HUHTIHURMURIT TORSTAINA!!

Suoritetaanko heti nimenhuuto että nähdään onko joku onnellinen jo ponnistamassa uutta toivoa maailmaan? =)



Mulle sano eilen neuvolantäti kun kerroin niistä toissaillan supistuksista ja siitä oudosta suolen tyhjenemisestä että tämä syntyis ennen seuraavaa nlakäyntiä joka on huomenna...!! Sanoi että alkaa olla jo niin iso: ma TAYS:sis painoarvio 3,2kg rv 36+5 ja et ne semmoset supistukset jotka vaan pistää läähättään ja taju ympäröivästä maailmasta häviää on semmosia jotka sit auttais asiaa. No mitään merkkejä ei kyl ole et mitään tapahtus, eilen ei tainnu edes supistaa.. =) Päätin mielessäni että tulkoon kun tulee, en jaksa stressata vaan koitan elää normaalia elämää siihen asti. Mulla on nääs menny vähän siihen " synny nyt synny nyt" hokemiseen viime viikot ku olo on ollu niin tuskainen.



Nyt olo on taas reipas ja mieli hyvä. =)



Liikkeitä tuntuu edelleen vilkkaana, pikkujalka potkii vasempaan kylkeen niinku on koko ajan tehny ja pikkupylly heiluu puolelta toiselle. Se on hassun näköistä, ihan niinkuin poitsu twistais siellä ku heiluttaa niin mahdottomasti. =) Haitarimusiikista meinasi tulla ihan innolla läpi kun tässä vähän aikaa sitten olimme yksillä 50v päivillä ja siellä oli oikein haitarikonsertti. No mun oli pakko lähteä sit liikkeelle itse ku tuntui että tämä hipsuvarvas tulee nahasta läpi ku pisti semmoseks polkaks ku kuuli musiikkia.



Kuulin muuten miehen äidiltä viikonloppuna että vauvan isi on pienenä viihtynyt vain ja ainoastaan mahallaan. Mulle tuli semmonen hassu olo että tämä syntyvä poika on sit todellinen " isin kulta" kun tämä on ollut kaikissa ultrissa aina masullaan eikä ikinä selällään... =) SAA NAURAA, tiedän et noilla asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään mut näissä hormoonilukemissa se tuntui jotenkin ihanalta... =)



Iloista päivää kaikille!



Annu 37+1

ihanan nopeesti menee tämä aika! Mutta eilen aloinkin sitten harmittelemaan, että ainutlaatuinen sairaala-aika tuhisevan nyytin kanssa menee myös sitten nopeesti ja ei aikaakaan kun nämä meidän nyytit on pari kuisia ja kohta pari vuotiaita, pitänee siis nyt NAUTTIA joka tunti siitä että masussa pyörii pikkuruinen ihme!

Viime yö meni taasen synnyttäessä;-) Unessa siis..Mahtaa olla hyvin treenattu, jos joka yö synnyttelen h-hetkeen saakka...



Tosta suolen tyhjentämisestä vielä sen verran, että mulla tosiaan tyhjenee automaattisesti paljon ennen synnytystä, mutta oliko se just esikon synnytyksessä, kun kätilö kuului tiuskahtavan mun ponnistaessa, että taas tätä tulee! Ei tuntunut kivalta, ei, varsinkin kun ponnistamista on neuvottu niin, että ponnista niin kuin olisit vessassa...



Sitten esikoistaan odottaville tiedoksi, täällä on ollut pljon puhetta limatulpan bongaamisesta (esim. helmikset ja maaliskuiset) synnytyksen käynnistymisestä sen jälkeen. Itse olen synnyttänyt viisi kertaa, enkä ole ensimmäistäkään tulppaa, tai limaa bongannut!!



Neuvolalääkäriin lähden tästä, joten kuulumisia vielä myöhemmin!



Ponnari & Masukki 35+5

..on paras tapa kuvata viime päivien tunnelmia. Elikkäs NYT mä tiedän, kuinka ikäviltä symfyysikivut ja supistukset tuntuvat!

Onko kellään sellasta oloa, et vauva on niin alhaalla, että tuntuu, et se tippuu koko lapsi kohta tykkänään pois?!

Esikoista odottaessa mulla ei ollut ollenkaan tällasia tuntemuksia, ja pikkukakkosenkin aikaan vasta vajaa viikko ennen synnytystä (siis kun oltiin kerran jo tehty turhareissu synnärille).. Ei sillä, että en kyllä odota vielä syntyväksi, aika lailla varma olen, että kuukausi vielä hurahtaa... Liitokset on vaan varmaan niin periksi antavat edellisten raskauksien jälkeen, et lapsi helposti " hulahtaa" niin alas lantioon.



Mulla oli eilen vapaa ilta!!!=) Käytiin kaverin kanssa syömässä Amarillossa (MAISKIS!) ja sit vähän kaupoilla katselemassa. Ja mies oli saanut lapset nukkumaan, ennen kuin olin kotona! Ihanaa!



