Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia, mielipiteitä tai ajatuksia kotikoulusta?
21.01.2017 |
Tahtoisin ottaa lapset kotikouluun ja hoitaa opetuksen itse. Taustalla ei ole mitään järisyttävää syytä tai ideologiaa, emme ole uskovaisia, emme yritä kasvattaa lapsiamme irti yhteiskunnasta, lapsia ei kiusata koulussa eikä mitään muutakaan vastaavaa. Uskon, että lapset saisivat paremman peruskoulutuksen kotona kuin isossa koulussa, ja samalla tämä mahdollistaisi muuton syrjäkylälle ilman, että lapset viettävät puolet päivästä koulutaksissa.
Tämä ajatus on kytenyt jo vuosia, vähintään siitä saakka, kun nyt jo yläasteikäinen esikoinen aloitti koulun. Huomasin jo tuolloin hyvin nopeasti, että koulu on monilta osin vain jatkumo lasten säilytykselle (vrt. päiväkoti), ja oppitunneista todella iso osa menee hukkaan opettajan selvitellessä riitoja ja auttaessa hitaampia oppilaita. Käytännössä fiksuimmat oppilaat tekivät tehtäviään yksin omaan tahtiin ja varsinainen opetus (jos lapsi ei jotain tajunnut pelkkää kirjaa lukemalla) hoidettiin kotona koulupäivän jälkeen. Kaikki lapsemme pärjäävät hyvin koulussa ja ovat omatoimisia, ahkeria, hyväkäytöksisiä ja reippaita.
Mitä mieltä olette? Onko ihan älyvapaa ajatus ja pilaammeko lasten tulevaisuuden jos tähän ryhdymme?
Mitä hyvää keksitte kotikoulusta? Entä huonoa?
Onko joku palstalainen tehnyt saman ratkaisun? Miksi? Miten on mennyt? Miten yhteistyö koulun kanssa sujuu?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ystäviä ei jäänyt kouluajoilta tietenkään ollenkaan. Mutta en osaa niitä kaivata kun en tiedä millaista on omata lapsuudenystävä. Nämä nykyiset riittävät varsin hyvin :)
N23
Minä olen käynyt ala-asteen (6 vuotta samassa koulussa), yläasteen (osittain samat oppilaat kuin ala-asteella) ja lukion normaalissa koulussa ja vieläpä isohkoissa keskustakouluissa. Emme muuttaneet kertaakaan lapsuudessani, joten ympärilläni oli aina samat ihmiset eli noin 30 luokkakaveria ja muut koulukaverit. Olin aktiivinen tunneilla, osallistuin kaikkiin leirikoulun hyväksi tehtyihin juttuihin, olin tukioppilaana, järjestämässä discoja, myyjäisiä ym.
Ja minullekaan ei jäänyt kouluajoilta yhtään ystävää. Ei siis oikeasti ketään, jota olisin nähnyt aikuisiällä! Lapsuudenystäviä kyllä on 2-3 tyttöä ja muutama poika, mutta he ovat kaikki pihapiiristä. Pihapiirissä oltiin aina isolla porukalla ja vaikka oltiin kaikki samassa koulussa, niin aina oli se 1-3 vuotta ikäeroa, joten koulussa oltiin eri luokilla.
Koulu opettaa oikeastaan aika erikoista sosiaalisuutta, kun ollaan vain samana vuonna syntyneiden kanssa. Eikö sosiaalisuutta mittaa paremmin se, miten tullaan toimeen eri ikäisten kavereiden tai jopa pihapiirin vanhusten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten täyttä puppua, että jokaisessa koulussa ja jokaisella luokalla olisi hienosti edustettuna koko sosiaaliluokkien kirjo. Oma lapseni aloitti paikallisessa lähikoulussa, jossa oli paljon köyhiä (työttömiä ja pienituloisia) ja Afrikasta ja Lähi-idästä tulleita oppilaita. Kenenkään vanhemmat ei ollut rikkaita (tai jos oli, ne piilotteli miljooniaan kassakaapissa eikä elänyt leveästi). Nyt lapsi on musiikkiluokalla toisessa koulussa, jossa suurin osa kuuluu ylempään keskiluokkaan, rikkaita on suunnilleen yhtä paljon kuin köyhiäkin, maahanmuuttajat on paria poikkeusta lukuunottamatta länsimaista ja Aasiasta ja muutenkin eroja entiseen on vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin siitä, millaiset valmiudet sinulla itselläsi on ohjata lasten oppimista. Mikä on hypotenuusa tai toisen asteen funktio? Entäpä ablatiivi ja akkusatiivi? Mitä osaat kertoa toisen maailmansodan syntysyistä? Pystytkö huolehtimaan, että lapsilla on yhä kouluajan eivätkä päivät lipsu edes satunnaisesti pleikkarin pelaamiseen?
