Lue keskustelun säännöt.
Työuupumukseen ei voi saada sairauslomaa?
22.01.2017 |
Multa on viety kaikki edellytykset tehdä mun työtä, ihan työvälineistä ja -tiloista lähtien. Lisäksi joudun kuuntelemaan yhteistyökumppanien taholta jatkuvasti asiatonta kielenkäyttöä ja epäarvostavaa puhetta. Puolen vuoden keskustelun jälkeen tilanne ei ole korjaantunut, eikä esimies aio tehdä asialle mitään. Työterveys ei auttanut, ei myöskään ammattiliitto. Luottamusmiehelle soitan huomenna. En tiedä enää, mitä mun kuuluisi tehdä. Olen yrittänyt parhaani, mutta mikään ei muutu. Ahdistaa helkkaristi, ja tuntuu siltä, että sairausloma olisi välttämätön, että pääsisin edes hetkeksi hengähtämään ja miettimään tulevaisuutta. Luin kuitenkin, että mun on otettava itselleni jonkinlainen mielenterveysdiagnoosi, jotta voin saada sairauslomaa, sillä työuupumus ei ole mikään diagnoosi. En haluaisi periaatteesta itselleni mitään leimaa siitä hyvästä, että työolosuhteet ovat mahdottomat. Mä olen ihan työkykyinen ja -haluinen, mutta en voi tehdä työtä, kun siihen ei anneta mahdollisuutta. Onko jollain kokemusta tällaisesta tilanteesta?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot olevasi työkykyinen. Työkykyiselle ei anneta sairauslomaa. Vaihda siis työpaikkaa kun kerran työkykyinen ja -haluinen olet.
Ai hitto kun ei tullut mieleen! No minäpäs kävelenkin huomenna vaan sitten johonkin uuteen työpaikkaan, kun niitähän tuolla onkin pilvin pimein avoinna.
Vastauksesi kertoo aika paljon sinusta. No jatka sitten hommia nykysessä. Aikasi kun sinnittelet, niin ei tarvitse enää miettiä että "otatko" masennusdiagnoosin vai et. Tuo työpaikan vaihtaminen on ainoa toimiva ratkaisu, mutta jatka toki kärsimistä nykyisessä paikassa jos haluat. Sitten kun olet oikeasti työkyvytön, niin et enää duunipaikkaa niin vain vaihdakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Multa on viety kaikki edellytykset tehdä mun työtä, ihan työvälineistä ja -tiloista lähtien. Lisäksi joudun kuuntelemaan yhteistyökumppanien taholta jatkuvasti asiatonta kielenkäyttöä ja epäarvostavaa puhetta." Mitä tarkoitat tällä? Jos saat kiinteää palkkaa firmasta, teet yötä sen mukaan kuin on mahdollista. Jos tarvitset työhösi tietokonetta, mutta sellaista sinulla et ole, sitten et tee sitä tietokonetyötä. Ei se sen kummempaa ole. Et tarvitse siihen sairauslomaa. Jos saat vain jotain tulosperusteista palkkaa, niin sitten homma onkin hieman kurjempi.
Sairausloma on tarkoitettu oikeasti sairaille. Vaikuttaa siltä, että et ole sairas etkä työuupunut, vaan haluat vain hengähtää hetkeksi. Sitä varten sinun kannattaa pyytää palkatonta vapaata.
No kyllähän se niin on, että jos olet työkykyinen niin irtisanoudut ja etsit uutta tai jäät työttömäksi. Jos taas olet oikeasti työkyvytön, mt-diagnoosi on aiheellinen.
Eilö saa jos vetoaa univaikeuksiin, että nukut 3 h yössä kun tuleva työpäivä pyörii mielessä 24/7
Menetitkö oman henkilökohtaisen työhuoneesi? Mun vanhempi kollega joka ei ollut koskaan sairastellut jäi pitkälle sairaslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle kun toimitilamme vaihtuivat huonekonttorista monitilaympäristöön missä ei ole nimettyä työpistettä vaan aina aamuisin pitää valita vapaa työpiste.