Huomen aamuna on neuvola, tärkein asia mulle siellä, on ottaa puheeksi se painoarvio.. Ahdistaa vietävästi ajatus 4,5 kiloisen jätin synnyttämisestä..

Puntarille meno hiukan myös jännittää, epäilen keränneeni vähintään sen kilon per viikko nyt. Turvotustakin on tullut jonkin verran (onneksi muutes ei vielä ole kesähelteet!). Mutta niistä huomenna....



Topakkaa torstaita koko mahakööri!=)



tilda 34+4 (elikkäs viikkoja vielä on...)

tuli nukuttua taas levottomasti, heräilin ja näin painajaisia ja sitten tietysti ne vessakäynnit. tyttö päätti herätä jo ennen kahdeksaa..no päikkärit sitten..



masu ollut aika hiljainen vielä tänään, liekö herännyt vielä. taidan olla viimeisten joukossa lasketussa ajassa..muut saa nyytit ennen mua..jos nyt ei sitten aikasemmin synny. tyttö syntyi viikoilla 40+1



eilen olin kaupungilla, äitini oli mukana...voi sitä hössötyksen määrää taas..ovat lähdössä siskoni luo ruotsiin matkoille, piti vaikka mitä ostaa taas..ja vauvalle osti pari bodya vaikka sanoin että meillä on paljon vaatteita että ei tarvii.=/ suku on pahin =)



peetu 33+ 5...vasta..

Ihanaa,kun saatiin vihdoin tämä on " mylly" pelittämään.Minä olin jo hetken kantaa tämän rakkineen parvekkeelle ja tiputtamaan alas,mutta onneksi on noita joiden käsissä tietokoneet ovat sulaa vahaa=)



Tilda kyseli,että onko kellään sellaista tunnetta,että vauva tippuisi pois

Juu,kyllä on.Minulla on sellainen hillitön paineen tunne lantioluiden välissä.Ihan kuin olisi iso,raskas pallo jalkojen välissä,joka olisi hetkenä millä hyvänsä putoamassa pois.



Supistukset loppuivat eilen C.S.I:n aikana,kuin seinään ja niin loppui siihen paikkaan myös vauvan liikkeet.Yritin koputella ja helistellä masuun,mutta ei mitään ja sen verran sitten huolestutti asia,että koko yö meni valvoessa.

Onneksi muutaman tunnin kuluttua minulla on äippäpolille kontrolliaika,saa taas mielenrauhan.

Ei tosiaankaan ole mukavia nämä tälläiset yhtä-äkkiset liikkeiden hiljentymiset,sitä hermostuu ihan väkisinkin.



Vähän on alkanut vetämään mieltä kiukkuiseksi tämä loppu odotus.

Vikaa on vaikka muille jakaa.Turvotusta on niin,että jalka ei taivu enää mihinkään suuntaan,sormet on,kuin kilon paketit nakkeja ja naama on,kuin hamsterilla.Yhtä leveä turvotuksesta,kuin hamsterilla jolla on ruokaa siellä pusseissaan.

Päätä särkee päivittäin,sokerit ketuillaan ja nyt alkanut yölliset hengitysvaikeudet.Öisin tulee kummia katkoksia,joiden aikana en saa vedettyä henkeä sisään ja tähän herään noin 3-4 kertaa yössä.

Eniten mielen saa kiehumaan saa tämä sahaaminen:Supistelee-ei supistele-supistelee-ei supistele.

Kyllä taas on tullut vannottua,että nyt sai riittää minun osaltani tämä maapallon kansoittaminen.



Saa tänään lääkäri tosiaan ronkkia paikat,että ovatko nuo supistelut olleet sellaisia turhan päiväisiä mistä viis tarvii veisata vai onko paikat kypsyneet lisää.

Jos nyt vauva lähtisi syntymään,niin varmaankin joutuisin kokeilemaan,että tuleeko tällä kertaa alakautta,koska papereissani ei ole minkäänlaista merkintää siitä,että miten menetellään,jos synnytys alkaa ennen sektio aikaa.



Nyt jos menisi vielä ennen lähtöä imuroimaan,kun sähelsin leipäpussin kanssa ja muruja on keittiön lattialla mukavaan malliin.



Niksu 37+5

nimittäin eilen illalla alkoi tuntua sellaista aivan kamalaa paineen ja painon tunnetta tuolla jossakin aivan alhaalla sisuksissa. Olin jo varma, että lähtö synnärille tulee. Vauva painoi sellaisella voimalla jonnekin kohdunsuun tietämille (ihan tarkaan en osaa sanoa minne), että vesi silmistä valui. Sitä jatkui koko yön ja vieläkin sellainen omituinen olo.



