Kokemuksia, mielipiteitä tai ajatuksia kotikoulusta?

Sosiaalisuus, kaverit ja verkostoutuminen ovat siis toissijaisia elämässä?

Fiksu ja asioista selvää ottanut vanhempi saa varmasti lapsen tiedolliset ja akteemiset taidot esille kotikoulussa kuin mitä peruskoulussa pystytään järjestämään. Mutta itse näkisin peruskoulun tärkeimpinä tavoitteina juuri ne ei-akateemiset jutut. Harkitse tarkkaan, varsinkin jos olette syrjäkylälle muuttamassa, miten lapset oppivat sosiaalisuuteen ja mistä saadaan kavereita.

Jos ne itse "kouluasiat" on vanhemmille tärkeitä ja sen takia ei peruskouluun luota, suosittelisin vain tekemään läksyjä lapsen kanssa enemmän ja sivustämään heitä kotona noin muutenkin.

T. Luokanopettaja

Introvertti tohtori kirjoitti:

Sosiaalisuus, kaverit ja verkostoutuminen ovat siis toissijaisia elämässä?

Ei tietenkään, mutta miksi ihmeessä noita asioita voisi kokea vain koulussa..? Kuten sanottu, vanhin lapsi on jo yläasteella ja menee kohta lukioon ja nuorinkin on jo tukevasti kiinni sosiaalisessa elämässä ja kaikilla lapsillamme on kavereita.

Vanhoja kavereita ei luonnollisestikaan tarvitse hylätä, uusiakin saa hankkia ja valtaosa kavereista on nytkin koulun ulkopuolelta.

ap

Seuraan sivusta neljää kotikoululaista kolmesta eri perheestä. Lapset ovat yläkouluikäisiä. Yksi on "käynyt" yläkoulua jo viisi vuotta, eikä ole saanut opintojaan etenemään. Oppivelvollisuusikä täyttyi ja nyt peruskoulu pitää hoitaa kansanopiston peruskoululinjalla. Toinen on toista vuotta seitsemännen asioita käymässä. Kolmas joitui lopulta koulukotiin, kun vanhemmat huomasivat ongelmat. Neljännellä on kotona oma opettaja ja opiskelu etenee, vaikkakin hitaammin.

Introvertti tohtori kirjoitti:

Sosiaalisuus, kaverit ja verkostoutuminen ovat siis toissijaisia elämässä?

Nytkö peruskoulussakin jo vaaditaan verkostoitumista?

Syrjäkylällä voi olla hankala saada kavereita jos ei käy koulussa. Vanhat kaverit ei kyllä lapsilla oikein pysy koska maailmat eroaa sitten niin paljon ja lapset on paljon raadollisempia kuin aikuiset.

Milläs "lihaksilla" sää niille opetat? Kuka valvoo ettet syötä niille ihan väärää infoo?

Vierailija kirjoitti:

Introvertti tohtori kirjoitti:

Sosiaalisuus, kaverit ja verkostoutuminen ovat siis toissijaisia elämässä?

Nytkö peruskoulussakin jo vaaditaan verkostoitumista?

Ei vaadita, mutta verkostoitumista varten vaadittavia taitoja on syytä oppia jo peruskouluikäisenä. Yleensä koulu tarjoaa siihen paljon paremmat mahdollisuudet kuin kotiopetus syrjäkylillä. Poikkeuksen muodostaa lähinnä osa erityislapsista, rankan koulukiusaamisen uhreista yms., joille kotiopetus on tässä suhteessa tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten huono.

Terve teini sanoo varmasti ei kiitos kotikoululle

Hirveän huono idea.

Itse pitäisin kyllä koulun tuomaa sosiaalista puolta niin tärkeänä etten ikinä lähtisi tuohon, varsinkaan jossain syrjäkylällä. Voihan niitä kavereita olla muualtakin, mutta kun se juttu on kuitenkin tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, osana yhteiskuntaa. Myös niiden ei niin mieluisien tyyppien kanssa ja erilaisten opettajienkin kanssa. Oletko ap itse siis opettaja?

Vierailija kirjoitti:

Seuraan sivusta neljää kotikoululaista kolmesta eri perheestä. Lapset ovat yläkouluikäisiä. Yksi on "käynyt" yläkoulua jo viisi vuotta, eikä ole saanut opintojaan etenemään. Oppivelvollisuusikä täyttyi ja nyt peruskoulu pitää hoitaa kansanopiston peruskoululinjalla. Toinen on toista vuotta seitsemännen asioita käymässä. Kolmas joitui lopulta koulukotiin, kun vanhemmat huomasivat ongelmat. Neljännellä on kotona oma opettaja ja opiskelu etenee, vaikkakin hitaammin.