Minä en ehkä lähtisi kotiopetukseen jos siihen ei olisi mitään erityistä syytä. Opetussuunnitelma, varsinkin yläasteella, on varsin kattava ja vaatii paljon vanhemmalta, että lapset pysyvät mukana ja oppivat kaiken tarvittavan.
Eivätkö nuo mainitsemasi asiat kuulu aikuisten yleissivistykseen? Minä ainakin opin nuo kaikki peruskoulussa 30 vuotta sitten ja muistan edelleen. Jos ei muista, niin koulukirjat ovat sitä varten. Ja tietokirjat. Ja netti. Ylipäätään painotetaan, ettei knoppitieto ole se peruskoulun pointti, vaan tiedon hankkiminen ja uteliaisuus.
Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä ja tulevat menemään tavalliseen peruskouluun, mutta osaavat jo esittää kysymyksiä, joihin en osaa suoralta kädeltä vastata. Sitten selvitetään. Tämän "me selvitetään" -asenteen haluan opettaa lapsilleni, peruskoulu saa opettaa loput.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin just eilen Michael Mooren dokkarin.Suomalainen opetus on maailman huippua.En käsitä miksi joku ei halua juuri sitä lapselleen...
Kaveriani kiusattiin peruskoulussa. Yritti vielä käydä lukiota, mutta siitä ei tullut mitään kiusaamisesta johtuvien mt-ongelmien takia. Nyt monien vaiheiden jälkeen on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ymmärrän hyvin miksi joku ei halua lapselleen tämmöistä tulevaisuutta
Joku toisen asteen yhtälön tai englannin epäsäännöllisten verbien opettelu ei ole mikään ongelma. Kirjoista ja netistä löytyy tarvittava tieto, jos on halu oppia. Oppimisen kannalta oikeastaan muulla ei ole väliä kuin kurilla / itsekurilla. Jos koululainen pystyy keskittymään opiskeluun niin peruskoulun asiat eivät ole niin vaikeita ettei niitä oppisi. Ongelma syntyy siitä, jos motivaatiota ja itsekuria ei ole. Tällöin aika kuluu kännykkään, nettiin, videopeleihin, telkkariin jne. Yleensä itsekuri / ulkopuolinen kuri on tärkeämpää kuin motivaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Katsoin just eilen Michael Mooren dokkarin.Suomalainen opetus on maailman huippua.En käsitä miksi joku ei halua juuri sitä lapselleen..." - "Kaveriani kiusattiin peruskoulussa. Yritti vielä käydä lukiota, mutta siitä ei tullut mitään kiusaamisesta johtuvien mt-ongelmien takia. Nyt monien vaiheiden jälkeen on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ymmärrän hyvin miksi joku ei halua lapselleen tämmöistä tulevaisuutta"
- Kaverisi ei tainnut olla osa Mooren dokumenttia? - Kaikissa koulutusmuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Se mikä on useimmille vanhemmille haaste on, että kuinka olla siirtää omia -yksinkertaistaen- kokeemansa vastenmielisyyttä omaan lapseen. Kärjistäen: Sen sijaan että suhtauduttaisiin, että koulu on mukava paikka jossa on kivaa opiskella, tutustua uusiin kavereihin... niin asenne on että voi, voi kun lapseni joudut menemään kouluun, jossa sinua kiusataan ja mistä seuraa varmasti mielenterveysongelmia ja kun tämä yhteiskuntakin on ni-in p-ka niin kaikki koulut on homeessa ja oikeisiin ja parempiin opiskelu paikkoihin pääsee vain rikkaat ja jotku akateemikkojen lapset.