Niinpä sitten sen vähän minkä sain nukuttua, näin aivan kamalaa painajaista: jouduin lähtemään synnärille ennen sektiopäivää, siellä oli päivystävä lääkäri joka ei suostunut leikkaamaan. Pakotti yrittämään synnytystä alakautta vaikka näki papereista että kaksi aikaisempaa lasta on syntyneet suunnitellulla sektiolla ahtaan lantion takia. Sanoi vaan, että kyllä se sieltä mahtuu. Arvatkaa vaan mahtuiko, kärsin unessani sellaisia kipuja etten koskaan, vauva jumissa ja hapenpuute ym. Kamala painajainen! Ei olisi pitänyt katsoa sitä Inhimillistä tekijää tällä viikolla, missä oli se tarina siitä synnytyksessä vammautuneesta pojasta kun lääkäri viivytteli sektiopäätöstä.



Että kyllä oli kamala yö. Minulle on luvattu sektio, mutta menen päivää sopimaan vasta ensi viikon perjantaina. Sekin on sovittu, että jos alkaa sitä ennen syntymään niin sitten tehdään päivystyssektio. Että oikeasti ei siis ole mitään huolta :)



Sanoin miehelle aamulla, että soittelen sitten päivän mittaan jos tämä olo vielä pahenee, että pitää lähteä synnärille. Niin eikös tuo tokaissut, että mielellään sitten tänään päivällä eikä ensi yönä tai huomenaamulla, hänellä kun on parturi huomenna aamusta :) joopa joo, meillä on tuo ukkokultakin yhtä turhis kuin minä :)



Ei kai tässä ihan oikeasti ole mitään tuloillaan, tai mistäpä sitä tietää? Kaksi aikaisempaa sektiota on tehty viikoilla 38ja risat, minulla ei ole minkäänlasita kokemusta normaalista alatiesynnytyksen alkamisesta. Ei mitään tietoa kuinka se lähtee käyntiin.



Tuota vatsan tyhjentymistäkin minulla on ollut jo monta viikkoa, rautatabletit sen tekevät, niin että siitäkään ei voi mitään päätellä. Kaipa se äidinvaisto sitten pakottaa sairaalaan lähtemään siinä vaiheessa, ku ei enää pysty olemaan tai jotain...



Toivon kuitenkin, että tämä on vain jotakin harjoittelua ja vauveli vielä pari viikkoa mahasa pysyy. Toisaalta, neuvolan täti käsikopelolla arvioi tiistaina, että siellä saattaa olla jo reilut kolme kiloa painoa kerättynä, että eipä tässä hätää ole :)



Eusenia 36+3

Mutta aika monella näköjään alkaa olla jo tukalat paikat, saapa nähdä milloin seuraava huhtikuinen syntyy.



Täällä supistukset on kyllä loppuneet ihan tyystin, muutamia kipeitä tulee silloin tällöin. Menkkajomotusta joskus, eikä minkäänlaisia tuntemuksia vauvan laskeutumisesta, mutta liekö sitten johtuisi siitä että toinen on tuolta tulossa pylly edellä niin ei kai sitä laskeutumaan mahdukaan.



En usko että mitään mullistavaa tapahtuu vielä kahteen viikkoon, tasan kahden viikon päästä on sektioaika ja sitä sitten odotellessa. Täytyis nyt saada nuo loppuvalmistelut tehtyä niin sitten olisi hyvä olla ja odottaa. Tänään on pakko saada jotain tehtyä. Tämä on itselläni aina tätä samaa aikomista, mutta jospa tosiaan tänään...



Huomenna on neuvola ja jalkahoito. Luulen, että itsellänikin on painoa tullut nyt aika paljon turvotusten vuoksi. Jalat ja sormet on ihan kauheat ja oikeasti on jo ongelma mitkä kengät mahtuu jalkaan. Ei auta vedenjuonti ei mikään...



Mutta mukavaa päivää!



Vattumato rv 37+0

Taas uusi päivä käynnistyy.

Päivät kyllä hurahtaa eteenpäin mukavasti mutta välillä kyllä tuntuu että odottavan aika on pii-tkä!

Nyt on ensi viikolle kampaaja ja jalkahoito varattu, ihanaa!

Ostin eilen Sangenic:n vaipparoskiksen, josta mies hieman marmatti. Anoppi lupasi ostaa itkuhälyttimen, olin kattellut niitä uusia Philipsin. Aika hinnakkaita mutta.... Onko kenelläkään kokemuksia? Unipusseja olin kattelemassa myös mutta etsin sellaista mistä kädet ei tulisi esille, neuvolassa ehdottivat. Siis käsien huitomisen takia. Mistä löytyisi?

Masu on ollut tänä aamuna kovin hiljainen, eilen olikin aikamoinen jumputus päällä:)

Hemmetti, taidan olla ainoa joka ei ole saanut äippäpakkausta?!!! Hidastelevat, mokamat. Kävin sanomassa siitä ja täti lupasi tiedottaa eteenpäin...



Kyselin jo eilen tuosta huhtihurmureiden listasta, kuka sitä hoitaa kun puutun listalta? Tietääkö kukaan?