Älä puhu höpöjä. Kotiopetuksessa olevien lasten edistymistä seurataan tarkasti, eikä Suomessa ole käytännössä mahdollista, että alaikäinen lapsi "kävisi" kotiopetuksessa yläkoulua 5 vuotta edistymättä opinnoissaan. Oppivelvollisuus on säädetty lasten parhaaksi, ja jos lapsen huoltaja ei pysty opettamaan lastaan kunnolla tai laita lastaan kouluun muiden opetettavaksi, lapsi otetaan huostaan opetuksen järjestämistä varten. Oppivelvollisuuden laiminlyönti kun kuuluu niihin asioihin, joiden katsotaan vaarantavan vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen.

Eikö sitten kannata saman tien muuttaa Afrikkaan?

Itse lähtisin siitä, millaiset valmiudet sinulla itselläsi on ohjata lasten oppimista. Mikä on hypotenuusa tai toisen asteen funktio? Entäpä ablatiivi ja akkusatiivi? Mitä osaat kertoa toisen maailmansodan syntysyistä? Pystytkö huolehtimaan, että lapsilla on yhä kouluajan eivätkä päivät lipsu edes satunnaisesti pleikkarin pelaamiseen?

Minä en ehkä lähtisi kotiopetukseen jos siihen ei olisi mitään erityistä syytä. Opetussuunnitelma, varsinkin yläasteella, on varsin kattava ja vaatii paljon vanhemmalta, että lapset pysyvät mukana ja oppivat kaiken tarvittavan.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähtisin siitä, millaiset valmiudet sinulla itselläsi on ohjata lasten oppimista. Mikä on hypotenuusa tai toisen asteen funktio? Entäpä ablatiivi ja akkusatiivi? Mitä osaat kertoa toisen maailmansodan syntysyistä? Pystytkö huolehtimaan, että lapsilla on yhä kouluajan eivätkä päivät lipsu edes satunnaisesti pleikkarin pelaamiseen?

Minä en ehkä lähtisi kotiopetukseen jos siihen ei olisi mitään erityistä syytä. Opetussuunnitelma, varsinkin yläasteella, on varsin kattava ja vaatii paljon vanhemmalta, että lapset pysyvät mukana ja oppivat kaiken tarvittavan.

Minä lähtisin siitä mitä lapsi sanoo. Ylsikään koulussa viihtyvä, kavereiden kanssa viihtyvä lapsi/teini ei suostuisi jäämään kotikouluun

Mikä on sun tausta.Näin aineenopena en käsitä miten voisit opettaa kaikkia aineita riittävällä asiantuntemuksella.Minäkään en pystyisi eikä kukaan opettaja.

Esim.matematiikkaa opetetaan nykyään eri metodoille,kuin 20-vuotta sitten,tiesitkö?Miten sulta sujuu adoben-ohjelmat,onko edes koneella?Mitä osaat kertoa kuvataiteen kaanonista?Opetus-suunnitelmasta poikkeaminen on virkavirhe.

Katsoin just eilen Michael Mooren dokkarin.Suomalainen opetus on maailman huippua.En käsitä miksi joku ei halua juuri sitä lapselleen...

Minulla on oikea kokumus tästä asiasta. Opetin yhden lukukauden kotona erityislastani, kota kiusattiin koulussa pahasti. Akateemisesti se oli helppoa, mutta työlästä. Lapsi oppi tuon lukukauden aikana varmasti enemmän ja paremmin kuin koskaan, mutta työtä se vanhemmalta vaatii, eikä edsimerkiksi täysipäiväinen työssäkäynti onnistu molemmilta vanhemmilta. Miksikö: no siksi kun se kirjan lukeminen ja tehtävien tekeminen ei riitä. Kannattaa lukea opetussuunnitelmaa huolella, ja miettiä, miten kaikki ne kokemukselliset osat hoitaan, miten liikunta ja taideaineet (Joiden sisältö ei rajoitu siihe, että piirrellään vähän, vaan pitää käydä näytteilyisssä ja analysoida ja kertoa analyysistään muille) ja sen sellaiset hoituvat. Tämän järjestäminen ei ole mahdotonta, eikä edes vaikeaa, mutta aikaa se vaatii enemmän kuin yössäkäyvällä vanhemmalla on. Minä otin tuona keväänä virkavapaata. Se tuli kalliiksi, mutta oli välttämätöntä lapsen terveyden kannalta.

