Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mulle millä voimin/millä ajalla mä kaiken tän teen?
16.03.2006 |
- Siivoon kodin
- Leivon suklaakakun
- Leivon suolaisen piirakan tai todnäk 2 sellaista
- Teen cocktail-piirakoille jotain päällystettä
- Soittelen just näille parille päivälle osuvia tärkeitä puheluita
yms. ja kaks lasta pyörii jaloissa.
Sukua ja muita tulossa lauantaina lapsen synttäreille ja en jaksais,mulla on surua ja ahdistusta. Pakastealtaaskaan en muuta mieleistä löytäny kuin nuo pikkukarjalanpiirakat. Yks sellanen pyöreään piirakkavuokaan tehty piirakka ei taida riittää kun syöjiä on tusina? pitää kai jättää kaikki ulkoilu nyt lasten kanssa pois tänään ja huomenna että aika riittää,en tiedä. Sekin väsyttää se riisuminen ja pukeminen ja sit normaalin kotiruoankin tekeminen.
Kommentit (55)
Kuinka surullista.
Onneksi osaat pitää itsesi miehenä, etkä vaivu masennukseen noin suuren taakan keskellä.
Kun minä olin masentunut, ystäväni ja mieheni auttoivat pitämään perhettä hengissä ja koossa. Kamalaa, että tilanteesi on toisenlainen.
Vierailija:
Jos tässä olisi jokaisen surun ja masennuksen aikana van lössönnyt ja maannut ja vinkunut ja uikuttanut, olis lapset kuolleet nälkään.
Tyhjää höpötystä tuollainen uikuttaminen. Sillä ruokitaan vain omaa itsesääliä ja halutaan kohottaa itseä kun oma itsetunto ei riitä. Sääli on sairautta ja siitä saatu huomio ei kestä pitkään.äiti x6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, jotka ovat selvinneet elämänsä läpi tuntien vain vähän pahaa mieltä vaikeissakin elämäntilanteissa, eivät osaa ymmärtää mitään muuta, kuin oman tapansa käsitellä asioita. Empatiaa voi kuitenkin opetella. Kuuden lapsen kanssa sen luulisi olevan helppoa.
asioista on vaan pakko selvitä. Minä esim. jäin neljän lapsen kanssa yllättäen yksin. nuorin vasta vauva, yksi kroonisesti sairas ja yksi erityislapsi. Silti en ole vaipunut masennukseen. Asiat on pakko hoitaa ja sillä siisti. Eka viikko meillä syötiin vain valmisruokia ja villakoirat vilisi nurkissa. Nyt olen huomannut päivittäin jaksavani kokoajan enemmän ja totesin, että siistiä on ollut jo kuukauden verran ja valmisruokiakaan ei olla syöty pariin viikkoon ollenkaan. Lisäksi on yhdet synttärit jo pidetty ja elämä jatkuu radallaan. Luulen että kuuden äiti varmasti tarkoittaa, että asiat on otettava vastaan niin kuin ne tulee ja selvitä siitä parhaansa mukaan. Jos omat voimat loppuvat, joka on aivan sallittua!!! niin silloin haetaan ulkopuolista apua. Toivon ap:lle voimia selviytymiseen ja hae ammattiapua tilanteeseesi. Synttärit voi tosiaan järjestää puolivaloilla. Lapsi ei siitä kärsi, jos ei ole sen sataa eri sorttia pyödässä...
kukaan ei voi olla noin ääliö eikä varsinkaan jos on äiti.
Sinä et 33 tiedä yhtään mitään aapeen tilanteesta, et hänen taustoistaan (niin katsos ne aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihenkin miten ja miten paljon ihminen jaksaa erilaisia vastoinkäymisiä ja huolia, millainen hänen stressinsietokykynsä on ym, meniköhän liian vaikeaselkoiseksi sinulle...)etkä mistään joten voisit pitää turpasi soukemmalle! se olisi palvelus meille muille ja varmaan läheisillesikin että oppisit miettimään mitä lauot ennekuin lauot. Samalla kasvattaisit lapsistasi parempia ihmisiä kuin mitä itse olet.
Että masennus on pelkkää surua, joka vain käsitellään tai jätetään käsittelemättä ja siinä sivussa porskutetaan eteenpäin.
Näin minä tein, kun veljeni kuoli. Näin tein silloinkin, kun isäni kuoli kuukautta myöhemmin. Ja näin jatkoin, kun äitini sairastui vakavasti pari kuukautta myöhemmin.
Saman vuoden sisään kasvattiäitini ja isäni kuolivat ja lapseni vammautui. Ja yhtäkkiä tajusin olevani sairaalahoidossa. Mieheni oli toimittanut minut sinne, koska en ollut syönyt mitään viikkoon ja olin nukkunutkin vain tunnin verran yössä ja tehnyt kaiken muun ajan maanisesti kotitöitä ja töitä. Minä en edes tiennyt tehneeni sellaista.
