjoittaa omasuutesi eläessäsi ja pitää itsellä sen hallintaoikeuden kuolemaasi asti ja sitten vain odottelet rauhassa kuolemaa ja omaisuus on jo sen kenelle halusit sen antaa.

Ei toimi. Sillä kuolemasi jälkeen perilliset perii rahat siltä jolle olet ne antanut.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on sanonut että aikoo jättää kaiken minulle. Mutta olikos niin että Suomessa sellainen ei toimi? Isäni on perinnön saaja jokatapauksessa.

Olen kuitenkin sanonut että en aio ottaa mitään perintöä koskaan vastaan. En rahaa enkä taloa. Minulla on sisko ja veli. Enkä halua riitautua jonkun toisen omaisuuden vuoksi. Olen mieluummin köyhä.

Olet viisas nuori ihminen! Eivät miljoonatkaan korvaa hyviä ihmissuhteita, ja sukulaiset ovat sittenkin aina samaa verta, samaa sukupuuta ja omaavat yhteistä historiaa. Mitä elämää se on, jos joutuu olemaan riidoissa sukulaistensa kanssa jonkun perinnön takia? Yksinäisyys, kateus ja paha mieli tappavat muutenkin tehokkaammin kuin lievä varattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aion testamentata (pitäisi tehdä testamentti tosiaan heti, hyvä muistutus) osan omaisuudestani kahdelle sukulaiselle, jotka eivät ole edes samassa sukulaissuhteessa kanssani ja muut sukulaiset jäävät ilman ja osa omaisuudesta lähtee suvun ulkopuolelle. Hävettäisi heidän puolestaan, jos joku kehtaisi alkaa tapella, kun kyseessä on jokaiselle ylimääräinen raha tai ylimääräisen rahan saamattajääminen.

T. Varakas sinkku

Itse testamenttaan varmaan hyväntekeväisyyteen, tai kirkolle tms. Sukulaiset ei ole pitäneet muhun ikinä yhteyttä, jos alkavat vähän ennen kuolemaani pitää yhteyttä, niin se ei heistä enää perillisiä tee.

Oletko sinä sitten heihin pitänyt yhteyttä? Miksi yhteydenpidon tulisi toimia toisinpäin.

Ei sillä, että niille perintöä pitäisi jättää, mutta yleisesti.

Jos testamenttia ei olisi ollut, olisivat vainajan sisarukset perineet hänet. Myös sen kuolleen pojan äiti / isä olisi saanut perinnön tai jos hänkin olisi ollut kuollut niin sitten hänen osuutensa olisi mennyt lapsenlapsille, koska lapsi (oliko muuten ainut?) oli kuollut. Nyt kuitenkin on testamentti, jossa määrätään sisarusten lapsenlapset perillisiksi. Oliko testamentissa jotenkin perusteltu se, että kuolleen lapsenlapsen jälkeläiset eivät saa perintöä edesmenneen vanhempansa sijasta. Tiesikö vainaja varmasti, että tuo yksi lapsenlapsi oli jo kuollut ja että häneltä oli jäänyt kaksi jälkeläistä? Joskus on vaikea päästä toisen ihmisen pään sisään, varsinkaan ikäihmisen, jolla voi olla omalaatuisia ajatuksia sukulaisistaan. Aina eivät välit ole niin suloiset kuin toivoisi.

Vaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on sanonut että aikoo jättää kaiken minulle. Mutta olikos niin että Suomessa sellainen ei toimi? Isäni on perinnön saaja jokatapauksessa.

Olen kuitenkin sanonut että en aio ottaa mitään perintöä koskaan vastaan. En rahaa enkä taloa. Minulla on sisko ja veli. Enkä halua riitautua jonkun toisen omaisuuden vuoksi. Olen mieluummin köyhä.

Voit kertoa mummollesi, että sellainen testamentti on laiton, jossa testamentataan kaikki vain yhdelle rintaperilliselle, jos heitä on useampia, joten hänen tahtonsa ei tule menemään läpi. Jokaiselle rintaperilliselle kuuluu vähintään heidän lakiosansa, joka on puolet siitä, jonka he saisivat ilman testamenttia.

Ei testamentti laiton ole, vaikka ei ole mainittu lakiosia. Jokainen rintaperillinen saa lakiosan testamentista riippumatta, kun vaan vaatii.

Oliko ap:n tapauksessa yksi veli kuollut ennen testamentin tekoa, joten siksi hänen lapsensa eivät perintöä saa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton tätini jätti kaikki omaisuuden sisarusten lapsille. Yhden sisaruksen poika kuollut ja hänen lapset ei saaneet mitään. Asia meni oikeuteen ja suku ei enää puhu toisilleen. Myöskään perintöä ei saa ennen oikeuden päätöstä. Onko tällänen oikein?

Tätini testamentissa on perijät mainittu nimeltä eikä sukulaissuhteen perusteella. Toi yksi serkkuni on kuollut ennen tätiäni ja siksi sen nimeä ei ole testamentissa. Mutta ne sen lapset on riitauttaneet koka siinä testamentissa alussa lukee Jätän omaisuuteni...sisarteni ja veljeni lapsille ..ja sitten nimet ja se omaisuus mikä jätettiin. Sekään ei ollut tasa-puolista koska yksi sai paljon ja kaksi ei juuri mitään. Ne jotka ei saaneet juuri mitään on näiden kuolleen veljen lasten kanssa nostaneet kanteen.