Huhti 34rv

Tänään taas neuvola päivä edessä. Kävin jo aamulla omalla puntarilla ettei tule kauheeta shokkia sitten neuvolan puntarilla, se kun on tasasesti näyttänyt sen 2 kiloa enemmän kun oma kotipuntari.

Masussa oli viime yönä semmonen jumppa et ainakin pari tuntia meni sitä ihmetellessä. Ei toivoakaan et vois nukkua, masukki kun ei pidä siitä että nukun kyljeltäni ja selällä en voi kauaa olla kun tulee huono-olo.

Jalkahoitoja tuntu olevan monella edessä:*) Niin meilläkin tuleva isukki osti semmosen lahjakortin jouluna ja olis tarkotus mennä viikon päästä. Vähän kyl jännittää et miten jaksaa puoltoista tuntia olla siinä tuolilla, ettei tuu huono-olo. Varsinkin jos on vähänkään makaavassa asennossa...en tiedä kun en ole ennen jalkahoidossa ollut.

Synnytystapa-arvioon vielä puoltoista viikkoa, vähän ristiriitaset tunteet, sen suhteen että jos joutuukin/pääsee sektioon.

Meillä ei kyllä vauva ainakaan synny vielä pitkään aikaan luulen, laskeutumisesta ei oo puhettakaan, eikä supistuksista tai muutoksista tuolla alapäässä. La on 14.4. mutta yli menee varmasti. No onhan täs kyl vielä hommaakin et saa kotona kaikki valmiiksi, varsinkin jos viimeset pari viikkoa alkaa sit jo olla paljon kipeempi kun nyt.

t:Kahu+ poju 36+0

Eipä olekaan tullut pitkään aikaan kirjoiteltua, kun aika on mennyt siivotessa. Nyt on kaikki huoneet, laatikot ja kaapit käyty läpi, ja kuusi (!) roskasäkkiä odottaa tuolla roska-auton tuloa... " Pientä" siivousvimmaa siis havaittavissa... Kuulumisianne olen kuitenkin käynyt lukemassa monesti viikossa.



Oma napa voi paksusti. Se olisi sitten neuvolan laskujen mukaan jo rv 35+0, vaikka pahimmassa tapauksessa tätä on siis vielä seitsemän viikkoa edessä... Toivottavasti ei kuitenkaan. Illat ovat tällä viikolla olleet jo aika epämukavia, kun vihloo ja jomottaa niin mahasta, selästä, rinnoista kuin nivusistakin. Kyljen kääntäminen sängyssä sattuu ja koko ajan pissattaa. Olo on jotenkin muutenkin omituinen, tekisi mieli olla ihan yksin. Kaikki vähäinenkin meteli ärsyttää ja muutenkin tunnun olevan nyt erityisen herkkä kaikille ärsykkeille. Ruokakaan ei oikein maistu ja hiuksiakin lähtee ihan mielettömästi. Esikoisen odotuksesta en vastaavaa muista. Ensimmäiset kipeät supparitkin tulivat vasta sairaalassa, rv 41+3. Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta olotilasta? Mitä merkkaa ja merkitseekö mitään?



Nyt laittamaan pyykkejä...



Riax rv 35+0 ja Reiska

Pitkästä aikaa kirjottelen minäkin tänne,päivittäin luen kyllä pinot mutta laiskuus iskee kun pitäisi jotain itse kirjoittaa...

Ihanaa kun on jo noita huhtikuisia syntynyt=)

Meillä täällä ollaan edelleen yhdessä kasassa..

Huomenna olisi aika synnytystapa-arvioon/vuoto-kontrolli ja pääsee kuulemaan että milläslailla poitsu maailmaan ilmestyy=)

Eilen tapahtui kaiketi tämä " laskeutuminen" kun koko ajan on nyt tunne että tuolla jalkovälissä olisi yksi ylimääräinen poika..;)Paikat todella kipeänä,ei meinaa seisomaan päästä jos yli 10 min istuu...suppareitakin on ollut sen verran reilusti että eiköhän tässä hiljalleen synnytystä kohti mennä...JEE!

Noin 3 viikkoa sitten (verisen vuodon takia käytiin) oli kohdunkaulaa 1cm jäljellä mutta paikat kiinni,joten hiukan jännittää että mikä tilanne nyt...Vuotoja edelleen n.1-2 kertaa viikossa,mutta vuodelevossa olen ollut jo ikuisuuden joten muutosta ei tähän tullut=(

Jaahas,jospa yrittäisi tuon olohuoneen verhon saada ommeltua ja alkaisi sitten päivätorkuille(n.2 viikkoa yöt valvonut) joista ei voi luopua=)

Tuohon kakka-asiaan kommentoisin sen verran että mulla on ainakin jokaisen kipeämmän supistuksen jälkeen melkein juostava vessaan kun tulee niin kamala paineen tunne..

SEKAVAA SEPUSTUSTA!Alkaa vintissä jo pimetä....

Ihanaa loppuajan odotusta kaikille!

