Lue keskustelun säännöt.
Suku riitaintui testamentista.
22.01.2017 |
Lapseton tätini jätti kaikki omaisuuden sisarusten lapsille. Yhden sisaruksen poika kuollut ja hänen lapset ei saaneet mitään. Asia meni oikeuteen ja suku ei enää puhu toisilleen. Myöskään perintöä ei saa ennen oikeuden päätöstä. Onko tällänen oikein?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Mummoni on sanonut että aikoo jättää kaiken minulle. Mutta olikos niin että Suomessa sellainen ei toimi? Isäni on perinnön saaja jokatapauksessa.
Olen kuitenkin sanonut että en aio ottaa mitään perintöä koskaan vastaan. En rahaa enkä taloa. Minulla on sisko ja veli. Enkä halua riitautua jonkun toisen omaisuuden vuoksi. Olen mieluummin köyhä.
Voit kertoa mummollesi, että sellainen testamentti on laiton, jossa testamentataan kaikki vain yhdelle rintaperilliselle, jos heitä on useampia, joten hänen tahtonsa ei tule menemään läpi. Jokaiselle rintaperilliselle kuuluu vähintään heidän lakiosansa, joka on puolet siitä, jonka he saisivat ilman testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei 9
tässä sulle hyvä kohde
Tämä jos ei sukulaisia ja ystäviä ole
Jos testamentissa on mainittu, että omaisuus menee kaikille sisarusten lapsille tasan, niin tuolloin kuolleen sisaruksenlapsen lapset ovat oikeutettuja perintöön. Jos taas sisaruksenlapset on mainittu nimillä eikä kuollutta mainita, niin silloin kuolleen lapset eivät ole oikeutettuja perintöön.
Oletan, että kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta ja ahneet sisarustenlapset yrittävät huijata pieniltä lapsilta perinnön. Ihan oikein, että riitauttivat testamentin. Tai oikeammin sen tulkinnan. Testamentin henki on se, joka lasketaan eli ykköstapauksessa vainaja on halunnut kohdella kaikkia tasapuolisesti ja varmasti myös oikeus toteaa sen olevan näin.
Kakkostapaus taas on aika kaukaa haettu eikä kellään tuolloin ole syytä huoleen, koska sisarusten lastenlapset eivät enää kuulu perintökaareen automaattisesti eikä testamentin henki puolla heitä.
Vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni on sanonut että aikoo jättää kaiken minulle. Mutta olikos niin että Suomessa sellainen ei toimi? Isäni on perinnön saaja jokatapauksessa.
Olen kuitenkin sanonut että en aio ottaa mitään perintöä koskaan vastaan. En rahaa enkä taloa. Minulla on sisko ja veli. Enkä halua riitautua jonkun toisen omaisuuden vuoksi. Olen mieluummin köyhä.
Voit kertoa mummollesi, että sellainen testamentti on laiton, jossa testamentataan kaikki vain yhdelle rintaperilliselle, jos heitä on useampia, joten hänen tahtonsa ei tule menemään läpi. Jokaiselle rintaperilliselle kuuluu vähintään heidän lakiosansa, joka on puolet siitä, jonka he saisivat ilman testamenttia.
Ei se mikään laiton ole, mutta rintaperilliset voivat moittia testamenttia ja vaatia lakiosaansa, muussa tapauksessa testamenttia noudatetaan sellaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuoleen lapset perivät hännen osuutensa, ellei testamentissa ole nimenomaan erikseen mainittu että perinnönjako tapahtuu elossa olevien sisarusten kesken. Oikein meni että riitauttivat. Se meni väärin että lapset eivät saaneet osuuttaan.
Onko testamentti jotenkin tulkinnanvarainen vai ovatko sukulaisesi vain tyhmiä?
Oletko aivan sekaisin?
Tätihän oli lapseton, ei hänellä ollut mitään rintaperillisiä. Hän olisi voinut jättää omaisuutensa vaikka kodittomille kissoille.
Tätihän on voinut tehdä testamentin vasta sen jälkeen kun tämä yksi on kuollut ja hänen lapsiaan ei nyt vaan siitä testamentista löydy. Jos ei veljeä tai hänen lapsiaan ei ole testamentissa määrätty perinnönsaajaksi, niin eivät todellakaan peri puupenniäkään tältä tädiltä.