Olen itse käynyt peruskoulun kotona, äiti oli opettajani. Kotikoulussa oppii pienestä pitäen ottamaan vastuuta opiskelusta, minkä olen huomannut olevan nyt aikuisena opiskellessa iso vahvuus. Kun ryhmätöitä tehdessä muut opiskelijat "lusmuili", minä olin se, joka otin ohjat käsiin, että työ etenisi. Ja sosiaalisia olemme kaikki sisarukset ja kaikki ovat pärjänneet hyvin jatko-opinnoissa ja työelämässä. Tunnollisuus ja työmoraali on se, minkä olemme ihan selvästi oppineet kotikoulun ansiosta. Olin työharjoittelussa viime syksynä peruskoulussa ja silloin vahvistui vain kiitollisuus vanhempia kohtaan, että on itse saanut lapsena käydä koulun turvallisessa ympäristössä kotona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että tänne oli tullut paljon viestejä!
Kirjoitin eilen pitkät pätkät ajatuksiani, mutta en huomannut kellon ylittäneen 23.00 ja koko teksti meni hukkaan... Raivostuttava tämä uusi systeemi! :(
Lapset oppivat kyllä koulussa sosiaalisuutta, mutta sitä voi oppia (ja monilla tavoin oppii paremminkin) myös kaikkialla muualla. Koulussa sosiaaliset piirit jaetaan hyvin pitkälti sen mukaan, minä vuonna sattuu syntymään, mikä on mielestäni todella omituinen peruste ihmissuhteelle. Itselläni ei ole ainuttakaan samana vuonna syntynyttä ystävää, enkä ole koulukavereita tavannut vuosikausiin. Minusta paljon kattavamman kuvan maailmasta saa tapaamalla eri-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat erilaisissa elämäntilanteissa. Harrastukset, kesätyöt, vapaaehtoistyö, erilaiset projektit... niistä koostuu mielestäni se oikea sosiaalisuus.
Koulussa lasten ympäristöön tulee valitettavan paljon myös kaikkea negatiivista. Asumme pienellä paikkakunnalla, mutta koulu on alueen keskuskoulu, joten oppilaita on monta sataa. Koulun kautta lasten elämää on pakolla päässyt sivuamaan myös paljon lieveilmiöitä; varastelua, ilkivaltaa, kiusaamista, epäkunnioittavaa käytöstä, viiltelyä, alaikäisten seksiä, porno-, eläinrääkkäys- ja kauhuvideoita, päihteitä... you name it, we got it. Ja valitettavasti tämä ei ole ainutlaatuista eikä koulumme ole mikään hirvitys, vaan ihan hyvämaineinen ja luonnollisesti myös KiVa-koulu! Koulun opettama sosiaalisuus on valitettavan usein viidakon lakeja, vahvimman ja röyhkeimmän oikeutta ja kyynärpäätaktiikkaa...
Koulusta saa takuulla paljon hyvää, mutta jotenkin asiaa vuosia seurattuani olen alkanut vakavasti kallistumaan siihen, että se hyvä jää valitettavasti noiden kaikkien lieveilmiöiden varjoon. Se laadukas opetuskin on vähän niin ja näin, kun käytännössä opettajan ajasta menee joka tunti valtaosa häiriköiden hillitsemiseen ja hitaampien opastamiseen. Olen alusta asti opettanut lapsia pääasiassa kotona, kun koulussa ei ole ehditty käymään asioita läpi kovin syvällisesti.
Lapseni menestyvät hyvin koulussa ja ovat lahjakkaita. Jokaisessa vanhempainvartissa saamme vain kehuja sekä opinnoista, asenteesta että käytöksestä ja todistuksista voi olla aidosti ylpeä (esikoisen keskiarvo on 9,6 ja muillakin sujuu erittäin hyvin). Lapset osaavat opiskella omatoimisesti ja osaavat hakea tietoa myös itsenäisesti.