Yritän nyt hiukan aktiivisemmin kirjoitella tämän loppuajan=)



Lamisa + poitsu rv 35+6

Kaikki tuntus sujuvan suunnitelmien mukaan, vauva kasvaa ja voi ilmeisen hyvin, painoarviota ei osannut antaa, kun on aika nuori ja ilmeisen uusi äitiyspuolella. Sf mitta oli 32, luotan kyllä enempi ensviikon neuvola terkan mittauksiin...Kohdunkaulaa oli vielä, sentään suu oli hiukan pehmennyt ja parille sormelle auki. Voi kuulemma syntyä milloin vain, eikä haittaakaan jos tulee.

Mulla oli muuten kanssa eilinen nukkumaanmeno tosi hankalaa, makuulla tuntui ettei saanut henkeä ja ahisti joka paikkaan, päästelin sellasia huokauksia, että mieskin jo varmaan pelästyi. Kääntyminen kyljeltä kyljelle on hankalaa, kun häpyluuliitoksiin sattuu ja vauvaa tuntuu olevan koko maha täys, että senkin puolelta toiselle liikkuminen tuntuu kyllä.



Ponnari & Masukki 35+5 edelleen

Kävin neuvolassa ja kaikki oli ok, verenpainekin mitattiin kun pyysin oikein erikseen kun tuntuu, että vaan väsyttää, mutta sekin oli huimat 141, en ymmärrä miten se pysyy ilman mitään erityisruokavaliota tai lääkkeitä noin hyvänä, enkä ole edes ruisleipää syönyt niin paljon kuin aikaisemmin. Muutenkin kaikki tuntuu menevän päinvastoin kuin yleensä. Verenpaineet laskee koko ajan, kun yleensähän ne nousee. Mutta parempi niin kun enemmänkin on ollut korkeat kuin liian matalat paineet.

Täti kyseli, että onko supistellut. Sanoin, että joo, mutta vain rasituksessa. Vai rasituksessa!!! Heti kun pääsin makuulle että kuunnellaan sydänääniä tajusin että masu on ihan pinkeänä ja sen huomasi tätikin. Saatiin tovi odotella, että suppari meni ohi. Noh, mutta eipä tuo ole säännöllistä tai sitten minä en tajua enää mitään lahopää kun olen ;)



Masuun ei kuulu mitään kummempaa, sitä samaa kuin aina ennenkin. Aamulla minua ärsytti lähteä neuvolaan, mutta siellä olikin ihan kivaa! Nyt on paljon positiivisempi mieli ja varmaan tuo ihana ilmakin vaikuttaa asiaaan.



Nyt pitää lähteä ruoanlaittoon että pääsee lasten kanssa vielä ulos uudestaan.



T: Siriin ja hurmuri tasan rv37

Viikko taas vierrähti ilman kirjoitteluja. Onko viikon aikana syntyneitä huhtikuisia?

Hyvä, että jollakin toimii suoli. Mulla edelleen ystävyyssuhde Levolac-pullon kanssa joka aamu ja sillä konstilla saan jotakin ulos. Silti sinne jää joka kerta sellainen olo, että puoliakaan ei tullut, mutta enempää en ulos saa.

Mulla tosiaan tuttua toi vauvan painaminen alhaalla, mahtuu hyvin lantion väliin, eikä maha mulla nouse missään vaiheessa sellaisiin korkeuksiin, kun monella muulla. Sf-mitta aina siitä syystä hyvin pieni. Ja josko vaikuttais noihin supisteluihinkin.

Ne ovat olleen kyllä todellinen päänvaiva tämän raskauden aikana. 7 viikkoa sitten alkoi makuulepo niiden takia ja kohta 6 viikkoa sitten lääkitys, 4 viikkoa sitten ohelle myös tujumpi lääke. Ja paikat silti lyhentyneet ihan kivasti. Viime viikolla lääkäri käski polilla jättämään lääkkeet pois ja nousemaan (oli 32+5) ja epäili mun supistuksia olemattomiksi, osin keksityiksi ja osin suolisto-ongelmiksi! Sain niin törkeetä käytöstä sieltä, että valitus tehdään. Soitin onneksi neuvolalääkärille, joka kerto, että missään nimessä ei saa tollasta lääkeannosta yhtäkkiä lopettaa ja kirjoitti toista lääkettä viikoksi, 3 kertaa pienempänä annoksena. Silti supistukset äitiyvät niin, etten pystynyt liikkumaan kunnolla ja yöllä heräsin koko ajan supistuksiin. Ei ollut niin kovia, että olisin lähtenyt sairaalaan, mutta olin vakuuttunut, että sillä vauhdilla ollaan siellä viikon sisällä ja mielellään itse haluaisin sen 35 vaikka täyteen... Esikoisesta ei ollut noin pahaa viimeisilläkään viikoilla, vaikka paljon oli ja ennen synnytyksen käynnistymistä olin jo 3-4cm auki ja sitten tulikin rytinällä! Nyt sitä jännittää niin paljon tuleva, kun supistuksista on niin paljon vaikeampi lähteä ja vesistä tulee tod.näk. nopeasti. Miten olisi pieni lorahdus, niin tietäisi kuitenkin lähteä, mutta ehtisi varmemmin perille?