Tiedän myös kaksi ihmistä jotka aikoinaan irtisanoutuivat kun tuli tupakkalaki ja olisi pitänyt mennä ulos tupakalle. Kokivat sen työpaikkakiusaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilö saa jos vetoaa univaikeuksiin, että nukut 3 h yössä kun tuleva työpäivä pyörii mielessä 24/7
Eikös silloin ole ko. työhön soveltumaton henkilö?
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosiksi laitetaan yleensä masennus. Ja sen jälkeen voikin unohtaa kaiken terveydenhuollon. Menet vaikka flunssan takia lääkäriin, niin siellä lukee heti että MT taustaa.
Tämä on totta. Lisäksi kaikki MT-tapausket laitetaan seuraaviin YT-erotettavien listoihin. Samalla merkintä estää sairauskuluvakuutuksen saamisen ja merkintä ei ikinä poistu papereista vaikka paranisi. Pahimmillaan estää uuden työpaikan saamisen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilö saa jos vetoaa univaikeuksiin, että nukut 3 h yössä kun tuleva työpäivä pyörii mielessä 24/7
Mikä työssä on sellaista, että aiheuttaa univaikeuksia? Ymmärrän siinä tapauksessa, jos työ oikeasti traumatisoi jollain tavalla.
Olen myös sitä mieltä, että oikeasti työuupumuksesta kärsivä ei ole työkykyinen. Kokemusta tästä itsellä parin pitkän saikun verran.
Stressireaktio- ja masennusdiagnooseilla olin palkallisilla saikuilla. Oikeutetusti, sillä syyt olivat työstä johtuvia. Nuo diagnoosit eivät ole millään tavalla vaikeuttaneet muiden sairauksien hoitoon. Ammattitaidottomia lääkäreitä teillä, mikäli niin tapahtuu.
Työpaikalla uupusta aiheuttavat tekijät eivät ole poistuneet, joten tällä hetkellä etsinnässä uusi työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista kommenteista ja kaikille muillekin oikein kivaa illan jatkoa! Mä en tajua mikä mut edes ajoi tänne palstalle tätä asiaa kyselemään, olin vissiin unohtanut kuinka ilkeitä ihmisiä täällä on.
En ole vaatimassa omaa henkilökohtaista maisemakonttoria, en ole niin tyhmä etten olisi tajunnut etsiä muita töitä, en ole nirppanokkainen tyyppi, jolla pitää olla tupakkatauot ja työnantajan pitää järjestää työpaikkansa minun kotini lähelle. Sen sijaan olen itkenyt nyt kaksi viikkoa ja nukkunut todella huonosti ja ollut surullinen siitä, ettei tätä tilannetta nyt voi oikein näköjään korjata mitenkään. Olen ollut äärimmäisen sitoutunut työnantajaani, ja tehnyt kovasti töitä. Olen myös osannut rajata työni, enkä ole omilla toimillani uuvuttanut itseäni. Olen yrittänyt aina parhaani. Minä en ole masentunut enkä ahdistunut ihminen, eikä minulla viiraa päässä mihinkään suuntaan. Minut on väsytetty vuosien saatossa niin, että olen aivan puhki. Tarvitsen sairauslomaa ehdottomasti, mutta en suostu ottamaan mielenterveysdiagnoosia tilanteessa, jossa minulla ei ole mielenterveysongelmaa.
Päätän keskustelun omalta osaltani tähän, ja toivon, että jokainen ilkeä tyyppi voisi hetkeksi mennä itseensä ja miettiä mitä ja miten sanoo kenellekin ja missäkin tilanteessa. Mikä on se suuri tyydytys, jonka aikuinen ihminen itselleen saa siitä, että lyö maassa olevaa? Tuleeko siitä erityisenkin ylpeä olo? Ap
Mä en ymmärrä mistä syntyy yleinen käsitys, että työterveys olisi joku suuri instanssi tai vaikutusvaltainen virkamiestaho yrityksen yläpuolella joka voisi painostaa tai pakottaa työpaikan tekemään mitään. Sehän on täysin erillinen lafka, usein erillinen yritys.