Minä en ole korkeasti koulutettu enkä opettaja, mutta en ole tähän mennessä kokenut vaikeaksi auttaa tarvittaessa opinnoissa. Peruskoulu on kuitenkin normaalijärkiselle aikuiselle aika helppo, varsinkin kun kaikkea ei tarvi kaivaa omasta muistista vaan käytössä on käytännössä rajaton määrä tietoa eri muodoissa. Yhdessä oppiminen onkin mielestäni yksi kotikoulun ehdoton plussa.
Minä olen lisäksi kotiäiti, joten opintoja ei tarvitsisi järjestää työn ohella, vaan joka tapauksessa olen kotona. Mies käy töissä kaupungissa, joten kuljetus kaupunkiin ja takaisin onnistuu kyllä. Ja mikäli ymmärsin tuon yhden kysymyksen oikein, niin ei ole missään nimessä edes tarkoitus, että lapsilla olisi "normaali koulupäivä", vaan yksi ajatuksista on juurikin se, että aikaa säästyy valtavasti kun sitä ei käytetä turhaan, vaan opiskellaan tehokkaasti ja järkevästi. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että lapset opetetaan nukkumaan puolille päivin ja roikkumaan tietokoneella lopun aikaa niin, että he eivät enää ikinä sopeudu yhteiskuntaan.
Mitä mieltä olette näillä tiedoilla? Toivottavasti muistin vastata kaikkiin kysymyksiin.
ap
Kotikoulussa ei ole pakko menestyä kympin tasolla. TVssä näkemäni suomalaiset kotikoulujutut ovat sellaisia, että pikkuisen vilkaistaan tehtäviä. Kaipa sillä minimissään läpipääsee.
Tuo N23 oli esimerkki koulunkäynnin kannalta lahjakkaasta tapauksesta, joka todennäköisesti omaksuu tietoa helposti lukemalla. Silloin itsenäinenkin opiskelu onnistuu, moni kuitenkin kaipaa OPETUSTA oppiakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulussa ei ole pakko menestyä kympin tasolla. TVssä näkemäni suomalaiset kotikoulujutut ovat sellaisia, että pikkuisen vilkaistaan tehtäviä. Kaipa sillä minimissään läpipääsee.
Tuo N23 oli esimerkki koulunkäynnin kannalta lahjakkaasta tapauksesta, joka todennäköisesti omaksuu tietoa helposti lukemalla. Silloin itsenäinenkin opiskelu onnistuu, moni kuitenkin kaipaa OPETUSTA oppiakseen.
Eihän tavallisessa koulussakaan ole mikään pakko menestyä kympin tasolla..?
Monet nykypäivän oppilaat eivät edes vilkaise niitä tehtäviä tai tee yhtään mitään muuta kuin näpräävät kännykkäänsä. Helpotettua opetusta tarjotaan nykyään jo varmaan kaikissa aineissa ja läpi pääsee rimaa hipoen lähinnä siksi, ettei opettajien tarvitsisi katsella samoja paukapäitä enää yhtään pidempään. Lahjakkaiden oppilaiden ei ihan oikeasti kannattaisi käydä koulua, sillä sieltä saa todella huonon esimerkin elämään. Paljon paremmin pärjäisivät ja menestyisivät elämässään paremmin, jos pääsisivät käyttämään potentiaaliaan täysillä, vaikka sitten kotikoulussa, ilman hidastajia ja hikariksi haukkujia. Suomi heittää valtavat määrät potentiaalia hukkaan tällä tasapäistävällä koulusysteemillä, jossa viisaus on pahempaa kuin häiriköinti, kiusaaminen ja tyhmyys.
No tässä yksi onnistunut toteutus http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kymmenen-allan-kalle-suositte…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin alakoulua käyvän lapseni heti kotiopetukseen, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Lapsella on koulussa paljon kavereita ja se viihtyy siellä hyvin, mutta tablettien ja digitaalisten opetusmateriaalien käyttö koulussa räjähti syksyllä käsiin eikä kirjoja ja kyniä käytetä enää paljoakaan. Lapselle on tullut niska- ja hartiavaivoja, lisääntynyttä levottomuutta yms. ja myös koulumenestys on kärsinyt. Ruutuajan määrä hirvittää, eikä lasta voi kotonakaan eristää laitteista, koska kaverit on netissä.