Soitin uudelleen neuvolanlääkärille ja päätettiin ottaa isompaa annosta vielä tämä viikko, kunnes tulee se 34 ja sitten neljäksi päiväksi on jäljellä se pienempi annos. Nyt näiden viimeisten ison annoksen päivinä yritän olla enemmän pystyssä ja alkaa keräämään " kuntoa" eli eilen olin ekaa kertaa ulkona istumassa vähäsen aikaa, illalla olin useamman tunnin makaamatta. Olin niin uuvuksissa jo tosta, että yöllä nukutti todella. Tänään pääsen auton kyydillä käymään yhdessä lastenvaateliikkeessä, jossa on poistomyynti ja huomenna mennään ravintolaan miehen kanssa syömään. Takana on sellainen neljän seinän maratoni, että ylittää varmasti tulevan vauva-arjenkin! Vauvan voi laittaa vauhuihin ja painella kauppaan...

Onko muilla muuten sellaista pistelyä kohdunsuun tienoilla? Ei vaikuta luiden liitoskivuilta vaan sellaisilta teräviltä ja äkillisiltä nuppineulan pistoilta. Vauva sinne sohii jollakin (neula kädessä?). Voi kai se olla joku hermo kohdunkaulallakin, kun siihen tökkästään.

Eipä tässä muuta, kun nautiskellaan ensimmäisistä paluista ihmisten pariin. Naapurit olisivat varmaan hulluksi eilen todenneet, jos olisivat nähneet mut, kun ulos astelin aurinkoon sen näköisenä, etten sellaista aiemmin olisi nähnytkään.

Kärsivällisyyttä kaikille loppusuoran kärvistelijöille! Ei tämä piina kauan enää kestä...

Touhis rv 33+5

Eilen oli minulla sen verran hulinapäivä, etten neuvolalääkäkärikuulumisia ennättänyt kirjoitella, vaikka aamusella sielläkin kävin. Lääkäri oli buukattu niin täyteen, että melko liukuhihnahommalta vaikutti tarkastus, mutta kuulemma alakautta pitäisi mahtua tulemaan. Painoarviota ei osannut käsikopelolla sen tarkemmin antaa, muuta kuin ilmeisesti ei ihan hirmu suuri ole. Viittasi viikon 28 painoarvioon, jonka mukaan vauva on pienenpuoleinen. Pirun kipeää kävi kyllä, kun sorkki luut alapäästä läpi! Koko loppupäivän ja vielä tänäänkin tuntuu alapää olevan välillä ihan tulessa, kun sattuu.



Puolikiinteäksi kuvaili kanavaa, eikä lyhentymistäkään ollut vielä tapahtunut. Lääkärikin yllättyi, kuinka ylhäällä vauva vielä on, ja kysäisikin, ovatko kyljet kipeät... Ainakin hengitys on pelkkää pinnallista pihinää ja närästys ihan kamalaa, johtunee vauvan ylhäällä olemisesta. Olenkin nyt yrittänyt puhua vauvalle, että olisi kuule jo aika alkaa laskeutumaan lähtökuoppiin ja valmistautumaan muutenkin, ettei lopulta käynnistykseen jouduttaisi viikolla 42... Tuntuu kamalalta ajatus, että pitäisi sinne asti vielä odotella, mutta minkäs teet.



Vauvalla tuntuu olevan viihtyisää yksiössään, jumppaharjoituksia ja hikottelua on säännöllisesti. Maha vain hytkyy puolelta toiselle, mikä on julkisilla paikoilla joskus hieman koomisen näköistä. Isukki kokeili vaihteeksi, kuuluisivatko sydänäänet jo vatsan läpi, ja sieltähän ne löytyivät helposti paljaalle korvallekin! Tasainen jumputus kävi kuulemma.



Niin, painoa oli nyt tullut ensimmäisen kerran kunnolla lyhyessä ajassa, liki kilon viikossa, josta th heti kyseli, että onko tullut turvotusta. Onhan tuota, ja pahentunut juuri tässä neuvoloiden välissä. Jalkaterät ja nilkat ovat olleet sellaiset tasaiset pallot, joita on saanut tosissaan survoa kenkiin. Samoin sormet ovat sellaiset paksut nakit, joihin on turha kuvitella sormuksia työntävänsä.



Sitten piti verenpainettakin ottaa moneen otteeseen, kun ensin kone näytti erroria, toisella kerralla oli yläpaine selvästi edellistä kertaa korkeampi, mutta kolmannella kerralla päästiin suurin piirtein samoihin lukuihin, joten täti oli ihan tyytyväinen lopulta. Pissa oli puhdas, joten ei sitten syytä huoleen toistaiseksi.