Mitä ihmettä sönkötät? Oletetaan että täti määrännyt testamentissa että omaisuutensa jaetaan hänen kuoltuaan henkilöiden A, B ja C kesken. Jossain vaiheessa C on kuollut ja henellä on lapset D ja E, niin kyllä silloin nämä D ja E ovat perinnön jaossa saamassa C:n osuuden, ellei testamenttia ole muutettu niin että C putoaa pois tai jos testamentissa ei ole mainittu että perintö menee sisaren elossa oleville lapsille tms. Lapsettomuus ei tähän asiaan vaikuta mitenkään, muuten kuin että kukaan ei ole vaatimassa osuuttaan ritaperillisenä lakiosuuttaan ennen tätä testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos testamentissa on mainittu, että omaisuus menee kaikille sisarusten lapsille tasan, niin tuolloin kuolleen sisaruksenlapsen lapset ovat oikeutettuja perintöön. Jos taas sisaruksenlapset on mainittu nimillä eikä kuollutta mainita, niin silloin kuolleen lapset eivät ole oikeutettuja perintöön.
Oletan, että kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta ja ahneet sisarustenlapset yrittävät huijata pieniltä lapsilta perinnön. Ihan oikein, että riitauttivat testamentin. Tai oikeammin sen tulkinnan. Testamentin henki on se, joka lasketaan eli ykköstapauksessa vainaja on halunnut kohdella kaikkia tasapuolisesti ja varmasti myös oikeus toteaa sen olevan näin.
Kakkostapaus taas on aika kaukaa haettu eikä kellään tuolloin ole syytä huoleen, koska sisarusten lastenlapset eivät enää kuulu perintökaareen automaattisesti eikä testamentin henki puolla heitä.
Mitenkäs se perintökaari tuolla tavalla yhtäkkiä katkeaa?
Olipa se moraalisesti oikein tai ei, tädilläsi oli täysi oikeus tehdä niin kuin itse halusi, joten protestoija saattaa helposti hävitä jutun. Toinen asia on, jos tätisi oli tehnyt testamenttinsa esim. painostuksen alla tai dementoituneena. Silloin testamentin voi kumota helpommin.
En tiedä, mitä lapseton sisareni on suunnitellut omaisuutensa varalle. En ole kuitenkaan laskenut mitään sen varaan, koska hän todellakin voi aivan rauhassa testamentata sen esim. jonkun mainitsemalle Kakadusäätiölle tai vain osalle sukulaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni on sanonut että aikoo jättää kaiken minulle. Mutta olikos niin että Suomessa sellainen ei toimi? Isäni on perinnön saaja jokatapauksessa.
Olen kuitenkin sanonut että en aio ottaa mitään perintöä koskaan vastaan. En rahaa enkä taloa. Minulla on sisko ja veli. Enkä halua riitautua jonkun toisen omaisuuden vuoksi. Olen mieluummin köyhä.
Voit kertoa mummollesi, että sellainen testamentti on laiton, jossa testamentataan kaikki vain yhdelle rintaperilliselle, jos heitä on useampia, joten hänen tahtonsa ei tule menemään läpi. Jokaiselle rintaperilliselle kuuluu vähintään heidän lakiosansa, joka on puolet siitä, jonka he saisivat ilman testamenttia.
Ei tuollainen testamentti suinkaan ole mitenkään laiton. Sitä noudateen, ellei kukaan rintaperillisistä vaadi lakiosaansa. Itse en vaatisi, tarkoitus on muutenkin kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi, mikäli se suinkin vain sopii lapsilleni. Toki voi olla että jonku tilanne on sellainen että maa ja kiintestöomaisuus ei oikein sovi elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos testamentissa on mainittu, että omaisuus menee kaikille sisarusten lapsille tasan, niin tuolloin kuolleen sisaruksenlapsen lapset ovat oikeutettuja perintöön. Jos taas sisaruksenlapset on mainittu nimillä eikä kuollutta mainita, niin silloin kuolleen lapset eivät ole oikeutettuja perintöön.