Jos työntekijän omassa firmassa ei johdon taholta tahdota tehdä yhtään mitään, niin ei siinä työterveys voi tehdä yhtään mitään, ihan turha odotus. Työsuojelu ja luottamusmies ovat niitä tyyppejä joille nuo asiat täytyy oman pomon ohella ensisijaisesti viedä, eikä vasta sitten kun tilanne on ollut päällä puoli vuotta.
Puhuin itse kerran työhöntulotarkastuksen yhteydessä oman tiimini todella tulehtuneista väleistä, mutta ei tullut mieleenkään että tilanteen ratkaiseminen olisi ollut millään tavalla työterveyden vastuulla. Esimiehellehän se olisi kuulunut, mutta hän piilotteli minkä kerkesi, siis ihan kirjaimellisesti. Onneksi ei tarvinnut pitkään kärvistellä kun oli määräaikainen soppari (vähän yli vuoden, tilanne tulehtui uuden työntekijän myötä sen loppupuolella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosiksi laitetaan yleensä masennus. Ja sen jälkeen voikin unohtaa kaiken terveydenhuollon. Menet vaikka flunssan takia lääkäriin, niin siellä lukee heti että MT taustaa.
Jaa...
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen sekä pakko-oireisen häiriön takia. Sitten minulla rupesi olemaan sydänoireita niin ihan asiallisesti ne tutkittiin sekä sydänleikattiin.
Mitä olen itseäni koskevia papereita lukenut niin muutamassa on maininta työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisin syin. Sitten siellä lukee " On realiteeteissa kiinni ja erittäin asiallinen. "
Mutta miksi? Flunssan takia lääkäriin? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Menetitkö oman henkilökohtaisen työhuoneesi? Mun vanhempi kollega joka ei ollut koskaan sairastellut jäi pitkälle sairaslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle kun toimitilamme vaihtuivat huonekonttorista monitilaympäristöön missä ei ole nimettyä työpistettä vaan aina aamuisin pitää valita vapaa työpiste.
Tiedän myös kaksi ihmistä jotka aikoinaan irtisanoutuivat kun tuli tupakkalaki ja olisi pitänyt mennä ulos tupakalle. Kokivat sen työpaikkakiusaamisena.
No eiköhän tuossa jotakin muuta ole ollut takana kun työpisteen vaihdos. Eläkkeelle ei ihan noilla perusteilla pääse. Meillä myös muutettiin monitilaympäristöön samoihin aikoihin kun jäin pitkälle sairauslomalle. Varmaan siitäkin keksitty vastaava tarina, tai ehkä jopa juuri tämä tarina 😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista ja kaikille muillekin oikein kivaa illan jatkoa! Mä en tajua mikä mut edes ajoi tänne palstalle tätä asiaa kyselemään, olin vissiin unohtanut kuinka ilkeitä ihmisiä täällä on.
En ole vaatimassa omaa henkilökohtaista maisemakonttoria, en ole niin tyhmä etten olisi tajunnut etsiä muita töitä, en ole nirppanokkainen tyyppi, jolla pitää olla tupakkatauot ja työnantajan pitää järjestää työpaikkansa minun kotini lähelle. Sen sijaan olen itkenyt nyt kaksi viikkoa ja nukkunut todella huonosti ja ollut surullinen siitä, ettei tätä tilannetta nyt voi oikein näköjään korjata mitenkään. Olen ollut äärimmäisen sitoutunut työnantajaani, ja tehnyt kovasti töitä. Olen myös osannut rajata työni, enkä ole omilla toimillani uuvuttanut itseäni. Olen yrittänyt aina parhaani. Minä en ole masentunut enkä ahdistunut ihminen, eikä minulla viiraa päässä mihinkään suuntaan. Minut on väsytetty vuosien saatossa niin, että olen aivan puhki. Tarvitsen sairauslomaa ehdottomasti, mutta en suostu ottamaan mielenterveysdiagnoosia tilanteessa, jossa minulla ei ole mielenterveysongelmaa.
Päätän keskustelun omalta osaltani tähän, ja toivon, että jokainen ilkeä tyyppi voisi hetkeksi mennä itseensä ja miettiä mitä ja miten sanoo kenellekin ja missäkin tilanteessa. Mikä on se suuri tyydytys, jonka aikuinen ihminen itselleen saa siitä, että lyö maassa olevaa? Tuleeko siitä erityisenkin ylpeä olo? Ap
Kaikkea hyvää sinulle ap!