Sf-mitta on yhä jatkanut kasvamistaan, tosin nyt ollaan palailemassa takaisin keskiarvokäyrälle, lukemalla 33 cm rv:lla 36+6. Sykkeet yhä tasaiseen n. 155.



Mutta nyt täytyy siirtyä keittiöön ruoanlaittopuuhiin. Täytyy lisäksi alkaa paistaa vieraille pakasteviinereitä, kun tulevat tunteroisen päästä. En jaksanut alkaa itse leipomaan tarjottavia, nyt saa luvan pakastetavara kelvata. ;) Yleensä olen ollut innokas leipuri.



Kissankello 37+0

Täälläkin yksi yönsä huonosti nukkuva.. muutama yö sitten nukuin vähän paremmin, mutta jo 2-3viikkoa olen nukkunut kamalan huonosti,ison mahan takia.. ja viikkoja on jo 37+2mutten yhtään osaa ajatella miten lähellä la on. esikoinen meni 10pv yli, joten olen jo valmiiksi suhtautunut siihen että tämäkin menee yliajalle..valmis olisin kyllä jo luopumaan mahastani. :)

Viikot tuntuvat katoavan johonkin, tosin oma viikkoni kulkee nykysin raskausviikkojen mukaan tiistaista tiistaihin. ja silti on vaikea pysyä kärryillä,millä viikolla mennään. tähän olen käyttänyt apuna kalenteria osoitteessa http://www.tekay.fi/raskauskalenteri/kiekko.html

ja siitä näkee myös paljonko viikkoja on jäljellä..

Peräruiskeestakin täällä on ollut puhetta. esikoisen synnytyksessä kysyttiin haluanko sitä, ja halusin, kuten nyt tämänkin kanssa. minulla ei tyhjene ennakkoon, kuten monilla muilla kirjoituksista päätellen. eikä rautakaan siihen ole auttanut..

Limatulpastakin joku kertoi, eilen etsin papereistani,olinko mihinkään merkannut milloin ekassa raskaudessa lähti,ja löysin merkinnän. se oli lähtenyt 2 päivää ennen synnytystä. eihän se kaikilla " irtoa" etukäteen,mutta täällä kyllä.

Nyt menen pesemään käsin turvakaukalon päällisen, sitä en uskaltanut laittaa koneeseen pyörimään.



Haalen 37+2

Heipparallaa vaan, vähänkö kismittää kun ison sepustuksen tein päiväuni silmässä täällä jo.. Hmm..



Mutta jotain lyheysti uudelleen. Neuvolaterkut myös täältä. Käsikopelopainoarvion (sanahirviö) mukaan n. 3,3kg vauva, eli mahtavaa upeeta just sitä mitä haluankin synnyttää. Tuli ihana olo, kun oon pelännyt isommaksi. Paikat auki sormelle, sentti kanavaa jäljellä. Mut sf-mitta on pudonnut ainavaan. Nyt 30. Aikasemmissa raskauksissa ollut 34 luokkaa tässä, mut kaitpa toi kroppakin voi jo tottua tähän erilailla ja vauva on tosi matalalla. Ehkä kolmas pääseekin laskeutumaan alemmas aikasemmin. Sukkapuokkopistoja tuntuu ihan järkyttävästi. Silmissä tähdet vaan vilisee.



Hb oli laskenut ja paineet oli siellä ihan matalalla kanssa. Mut ne nyt on aina. Supparit on jokapäivästä, tässäkin kirjottaessa oon bongannut jo kolme tuntuvaa supistusta. Selkää polttelee takaa alhaalta ja menkkakipua vähän kokoajan. Ei voi mennä enää hirveetä aikaa kun alkaa tapahtuun. Ollaankohan Annu samaan aikaan vielä Taysis?



Mutta nyt ei ajatus kulje, uni kyllä kulkee. Lapset nukkuneet jo reilun tunnin, eiku nukkumatin perään.. ja au, taas kipeämpi suppari, kääk!



Lumo 37+2

rasittava päivä, onneksi jo iltapäivän puolella... jostain syystä olen tänään ollut kuin p***:n ammuttu, varsinkin sen jälkeen kun mies tuli lyhyen työpäivän jälkeen ja herätti sekä minut että pojan päiväunilta.



Mutta olen sentään saanut verhot ommeltua loppuun ja pinnasängyn verhon asennettuakin. Inhoan vaan sydämen pohjasta silittämistä, ja tietty unohdin huuhteluaineen koneesta ja olipa tosi mukavaa silitellä kun rypyt vaan innostuivat... mutta jos tuo tuossa oikenisi (tuskin oikenee).



