HUHTIHURMURIT TORSTAINA!!
Kommentit (28)
Päivät menee nopeaa kun ohjelmaa piisaa että ei kerkiä miettimään uutta tulokasta. Tänään pesin vauvan vaatteita. Jos sitten pikkuhiljaa katsoisi valmiiksi vauvanvaatteet. Viikkoja vielä on jäljellä. Rv 38 menen sinne äitiyspkl:lla koko arvioon ja mahd.käynnistykseen. Mulla sf mitta 36 joka tuntuu aika hurjalta kun mennnään yläkäyrän yläpuolella reilusti. Varmaan odotettavissa taas likelle 4.5kg vauva. Tuon isompaa en ala synnyttämään kun olen yhen 4580g painoisen vauvan synnyttänyt joka jäi vähän jumiin.
Olo on tukala.Raskauskiloja olis vähempiki saanut tulla. Saapi alkaa laihduttamaan pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen jotta entiset vaatteet mahtuisi päälle. Ei kovin kauan tarvis äitiysvaatteita päällä pitää. Selkä hyvin kestänyt mutta jalat alkaa reistailemaan ja tympeä kun ei taivu minnekkään. Olisin jo valmis synnyttämään mutta odottaa saattaa että menee kuitenkin yli lasketunajan niin kun tähänkin asti on käynyt joka lapsen kohdalla.
Mari-anna rv33+6
Joka päivä jännityksellä kipuaa pinoon katsomaan, onko uusia huhtikuisia tullut maailmaan... Kun jostain ei kuulu päiviin, on jo ihan varma, että jossain ollaan vauvanhakureisulla...
Mulla oli tänään neuvola. Kaikki ok, sf oli kivunnut keskikäyrän ylle ekaa kertaa ja rautaa pitäisi kuulemma nyt syödä. Paino jatkaa kammottavissa lukemissaan kasvua, mutta sitä pyritään suremaan sitten myöhemmin... Vauvan sydänäänet olivat oikein terhakat ja kasvanut on kuulemma hyvin. Vajaan kahden viikon päästä lääkäri, silloin pitäisi saada painoarviota vauvalle. Esikoinen painoi vajaat 3200g, toivottavasti tämä nyt ei olisi ihan hirveesti isompi. Vaikka kaipa tästä lantiosta puristaisi ulos vaikka puolikkaan mursun... (vaikka kivaa ei olisi se!)
Kivunlievityksistä: esikoista synnyttäessä mulla oli epiduraali, joka toimi tosi hyvin. Vei kipuja pois avautumisen loppuvaiheessa, rentouduin ja loppu avautikin nopeasti. Tunsin kuitenkin sitten taas ponnistuksen tosi hyvin (ts. vaikutus meni ohi) ja sain ponnistettua hyvin. Luultavasti kyselen taas sitä nyt. VAikka taitavat täällä suositella uudelleen synnyttäville spinaalia. Mutta enpä suunnittele etukäteen, kun koskaan ei tiiä kuitenkaan.
Esikoista synnyttämään mennessä olin ajatellut olla ns. luomukeinoilla, mutta kun epiduraalia tarjottiin, tartuin kuin hukkuva oljenkorteen. Kaikki huumet mulle kiitos... Alkuvaiheen vetelin ilokaasua, kuten myös ompeluvaiheessa (kaksin käsin, ilman taukoja). (imukuppiavustus=eppari=tikkejä perä puolillaan) Joku väitti, että sitä ompelua ei edes huomaa siihen synnytyksen päälle... Joopa joo... Ja arsen paraneminen kesti iät ja ajat. Toivottavasti ei nyt tarvisi leikellä tai muuten repeillä!
Mun eka synnytys käynnistyi kalvojen puhkeamisella, tai johonkin tuli reikä ja vettä vähän tihkui. Kerkesin päivän kärvistellä sairaalalla, yöllä sitten alkoivat supistukset. Olisin halunnut paljuun, mutta kun kalvo puhki, ei infektioriskin takia päässyt likoamaan. Suihku kyllä auttoi siinä alkuvaiheessa.
Limatulpasta: mä en tajunnut silloin, mutta mulla taisi mennä limatulppa viikkoa ennen varsinaisen synnytyksen käynnistymistä. Kävin nimittäin sairaalassa, kun luulin, että vedet tihkuvat. Ei kuitenkaan ollut lapsivettä silloin. Myöhemmin vasta kuulin, että limatulppa voi olla myös ihan liruista vuotoa.