Oletan, että kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta ja ahneet sisarustenlapset yrittävät huijata pieniltä lapsilta perinnön. Ihan oikein, että riitauttivat testamentin. Tai oikeammin sen tulkinnan. Testamentin henki on se, joka lasketaan eli ykköstapauksessa vainaja on halunnut kohdella kaikkia tasapuolisesti ja varmasti myös oikeus toteaa sen olevan näin.
Kakkostapaus taas on aika kaukaa haettu eikä kellään tuolloin ole syytä huoleen, koska sisarusten lastenlapset eivät enää kuulu perintökaareen automaattisesti eikä testamentin henki puolla heitä.
Mitenkäs se perintökaari tuolla tavalla yhtäkkiä katkeaa?
En ymmärrä missä kohtaa näet katkeamisen. Ihan oikeinhan tuossa on selitetty. Jos kuollut on perinnössä edunsaajana, niin hänen lapsensa saavat hänen osuutensa. Jos kuollut ei ole perinnössä edunsaajana, niin myöskään hänen lapsensa ei ole. En ymmärrä miten joku on voinut toimia kyseisessä tapauksessa väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä pitäisi olla täysi vapaus itse päättää kenelle omaisuus menee. Oli lapsia tai ei. Oli naimisissa tai ei.
Eläessään on vapaus lahjoittaa omaisuutensa kenelle haluaa, joten asia ei ole minkään sortin ongelma. Pitää vaan osata toimia ajoissa.
Ihminen ei voi tietää koska kuolee. Kyllä se perintö pitää saada päättää ihan kokonaan itse. Kenelle se menee kun itse kuolee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuoleen lapset perivät hännen osuutensa, ellei testamentissa ole nimenomaan erikseen mainittu että perinnönjako tapahtuu elossa olevien sisarusten kesken. Oikein meni että riitauttivat. Se meni väärin että lapset eivät saaneet osuuttaan.
Onko testamentti jotenkin tulkinnanvarainen vai ovatko sukulaisesi vain tyhmiä?
Oletko aivan sekaisin?
Tätihän oli lapseton, ei hänellä ollut mitään rintaperillisiä. Hän olisi voinut jättää omaisuutensa vaikka kodittomille kissoille.
Tätihän on voinut tehdä testamentin vasta sen jälkeen kun tämä yksi on kuollut ja hänen lapsiaan ei nyt vaan siitä testamentista löydy. Jos ei veljeä tai hänen lapsiaan ei ole testamentissa määrätty perinnönsaajaksi, niin eivät todellakaan peri puupenniäkään tältä tädiltä.
Sinä tässä olet sekaisin, kukaan ei ole kirjoittanut mitää lakiosista tai rintaperillisistä.
En ymmärrä millä syyllä kuolleen lapset olisivat vaatimassa mitään jos heidän kuollut vanhempansa ei ole ollut testamentissa saamassa osuutta. Joten oletettavaa että perintöä jakaessa elossa olleet sisaren lapset ovat keskenään päättäneet että kuoleen sisaruksen lapsille ei anneta mitän ja se rikkoo vainajan tahtoa ja asia korjaantuu oikeudessa ja lapset saavat kuoleen osuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on tuo minusta törkeää. Ensin he menettää isänsä liian aikaisin ja sitten sukulaisetkin hylkää. Ja orvoilla nyt sitä rahantarvetta enemmän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä pitäisi olla täysi vapaus itse päättää kenelle omaisuus menee. Oli lapsia tai ei. Oli naimisissa tai ei.
Eläessään on vapaus lahjoittaa omaisuutensa kenelle haluaa, joten asia ei ole minkään sortin ongelma. Pitää vaan osata toimia ajoissa.
Ihminen ei voi tietää koska kuolee. Kyllä se perintö pitää saada päättää ihan kokonaan itse. Kenelle se menee kun itse kuolee
Voit lahjoittaa omasuutesi eläessäsi ja pitää itsellä sen hallintaoikeuden kuolemaasi asti ja sitten vain odottelet rauhassa kuolemaa ja omaisuus on jo sen kenelle halusit sen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolleen sisaren lapsen rintaperillisille kuuluu se osuus mikä on testamentattu kuolleelle siraren lapselle.