Myös kaverien suhteen on helppo sanoa, että. Oihan niitä olla koulun ulkopuolellakin. MUTTA ei se niin helppoa ole. Lapset sopivat tekemisistään ja päivän suunnitelmistaan kououssa koulun aikana, ja kun et ole koulussa, et kauaa pysy mukana suunnitelmissakaan. Kotikoululaisen vanhempi voi kyllä suunnitella, että kaverisuteet pysyvät yllä, mutta ei se ole hänen päätettävissään. Kavereita voi toki olla muualtakin kuin koulussta, mutta tuskin samalla intensiteetillä: niitä ei sitten nähdä päivittäin, eikä monta tuntia päivässä, vaan pari tuntia silloin tällöin. Jos asutte maalla, tämäkin on helposti kiinni siitä, milloin vanhemmille sopii kuskata. Lapsen sosiaalinen maailma jää riippuvaisemmaksi vanhemmista lapsen kehitykselle olisi hyväksi. Lapasenhan on tarkoitus itsenäistyä.

Ongelma on myös siinä, että näin jäljelle jäävät suhteet ovat ns tosiystävyyssuhteita. Lapselle ei synny tottumusta siitä, kuinka tullaan toimeen vieraiden, tuttavien, puolituttujen, kolleegoiden ja vihollisten kanssa. Tämä taito on aikuisena kuitenkin paljon oleellisempaa kuin oikeiden, melkein mitä tahansa anteeksiantavien ja luotettavien ystävien kanssa oleminen.

Ja vielä viimeinen ongelma: lapaselle syntyy hyvin valikoitu kuva siitä, mitä maailma on ja keitä siihen kuuluu. Hän ei näe koko ikäluokkaansa tyhmistä fiksuihin, sosiaaliluokasta toiseen, kilteistä hölmöihin ja hyviksistä pahiksiin. Tämä voi toki olla vanhempien tarkoituskin, jos vanhempi haluaa pitää lapsensa tynnyrissä - mutta sekään ei ole hyväksi lapsen selviämiselle aikuismaailmasa.

Taidepedagogina tässä mietin,että miten ne taideaineet hoituu.Itsellä 7-vuoden koulutus ja maisterin paperit,mutta silti välillä joudun epäröimään onko opetukseni sisältö riittävän tasokasta.

Mistä tiedät mitä ne opetettavat asiat taideaineissa (esim.) on,kun sulla ei ole mitään oppikirjoja näissä aineissa?Minkä pohjalta opetat nyt vaikka taidehistorian?Opetussuunnitelma ei sua sisällön kanssa auta,vaan sä tarvitset sen asiantuntemuksen.

Sitten on vielä ne kaikki muut aineet saksasta fysiikkaan.Koulun oppilaskeskeinen näkemys kaiken opettamisessa.Ilmiöoppiminen.Monialaisuus opetuksessa.Onko tuttuja käsitteitä?Miten hyvin uusi ops on hallussa?

Suomalainen koulu ei ole maailman huipulla koska me opettaisimme paljon ajallisesti.Meillä on kärkitasoa myös koulupäivän ja kouluvuoden lyhyys.Läksyjä annetaan muihin maihin olemattomasti.

Pystytkö ap tähän?Ts.oletko niin taitava opettaja,että opetuksesi on tehokasta ja vastaanotettavaa,mutta taso säilyy?

Tiedän yhden kotiopetuksessa olevan lapsen, ja sille se vaikuttaa mielestäni hyvältä ratkaisu. Koska kotona voidaan keskittyä opiskeluun ihan eri tavalla kuin koulussa hälisevän, eritasoisista oppijoista koostuvan "apinalauman" keskellä, lapselle jää paljon enemmän vapaa-aikaa kuin useimmille ikätovereilleen. Lapsen harrastuksissa on otettu kotiopetuksen tuomat haasteet huomioon: Hän harrastaa mm. joukkueurheilua, jossa treenit on monta kertaa viikossa ja lisäksi pelit ja reissut päälle. Siellä oppii hyvin tulemaan erilaisten ihmisen kanssa toimeen.