Kotikoulusta ei tarvitse ottaa paineita. Siellä ei todellakaan tarvitse opettaa ja oppia kaikkia hienouksia. Oppimäärän läpipääseminen riittää eli mikään yleisnero ei tarvitse opettajan eikä oppilaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulusta ei tarvitse ottaa paineita. Siellä ei todellakaan tarvitse opettaa ja oppia kaikkia hienouksia. Oppimäärän läpipääseminen riittää eli mikään yleisnero ei tarvitse opettajan eikä oppilaan olla.
Ei tarvitse, mutta mitä kotiopetuksen positiivisiä puolia jää jäljelle? Itse opettajana suosittelen lämpimästi kotiopetusta erityislahjakkaille, mikäli heillä on kotona mahdollisuus antaa lapselle hyvää opetusta. Lapsi oppii varmasti kotona enemmän (akateemisia asioita) kuin koulussa on mahdollista opettaa.
Mutta jos tämän lahjakkaan opetus on vain sitä että suoritetaan vain yhtä paljon kuin koulussa, eli itsekseen luetaan kirjaa ja tehdääb tehtäviä kuten muutamat tässä ketjussakin kertoivat tehneen, ei siitä saa muita hyviä puolia kuin lapsen ajan säästäminen. Onhan se tietysti tehokasta opetella kuuden tunnin asiat tunnissa tai kahdessa, mutta koulussa siihen loppuaikaan kuuluu paljon muutakin joka on yleensä mukavaa oppilaista. Koulussa on kavereita, leikkejä ja oppii paljon muutakin kuin lukemaan ja laskemaan (tsekatkaa vaikka mikä on piilo-ops).
Kotiopetusta suosittelen lämpimästi niille lahjakkaille oppilaille jotka omassa tilanteessaan hyötyvät siitä enemmän. Tarkoittaa siis sitä että kotona sitten panostetaan siihen koulunkäyntiin ihan oikeasti. Se että otetaan lapsi kotiin "vilkaisemaan kirjoja" palvelee toki yhteiskuntaa kun kyseisen oppilaan lähikouluun saadaan yhtä oppilasta pienempi ryhmä, mutta ei tuo oppilas siitä normaalitilanteessa hyödy mitenkään.
Toinen ryhmä joka voi kotiopetuksesta hyötyä on tietysti ne, keiden ongelmat ovat isoja. Paha kiusaaminen, henkilökohtainen sairaus joka estää koulunkäyntiä ym.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että tänne oli tullut paljon viestejä!
Kirjoitin eilen pitkät pätkät ajatuksiani, mutta en huomannut kellon ylittäneen 23.00 ja koko teksti meni hukkaan... Raivostuttava tämä uusi systeemi! :(
Lapset oppivat kyllä koulussa sosiaalisuutta, mutta sitä voi oppia (ja monilla tavoin oppii paremminkin) myös kaikkialla muualla. Koulussa sosiaaliset piirit jaetaan hyvin pitkälti sen mukaan, minä vuonna sattuu syntymään, mikä on mielestäni todella omituinen peruste ihmissuhteelle. Itselläni ei ole ainuttakaan samana vuonna syntynyttä ystävää, enkä ole koulukavereita tavannut vuosikausiin. Minusta paljon kattavamman kuvan maailmasta saa tapaamalla eri-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat erilaisissa elämäntilanteissa. Harrastukset, kesätyöt, vapaaehtoistyö, erilaiset projektit... niistä koostuu mielestäni se oikea sosiaalisuus.
Koulussa lasten ympäristöön tulee valitettavan paljon myös kaikkea negatiivista. Asumme pienellä paikkakunnalla, mutta koulu on alueen keskuskoulu, joten oppilaita on monta sataa. Koulun kautta lasten elämää on pakolla päässyt sivuamaan myös paljon lieveilmiöitä; varastelua, ilkivaltaa, kiusaamista, epäkunnioittavaa käytöstä, viiltelyä, alaikäisten seksiä, porno-, eläinrääkkäys- ja kauhuvideoita, päihteitä... you name it, we got it. Ja valitettavasti tämä ei ole ainutlaatuista eikä koulumme ole mikään hirvitys, vaan ihan hyvämaineinen ja luonnollisesti myös KiVa-koulu! Koulun opettama sosiaalisuus on valitettavan usein viidakon lakeja, vahvimman ja röyhkeimmän oikeutta ja kyynärpäätaktiikkaa...