Kamalaa valitusta. Joku kyseli niistä " tikkukivuista" , minullakin niitä on ollut, tuntuvat jotenkin hassusti ikään kuin emättimen puolella mutta ei kuitenkaan, olen kuitenkin tulkinnut ne kohdunkaulan paikkeille. Limatulpasta sen verran, että täältä löytyy sen verran harvinainen tapaus 1. synnytyksessä, että limatulppa tuli jo n. 2,5 viikkoa ennen synnytystä! Tällä kertaa ei ole vielä näkynyt eikä sen puoleen kiirekään. Minä varmaan lähden laitokselle tulipalokiireellä ilman pahempia ennakkovaroituksia, vauva on melko ylhäällä kuitenkin vielä, mutta tosiaan esikoinenkin laskeutui vasta synnytysessä. Toivoisin vesien menoa samalla tavalla, tihkumalla, kuin viimeksi, että tietäisin koska lähteä. JOtenkin on semmoinen tunne että mahtaako tämäkään lähteä supistuksilla... ja niitten kanssa tulen olemaan tosi epävarma mikäli niin käy. Että yksi semmoinen tihkuminen tänne taas, pliis... eikä ihan vielä, koska olen tosiaan saanut kämpän hirvittävän sekasorron valtaan ja pitäisi ehtiä saada takaisin järjestykseen (edes niin että mies selviäisi lopusta!!!)



Itkuhälyttimistä sen verran, että me ostettiin padwico-merkkinen eikä olla oltu siihen tyytyväisiä. huutaa koko ajan jotain häiriötä tai akut on loppu jostain päästä. Jos nyt saisin valita uudestaan, ottaisin varmaan philipsin ja ostaisin siihen uudelleen ladattavat paristot...



eikkuli, 37+1

Hyppään pinoon minäkin!

Moni oli kirjotellut univaikeuksista ja katkonaisista yöunista. Terkkarikin sanoi,että loppuraskaudessa unet katkeilee ja siten valmentautuu jo henkisesti tulevaan. Mulla ei kyllä ole sellasta havaittavissa vieläkään...nukun tosi hyvin ja herään vaan kerran yössä pissalle...no hyvähän se on että uni maittaa ja kerään voimia vauvaa varten. Ehkä niitä katkonaisia yöunia vielä kerkee tulla...vaikka laskettuun aikaan ei olekaan enää kuin kolmisen viikkoa! :)



Varsinaisia supistuksiakaan en ole havainnut. Luulis että niitä jo olis,kun jo 37 rv on menossa? Tarkoittaisiko se sitä että vauvalla ei ole vielä mikään kiire pois omasta yksiöstään? Lenkilläkin pystyn käymään päivittäin tunnin-kaksi,eikä ole supistellut lenkilläkään..ainakaan vielä.



Huomenna on ultra. Siellä näkee onneksi,onko vauva laskeutunut ja mikä on kohdunsuun tilanne. Huomenna tehdään siis synnytystapa-arviointi.Meilläpäin tehdään synnytystapa-arviointi kaikille synnyttäjille,jonka kunta maksaa. ja samalla on kasvukontrolli, kun niin pikkuista vauvaa meille ovat arvioineet.



Ootteko te muut alkaneet miettimään kivunlievitysvaihtoehtoja synnytyksessä? MITÄ KIVUNLIEVITYSKEINOJA SUOSITTELETTE SYNNYTYKSESSÄ? ensikertalaisena alkaa jännittämään mitä sitä uskaltaa ottaa..varsinkin se epiduraali mietityttää. Auttaako kohdunkaulan puudutus? Entä ootteko kokeilleet aqua-rakkuloita?



Aurinkoista päivänjatkoa huhtiksille!



simsku 36+4

itse lähdin aikanaan esikoista synnyttämään ajatuksena käyttää ensin kaikki luomukeinot. Aloitin ammeesta, sitten laitettiin vyöhyketerapiamagneetteja (niistä en kokenut saavani riittävää apua ainakaan), amme auttoi tosi pitkälle ja sitten kun nousin sieltä, alkoikin ponnistusvaihe johon sain aquarakkulat ja ilokaasua. Kovia puudutuksia en tarvinnut. Samoilla mielin olen tälläkin kertaa lähdössä, paitsi että homeopaattiset lääkkeet tulee myös mukaan (mikäli ehtivät postissa tulla!). Aquarakkulat olivat viimeksi TOSI hyvät, kivut olivat mahassa ja selässä ja kun mahaan pistettiin nuo rakkulat, niin kestin jo selkäkivut enkä edes halunnut sinne rakkuloita. ja vinkiksi, en edes tuntenut pistoa kun hönkäilin samalla ilokaasua ;) Ja mies painoi kuumalla geelipussilla selkään mikä sekin auttoi, ja ammeessa suihkutti suihkusta niin kuumaa vettä ja kovalla paineella kun vaan tuli, aina supistuksen aikana. Eli minä olen vähän tämmöinen luomuilija kivunlievitysten suhteen, suurimpana pelkona epiduraalia kohtaan viimeksi oli se että minut on kaksi kertaa leikattu spinaalissa jonka pistäminen ei minulle onnistu kovin hyvin ja on tuskallista. Ja mikäli se ei olisi auttanut kipuun, olisin ollut tosi pulassa sängyssä maaten koska liikkuminen oli parasta lääkettä aina ponnistusvaiheen alkuun asti.