Suru on surua. Kaikki eivät masennu surusta, toiset jatkavat kuten ennenkin. Mutta sellaisen ihmisen, joka ei ole kokenut masennusta tai nähnyt sellaista lähipiirissään kannattaa ensin ottaa selville mitä se on, ennenkuin esittää tietämättömyyttään totuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tässä elämässä ole pakko kuin kuolla!
Itse halveksin suuresti 33 kaltaisia ihmisiä jotka katsovat oikeudeksensa arvottaa mistä ihminen saa väsyä ja uupua ja vielä viskaavat puukkoja perään. Edustavat alinta pohjasakkaa ihmisinä.
Siinä vaiheessa kun on todellista surua ja oikeita ongelmia, ihminen jaksaa venyä äärimmäisyyksiin.
Miten te luulette, että naiset olisivat jaksaneet sotien aikaan hoitaa karjan ja lapset ja kerätä leipää pieninä palasina sieltä ja täältä kun mies olis rintamalla jos oltaisiin vaivuttu johonkin masennukseen ja uikutettu väsymystä.
Naiset, hiukan ryhtiä. Masentua voi jos on liikaa aikaa ja elämä on liian helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siinä vaiheessa kun on todellista surua ja oikeita ongelmia, ihminen jaksaa venyä äärimmäisyyksiin.
Miten te luulette, että naiset olisivat jaksaneet sotien aikaan hoitaa karjan ja lapset ja kerätä leipää pieninä palasina sieltä ja täältä kun mies olis rintamalla jos oltaisiin vaivuttu johonkin masennukseen ja uikutettu väsymystä.Naiset, hiukan ryhtiä. Masentua voi jos on liikaa aikaa ja elämä on liian helppoa.
Isoäitien isoäiti ja sähkötön elämä *reps*
Vierailija:
- Siivoon kodin
- Leivon suklaakakun
- Leivon suolaisen piirakan tai todnäk 2 sellaista
- Teen cocktail-piirakoille jotain päällystettä
- Soittelen just näille parille päivälle osuvia tärkeitä puheluita
yms. ja kaks lasta pyörii jaloissa.
Sukua ja muita tulossa lauantaina lapsen synttäreille ja en jaksais,mulla on surua ja ahdistusta. Pakastealtaaskaan en muuta mieleistä löytäny kuin nuo pikkukarjalanpiirakat. Yks sellanen pyöreään piirakkavuokaan tehty piirakka ei taida riittää kun syöjiä on tusina? pitää kai jättää kaikki ulkoilu nyt lasten kanssa pois tänään ja huomenna että aika riittää,en tiedä. Sekin väsyttää se riisuminen ja pukeminen ja sit normaalin kotiruoankin tekeminen.
Siivoat lastenohjelmien aikana, nopea imurointi ja pyyhit välipaikat, kun ohjelma loppuu annat lapsille pölyrätit ja näytät mallia.
Et leivo mitään suklaakakkua, ostat kaupasta paistovalmiita pullia ja laitat niitä piirakoita munavoin kanssa, on riittävän hyvää.
Leivot vain tavallisen kermakakun ja riipuen lasten iästä niin annat heidän koristella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Isoäitien isoäiti ja sähkötön elämä *reps*
Vierailija:
Jos se ei auta lopettamaan saamattomuutta, kannattaa vetää keskusteluun mukaan ne isoäitien isoäidit, jotka tekivät tämän kaiken ihan ilman pakasteallasta.
ja mukavuudenhaluisempia. Isoäidit olivat tottuneet tekemään työtä, mitä nykyajan nainen ei ole tottunut tekemään. Siksi on aivan turha vertailla entistä sukupolvea ja nykyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi äiti opetti työnteon ja sisukkuutta. Luuserit on luusereita, siitä ei pääse mihinkään.
Vierailija:
ja mukavuudenhaluisempia. Isoäidit olivat tottuneet tekemään työtä, mitä nykyajan nainen ei ole tottunut tekemään. Siksi on aivan turha vertailla entistä sukupolvea ja nykyistä.
Miksi on keksitty mitään kodinhoitoa helpottavia välineitä? Olisiko niin, että ne isoäidit kaipasivat apua? Etteivät he halunneet jaksaa ihan kaikkea itse, vaan heille täytyi keksiä apuvälineitä, jotka helpottivat elämästä selviämistä. Nää... Taisivat nykymammat käydä aikakoneella keksasemassa kaikki nämä jutut, koska mummot olivat niin kovia luita, etteivät tarvinneet mitään tai ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Luuserit on luusereita, siitä ei pääse mihinkään.
Ja pahimpia luusereita ovat ne, jotka joutuvat nostamaan itsensä jalustalle haukkumalla palstalla heikompiaan.
Jos tässä olisi jokaisen surun ja masennuksen aikana van lössönnyt ja maannut ja vinkunut ja uikuttanut, olis lapset kuolleet nälkään.
Tyhjää höpötystä tuollainen uikuttaminen. Sillä ruokitaan vain omaa itsesääliä ja halutaan kohottaa itseä kun oma itsetunto ei riitä. Sääli on sairautta ja siitä saatu huomio ei kestä pitkään.
äiti x6