Koulusta saa takuulla paljon hyvää, mutta jotenkin asiaa vuosia seurattuani olen alkanut vakavasti kallistumaan siihen, että se hyvä jää valitettavasti noiden kaikkien lieveilmiöiden varjoon. Se laadukas opetuskin on vähän niin ja näin, kun käytännössä opettajan ajasta menee joka tunti valtaosa häiriköiden hillitsemiseen ja hitaampien opastamiseen. Olen alusta asti opettanut lapsia pääasiassa kotona, kun koulussa ei ole ehditty käymään asioita läpi kovin syvällisesti.
Lapseni menestyvät hyvin koulussa ja ovat lahjakkaita. Jokaisessa vanhempainvartissa saamme vain kehuja sekä opinnoista, asenteesta että käytöksestä ja todistuksista voi olla aidosti ylpeä (esikoisen keskiarvo on 9,6 ja muillakin sujuu erittäin hyvin). Lapset osaavat opiskella omatoimisesti ja osaavat hakea tietoa myös itsenäisesti.
Minä en ole korkeasti koulutettu enkä opettaja, mutta en ole tähän mennessä kokenut vaikeaksi auttaa tarvittaessa opinnoissa. Peruskoulu on kuitenkin normaalijärkiselle aikuiselle aika helppo, varsinkin kun kaikkea ei tarvi kaivaa omasta muistista vaan käytössä on käytännössä rajaton määrä tietoa eri muodoissa. Yhdessä oppiminen onkin mielestäni yksi kotikoulun ehdoton plussa.
Minä olen lisäksi kotiäiti, joten opintoja ei tarvitsisi järjestää työn ohella, vaan joka tapauksessa olen kotona. Mies käy töissä kaupungissa, joten kuljetus kaupunkiin ja takaisin onnistuu kyllä. Ja mikäli ymmärsin tuon yhden kysymyksen oikein, niin ei ole missään nimessä edes tarkoitus, että lapsilla olisi "normaali koulupäivä", vaan yksi ajatuksista on juurikin se, että aikaa säästyy valtavasti kun sitä ei käytetä turhaan, vaan opiskellaan tehokkaasti ja järkevästi. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että lapset opetetaan nukkumaan puolille päivin ja roikkumaan tietokoneella lopun aikaa niin, että he eivät enää ikinä sopeudu yhteiskuntaan.
Mitä mieltä olette näillä tiedoilla? Toivottavasti muistin vastata kaikkiin kysymyksiin.
ap
En ymmärrä yhtään. Edelleen et mainitse sanaakaan lasten mielipiteestä.
Taidat olla itse perfektionisti ja siihen lapsetkin pakottanut.
Motiivi on väärä. Et ajattele yhtään sitä mitä lapsesi haluaa. Et halua heille normaalia ystäväpiiriä ja tavallista elämää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että tänne oli tullut paljon viestejä!
Kirjoitin eilen pitkät pätkät ajatuksiani, mutta en huomannut kellon ylittäneen 23.00 ja koko teksti meni hukkaan... Raivostuttava tämä uusi systeemi! :(
Lapset oppivat kyllä koulussa sosiaalisuutta, mutta sitä voi oppia (ja monilla tavoin oppii paremminkin) myös kaikkialla muualla. Koulussa sosiaaliset piirit jaetaan hyvin pitkälti sen mukaan, minä vuonna sattuu syntymään, mikä on mielestäni todella omituinen peruste ihmissuhteelle. Itselläni ei ole ainuttakaan samana vuonna syntynyttä ystävää, enkä ole koulukavereita tavannut vuosikausiin. Minusta paljon kattavamman kuvan maailmasta saa tapaamalla eri-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat erilaisissa elämäntilanteissa. Harrastukset, kesätyöt, vapaaehtoistyö, erilaiset projektit... niistä koostuu mielestäni se oikea sosiaalisuus.