Tänään ei muuten ole suppaillut yhtään!
Voikaa hyvin, kaikki!
Tilp. 34
Eli ei ole vielä tullut lähtöä telakalle, vaikka sitä kieltämättä tässä kovasti jo odotellaan. Tosin, lasten sairastelut ja talokaupat sekä oman asunnon myyminen on vienyt ajan niin totaalisesti ettei tässä oikein vielä olisi synnärille ehtinytkään :-) Nyt alkaa olla hommat siinä kunnossa että aikataulullisesti helpottaa, joten täytyy vähän yrittää relata ennen varsinaista koitosta.
Suppareita tulee kipeinä muutama, jolloin on kyllä vedettävä henkeä ja pyöriteltävä lanteita, ellei nyt ihan kaupassa tai muuten ihmisten ilmoilla satu olemaan juuri silloin. Vauva on laskeutunut jo tosi alas ja liitoskivut on kyllä sitä luokkaa että aamulla näkee, pääseekö lähtemään edes kauppaan. Toisena päivänä kävely sujuu helpommin ja toisena taas ei yhtään, kipujen takia. Huomenna olisi neuvola taas.
Eipä tässä kummempaa, oli ihana lukea että joku oli jo saanut nyytin syliinsä. Tässä oma toivokin pysyy sen myötä korkealla :-)
Vointeja ja suppareita niille jotka niitä metsästävät!
Pikkis rv 37+3
Myötätuntoni, samanlaiset kokemukset tuosta tikkausvaiheesta... Silloin sitä kivunlievitystä tarvitsin todellakin ENITEN koko synnytyksen aikana!!! Kai se johtuu sitten siitäkin kun endorfiinit on vähän jo laskusuunnassa ja pitää *** soikoon paikallaan jalat telineissä olla kun ronkkivat ja ompelevat... Eli tosiaan SIINÄ vaiheessa minullekin laitettiin puudutusta ja myös sitä ilokaasua komensin antamaan ja vielä tuplat puudutuksia päälle!!! Eli mullakin eppari, imukuppi ja repeämät ja mies myöhemmin sanoi että luuli sen olevan normaalia, että tikkilankapaketteja lattian täysi ja toisesta huoneesta haettiin lisää..
Mutta nyt 24:lle...
eikkuli
Kylläpäs on naatti olo kun päiväunet jäivät tänään väliin. En kyllä tehnyt mitään ihmeellistä, kävin pienellä kävelyllä kirjastossa ja kaupassa ja nyt illalla olimme Stockalla tungeksimassa koko perheen voimin... Huomenna otan tosi lungisti.
Kalle myllää vatsassa. Sitä selvästi kiukuttaa meteli, mun vatsalaukku (ei siis suolet!) pitää ihan järkyttävää meteliä: murisee, kurluttaa ja paukkuu!! Itsekin oikein pelästyin kun istuin tyttöä nukuttamassa hiljaisessa makkarissa. Oikein viikon luontoäänikavalkadi!
Eilen kirjoitin siskolle ' manuaalin' varuiksi, jos joudumme hälyttämään sen tänne joku yö; piirsin kartan esikon päiväkotiin jne. Tänään ostin sitten sairaalakassiin puuttuvia juttuja plus naposteltavaa. Tuo ruoka-puoli vähän riistäytyi käsistä kun muistin miten nälissäni viimeksi olin sairaalassa. Mulla kun on vieläkin yli 10 vuoden jälkeen kouluruokakammo ja Naikkarin sapuskat olivat aika samaa kaliiberia, joten en saanut mitään alas vaan elelin voileivillä ja mehulla... Nyt on sitten kassiin pakattavaksi juotavaa ja syötävää ;-) Miehelle voi sitten yrittää ehtiä värkätä vaikka parit voileivät mukaan lähtiessä ettei syö nälkäänsä kaikkia mun herkkuja :-)
Kivunlievityksestä: se missä ja miten supistukset tuntuvat on kovin yksilöllistä, joten mitään yleispätevää vinkkiä tuosta kivunlievityksestä on kyllä vaikea antaa. Mulla kun kipu tuntui lähinnä lonkka- ja reisiluissa, vedestä ei olisi ollut mitään iloa. Samoin kohdunkaulanpuudutteet menivät ihan harakoille. Rakkuloita en halunnut edes ehdotettavan ja koska mulla supistukset aiheuttivat myös pahoinvointia, ilokaasua en kokeillut - se maski haisi jo niin pahalle että oksensin siihen ;-)) Täällä vannotaan siis epiduraalin nimeen. Sain kaksi satsia joista jälkimmäinen toimi todella hyvin ja vaikutti sopivasti vielä ponnistusvaiheessa. Ompelua varten lisäsivät paikallispuudutetta, ja tuskin huomasin koko operaatiota.