Joku on ilmeisesti kuvitellut että kuoleen osuus siirtyy muille testamentin edunsaajille eikä kuolleen perillisille ja se on väärin luultu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä pitäisi olla täysi vapaus itse päättää kenelle omaisuus menee. Oli lapsia tai ei. Oli naimisissa tai ei.
Eläessään on vapaus lahjoittaa omaisuutensa kenelle haluaa, joten asia ei ole minkään sortin ongelma. Pitää vaan osata toimia ajoissa.
Ihminen ei voi tietää koska kuolee. Kyllä se perintö pitää saada päättää ihan kokonaan itse. Kenelle se menee kun itse kuolee
Niin kauan kuin valtio holhoaa kaikki tarpeessa olevat, on ihan oikein, että valtio myös pakottaa jättämään rahaa tietyille ihmisille.
On se hassua. Mitään ei ns hsluta periä mutta mistään ei olla valmiita jakaamaan.
Ihme ettei muut perilliset ole halukkaita jakaamaan sen kanssa joka jätetty ulkopuolelle? Onpa solidarista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
On se hassua. Mitään ei ns hsluta periä mutta mistään ei olla valmiita jakaamaan.
Ihme ettei muut perilliset ole halukkaita jakaamaan sen kanssa joka jätetty ulkopuolelle? Onpa solidarista porukkaa.
Itse toivon, että rahani saavat juuri ne, joille ne jätän eikä puoli sukua räävi jäämistöäni. Laitan testamenttiin selkeät ohjeet, että perintö otetaan vastaan itse tai ei ollenkaan, sitä ei voi siirtää sijaisperilliselle kieltäytymällä perinnöstä tai kuolemalla (kuolemaa varten ohjeistus, miten sitten toimitaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hassua. Mitään ei ns hsluta periä mutta mistään ei olla valmiita jakaamaan.
Ihme ettei muut perilliset ole halukkaita jakaamaan sen kanssa joka jätetty ulkopuolelle? Onpa solidarista porukkaa.
Itse toivon, että rahani saavat juuri ne, joille ne jätän eikä puoli sukua räävi jäämistöäni. Laitan testamenttiin selkeät ohjeet, että perintö otetaan vastaan itse tai ei ollenkaan, sitä ei voi siirtää sijaisperilliselle kieltäytymällä perinnöstä tai kuolemalla (kuolemaa varten ohjeistus, miten sitten toimitaan).
Voithan sinä luulla että minä tee niin ja näin.
kun sitä ikää tulee niin huomaa ettei muulla olekaan väliä kuin sukulausilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hassua. Mitään ei ns hsluta periä mutta mistään ei olla valmiita jakaamaan.
Ihme ettei muut perilliset ole halukkaita jakaamaan sen kanssa joka jätetty ulkopuolelle? Onpa solidarista porukkaa.
Itse toivon, että rahani saavat juuri ne, joille ne jätän eikä puoli sukua räävi jäämistöäni. Laitan testamenttiin selkeät ohjeet, että perintö otetaan vastaan itse tai ei ollenkaan, sitä ei voi siirtää sijaisperilliselle kieltäytymällä perinnöstä tai kuolemalla (kuolemaa varten ohjeistus, miten sitten toimitaan).
Voithan sinä luulla että minä tee niin ja näin.
kun sitä ikää tulee niin huomaa ettei muulla olekaan väliä kuin sukulausilla
Olen keski-ikäinen. Suvun kanssa vuonna 2016 neljä meiliä, 2 x 15 min tapaaminen ja 2 x 1,5 h puhelu + joulukortit. Tuo sisältää molemmat suvut.
Ystävien kanssa olen tekemisissä päivittäin (en joka päivä jokaisen, mutta joka päivä jonkun kanssa ja viikkotasolla noin viiden eri ystävän kanssa), kummilasten viikoittain/kuukausittain.
Eläessään on vapaus lahjoittaa omaisuutensa kenelle haluaa, joten asia ei ole minkään sortin ongelma. Pitää vaan osata toimia ajoissa.