Miten kauan olitte kumppanisi kanssa kaksin ennen vauvan hankkimista?

Kuusi vuotta. Oli!

7 vuotta, oli hyvä juttu.

4,5 vuotta. Eka raskaus päättyi keskenmenoon, jos niin ei olisi käynyt, olisimme ehtineet olla yhdessä 3 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää.

3,5v ja oli varmaankin ihan hyvä.

Oltiin oltu 4 v. yhdessä kun tulin raskaaksi eli lähes 5 v. silloin kun esikoinen syntyi. Oli hyvä juttu, ehdittiin tutustua miehen kanssa toisiimme hyvin ja ehdittiin puuhailla asioita kaksinkin. Ei minusta olisi esim. vuoden seurustelun jälkeen vielä raskautumaan.

1v 9 kk. Eli vuosi yhdessä ja sitten tulin raskaaksi. Minusta hyvä juttu. Mielestäni suhteemme vain parani entisestään.

8 vuotta. Kyllä oli hyvä järjestely. Saatiin opiskelut valmiiksi, työt alkuun, talo ostettua ja ratkaisevat kohteet rempattua, matkailtua ja vietettyä kahden kesken sekä arkea että juhlaa.  Lapsia on nyt 3, vanhin 25 ja edelleen ollaan yhdessä.

Tarkoituksellisesti kahdestaan 5 vuotta, lähinnä koska odotimme että saisin opintoni ensin tehtyä. Sitten menikin vauvanyritykseen vielä neljä vuotta lisää, koska tuli keskenmeno ja lopulta vasta useamman lapsettomuushoidon jälkeen raskaus onnistui. Se tarkoituksellinen 5v oli kivaa aikaa, mutta tuo 4 vuotta, kun joka kuukausi joutui pettymään, oli tosi huonoa aikaa. En silloin osannut iloita miehen kanssa kahdestaan olosta, toki siihen olisi varmaan taas oppinut, jos ei hoidot olisi tuottaneet tulosta ja olisi pitänyt opetella olemaan vain kahdestaan.

Noin vuoden.

En tiedä oliko hyvä kun kävi niin hyvin että mies oli minulle oikea. Olisi se ollut oikea vaikka olisimme hankkineet vauvan heti.

Jos tietää, että mies on oikea ja haluaa lapsen myös niin odottelu ei ole pakollista. Jos on epävarma niin parasta katsoa.

Vierailija kirjoitti:

8 vuotta. Kyllä oli hyvä järjestely. Saatiin opiskelut valmiiksi, työt alkuun, talo ostettua ja ratkaisevat kohteet rempattua, matkailtua ja vietettyä kahden kesken sekä arkea että juhlaa.  Lapsia on nyt 3, vanhin 25 ja edelleen ollaan yhdessä.

Ihanaa!

Neljä vuotta. Menimme naimisiin kolmen vuoden tuntemisen jälkeen ja aloimme pian häiden jälkeen odottamaan. Ehdottomasti hyvä asia, sillä tunsimme toisemme jo hyvin, mutta toisaalta olimme edelleen super rakastuneita ja vastanaineita, joten vauvavuosi kestettiin helposti ilman kupruja suhteeseen.

Nyt olemme olleet seitsemän vuotta yhdessä ja edelleen super rakastuneita ja onnellisia, eipä niitä kupruja siis ole toisaalta tullut myöhemminkään :)

Oltiin keretty olla juuri ja juuri vuosi yhdessä, kun esikoinen syntyi. Vahinkoraskaus, ja vaikka ei ehkä uskoisi niin meillä on mennyt tosi hyvin. Oli tuossakin omat hyvät puolensa, vaikkei kauaa ehditty olla kahdestaan.

7vuotta. Oli hyvä juttu. Ehdittiin tehdä kaikkea kuvaa, mitä pienten lasten kanssa ei enää voinut. Opiskeltiin, asuttiin ulkomailla, reissattiin. Luotiin suhteelle vankka perusta. Nyt lapset jo omillaan ja ollaan taas kaksin.

Vierailija kirjoitti:

1v 9 kk. Eli vuosi yhdessä ja sitten tulin raskaaksi. Minusta hyvä juttu. Mielestäni suhteemme vain parani entisestään.

Ja lisäyksenä ettei meidän kannattanut edes odottaa montaa vuotta. Ikääkin jo sen verran, etten pitänyt kovinkaan varmana että raskaudun ilman hoitoja. Tulin kyllä raskaaksi melko pian, mutta näitä ei voi etukäteen tietää. Siltikään kyllä en olisi halunnut odottaa.

12,5v ja oli ihan hyvä. Tosin rupesimme haluamaan lasta "jo" 8½v yhdessäolon jälkeen mutta ensimmäinen raskaus oli tuulimuna ja toinen raskaus päättyi loppuraskauden kohtukuolemaan. Eläviä lapsia tuli kolme, iät nyt 17v-20v. Meille pitkä harkinta-aika oli tarpeen, koska menimme kihloihin 1kk tuttavuuden jälkeen ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin.

Olimme olleet yhdessä vuoden, kun lapsi syntyi. Tiedän, nopeaa toimintaa, mutta meille sopi. Olimme jo kolmekymppisiä ja kumpikin menneiden suhteiden myötä tiesi, mitä halusi. Toisistamme sen löysimme ja kaikki osui ensi hetkestä yksiin.

Yleisesti suosittelen kyllä odottamaan pidempään :)

Meille sattui vahinko ja seurustelua oli ollut 3 kk. Lapsi syntyi kun oltiin oltu yhdessä vuoden ja yksi kuukausi. Nyt meillä on kaksi lasta ja yhdessä oltu 18 vuotta.

Ihan hyvin on mennyt ja nyt kohta uusi tilanne kun nuo lapset lähtevät omilleen.

Muutettiin yhteen, kun tuplat oli syntyneet eli mies haki synnäriltä kotiinsa. Seurustelua oli ennen tätä takana 3 vuotta.

13 vuotta. Aika oli silloin oikea ja raskaaksi tulin samantien.

10 vuotta. Ei me vaan siinä ajassa ehditty tai jaksettu matkustella tai muutenkaan sohvalla lojumista ja kavereiden näkemistä kummempaa harrastaa. Ajateltiin sitten, että jos ei tässä ajassa tullu tehtyä niin ei tuu koskaan, joten sama se vaikka yks ipana juoksee jaloissa. Joten tuossa se nyt kipittää.