Nyt taidan kömpiä suosiolla sänkyyn. Jalat ovat tosin taas niin levottomat, että saa nähdä kauan unentulo kestää...
Pipsukka 37+4
vielä täältäkin.
Tänään oli neuvolalääkäri. Samoissa mitoissa (ja viikoissa) menen ponnarin kanssa, sf-mitta oli 32cm. Lääkäri oli tunnin myöhässä ja tosi kiireinen, sanoi vaan että paikat on ihan kiinteät ja kiinni vielä. Mitään kokoarviota en saanut, täytynee ensi viikolla kysellä terveydenhoitajan mielipidettä koosta. Olenkin kyllä ihan varautunut siihen että yli mennään ja reippaasti.
Kivunlievityksestä, minulla esikoisen kanssa ynnytys alkoi vesien menolla, ja koska vesi oli vihreää, amme ei tullut kuuloonkaan (infektioriski). Selvisin lämmitettävällä kauratyynyllä siihen asti kun sain oksitosiinitipan kun muuten ei supparit tihentyneet, ja sitten oli suihkukin kielletty kun olin kiinni siinä tippatelineessä. Vaihtoehdoksi siis jäi lähinnä ilokaasu ja epiduraali, minua ilokaasu myös oksetti, joten sain sitten epiduraalin, joka minulle oli taivas. Kaikki kivut katosi ja rentoutuneena sitten loppu avautuminen menikin alle tunnissa. Minä myös ponnistin epiduraalin vaikutuksen alaisena eikä ponnistaminen sattunut yhtään. Eli epiduraalin jälkeen kaikki loppu tikkaus (kjoka kesti tunnin...) mukaan lukien oli täysin kivutonta. Mutta epiduraalin niinkuin muittenkin kivunlievitysten vaikutus on tosi yksilöllistä, kannattaa kysyä myös mitä kätilö suosittelee.
Nyt haaveilen vähän luomumaisemmasta synnytyksestä, muuta aion mennä ihan tilanteen mukaan. Jos tuntuu etten selviä ilman epiduraalia
niin sitten haluan sen (tai spinaalin). Ilokaasuun en kyllä aio koskea, pelkkä ajatuskin oksettaa edelleen...
Minäkin olin tänään jalkahoidossa, oli ihanaa! Otin myös manikyyrin, kun normaalisti työssäni ei saa olla pitkät eikä lakatut kynnet, niin on nyt lomalla nautittava moisesta ylellisyydestä!
Toivottelen kaikille unirikasta yötä isoista mahoista huolimatta!
Lala 35+5
Synnytys on alkanut olemaan minun mielessä joka päivä enemmän...kun laskettu aika lähestyy niin nopeasti. Eipä sitä kannata liikaa miettiä,vaan mennä rohkeasti vaan synnyttämään..kääk ;)
Huomenna siis synnytystapa-arviointi ja ultra. tulen sitten kertoilemaan kuulumisia.
Hyvää yötä!
simsku 36+4
Mä olen molemmilla kerroilla pyytänyt het epiduraalia, kun oon sairaalaan saapunut. Eka synnytyksessä se ei juuri auttanut, mut tokasssa auttoi. Minä en ole kyennyt ollenkaan synnytystuskissani liikkumaan sängyltä, joten muut vaihtoehdot ei ole tulleet mieleenkään... Amme ei kiinnosta ollenkaan, en halua alasti siellä tuskistella, ajatus tuntuu epämiellyttävältä... Nyt mietin spinaalia, koska synnytys on luultavasti nopea. Mutta sairaalassahan sen taasen näkee!