Muistathan, että uupumus johtaa hyvin usein pidemmällä aikavälillä masennukseen. Mulla meni pitkään myöntää se itselleni. Siinä vaiheessa mentiinkin jo keskivaikeassa masennuksesta. Hoida itseäsi hyvissä ajoin!
Mulla on ollut masennusdiagnoosi 90-luvun alkupuolelta asti, olin silloin opiskelija. Koskaan en ole ollut sairaslomalla masennuksen takia, vaikka olen asiantuntijatehtävissä ja aikaisemmin olin vuosia esimiestehtävissä.
Joskus on ollut rankempia kausia ja joskus parempia. Joskus olen ollut lääkityksellä ja käynyt työterveyden psykologilla ja välillä pärjännyt ilman. Mun viesti on ettei minua ole koskaan syrjitty terveydenhuollossa sen takia että minulla on mt-diagnoosi. Aina saanut asiallista hoitoa ja kohtelua niin somaattisiin kuin masennusongelmiin. Ei tänä päivänä tarvitse pelätä mitään leimaa, joka viides työkaverisi sairastaa tai on sairastanut masennuksen tai jonkun muun mielenterveydensairauden. Eikä avun ja hoidon hakeminen ole mikään häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista ja kaikille muillekin oikein kivaa illan jatkoa! Mä en tajua mikä mut edes ajoi tänne palstalle tätä asiaa kyselemään, olin vissiin unohtanut kuinka ilkeitä ihmisiä täällä on.
En ole vaatimassa omaa henkilökohtaista maisemakonttoria, en ole niin tyhmä etten olisi tajunnut etsiä muita töitä, en ole nirppanokkainen tyyppi, jolla pitää olla tupakkatauot ja työnantajan pitää järjestää työpaikkansa minun kotini lähelle. Sen sijaan olen itkenyt nyt kaksi viikkoa ja nukkunut todella huonosti ja ollut surullinen siitä, ettei tätä tilannetta nyt voi oikein näköjään korjata mitenkään. Olen ollut äärimmäisen sitoutunut työnantajaani, ja tehnyt kovasti töitä. Olen myös osannut rajata työni, enkä ole omilla toimillani uuvuttanut itseäni. Olen yrittänyt aina parhaani. Minä en ole masentunut enkä ahdistunut ihminen, eikä minulla viiraa päässä mihinkään suuntaan. Minut on väsytetty vuosien saatossa niin, että olen aivan puhki. Tarvitsen sairauslomaa ehdottomasti, mutta en suostu ottamaan mielenterveysdiagnoosia tilanteessa, jossa minulla ei ole mielenterveysongelmaa.
Päätän keskustelun omalta osaltani tähän, ja toivon, että jokainen ilkeä tyyppi voisi hetkeksi mennä itseensä ja miettiä mitä ja miten sanoo kenellekin ja missäkin tilanteessa. Mikä on se suuri tyydytys, jonka aikuinen ihminen itselleen saa siitä, että lyö maassa olevaa? Tuleeko siitä erityisenkin ylpeä olo? Ap
Taidat ottaa asiat aika herkästi. Mielestäni tällä palstalla ehkä yksi kommentti on ollut ilkeään sävyyn sanottu. Muut ovat lähinnä ihmetelleet ja kysyneet tarkennusta asioihin tai viitanneet johonkin muuhun tapaukseen. Et edelleenkään tarkemmin kerro, mitä konkreettisesti on tapahtunut, joten jokainen päättelee asian itse antamillasi tiedoilla.
Ihmiset ovat vain niin herkkiä nykyää. Mitään palautetta ja negatiivista ei saa antaa vaan aina pitäisi olla kivaa, mukavaa ja positiivista.
Mä taidan kanssa mennä yksityiselle jos nyt menen, en suostu siihen, että musta tehdään kipeä, koska ympäristö on kipeä. Kai ne sieltä sitten jossain vaiheessa työterveyteen pakottavat jos saikku jatkuu. Toivottavasti löydän pian uuden työn, hukkaan menee osaaminen näissä puitteissa. Ap