Koulussa lasten ympäristöön tulee valitettavan paljon myös kaikkea negatiivista. Asumme pienellä paikkakunnalla, mutta koulu on alueen keskuskoulu, joten oppilaita on monta sataa. Koulun kautta lasten elämää on pakolla päässyt sivuamaan myös paljon lieveilmiöitä; varastelua, ilkivaltaa, kiusaamista, epäkunnioittavaa käytöstä, viiltelyä, alaikäisten seksiä, porno-, eläinrääkkäys- ja kauhuvideoita, päihteitä... you name it, we got it. Ja valitettavasti tämä ei ole ainutlaatuista eikä koulumme ole mikään hirvitys, vaan ihan hyvämaineinen ja luonnollisesti myös KiVa-koulu! Koulun opettama sosiaalisuus on valitettavan usein viidakon lakeja, vahvimman ja röyhkeimmän oikeutta ja kyynärpäätaktiikkaa...
Koulusta saa takuulla paljon hyvää, mutta jotenkin asiaa vuosia seurattuani olen alkanut vakavasti kallistumaan siihen, että se hyvä jää valitettavasti noiden kaikkien lieveilmiöiden varjoon. Se laadukas opetuskin on vähän niin ja näin, kun käytännössä opettajan ajasta menee joka tunti valtaosa häiriköiden hillitsemiseen ja hitaampien opastamiseen. Olen alusta asti opettanut lapsia pääasiassa kotona, kun koulussa ei ole ehditty käymään asioita läpi kovin syvällisesti.
Lapseni menestyvät hyvin koulussa ja ovat lahjakkaita. Jokaisessa vanhempainvartissa saamme vain kehuja sekä opinnoista, asenteesta että käytöksestä ja todistuksista voi olla aidosti ylpeä (esikoisen keskiarvo on 9,6 ja muillakin sujuu erittäin hyvin). Lapset osaavat opiskella omatoimisesti ja osaavat hakea tietoa myös itsenäisesti.
Minä en ole korkeasti koulutettu enkä opettaja, mutta en ole tähän mennessä kokenut vaikeaksi auttaa tarvittaessa opinnoissa. Peruskoulu on kuitenkin normaalijärkiselle aikuiselle aika helppo, varsinkin kun kaikkea ei tarvi kaivaa omasta muistista vaan käytössä on käytännössä rajaton määrä tietoa eri muodoissa. Yhdessä oppiminen onkin mielestäni yksi kotikoulun ehdoton plussa.
Minä olen lisäksi kotiäiti, joten opintoja ei tarvitsisi järjestää työn ohella, vaan joka tapauksessa olen kotona. Mies käy töissä kaupungissa, joten kuljetus kaupunkiin ja takaisin onnistuu kyllä. Ja mikäli ymmärsin tuon yhden kysymyksen oikein, niin ei ole missään nimessä edes tarkoitus, että lapsilla olisi "normaali koulupäivä", vaan yksi ajatuksista on juurikin se, että aikaa säästyy valtavasti kun sitä ei käytetä turhaan, vaan opiskellaan tehokkaasti ja järkevästi. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että lapset opetetaan nukkumaan puolille päivin ja roikkumaan tietokoneella lopun aikaa niin, että he eivät enää ikinä sopeudu yhteiskuntaan.
Mitä mieltä olette näillä tiedoilla? Toivottavasti muistin vastata kaikkiin kysymyksiin.
ap
En ymmärrä yhtään. Edelleen et mainitse sanaakaan lasten mielipiteestä.
Taidat olla itse perfektionisti ja siihen lapsetkin pakottanut.
Motiivi on väärä. Et ajattele yhtään sitä mitä lapsesi haluaa. Et halua heille normaalia ystäväpiiriä ja tavallista elämää
Kas kun et syytä normaalin ystäväpiirin ja tavallisen elämän riistämisestä kaikkia niitäkin, jotka ei laita lastaan päivähoitoon pienestä pitäen... Kyllähän suurin osa lapsista saa kavereita ja oppii sosiaalisia taitoja päiväkodin isoissa lapsilaumoissa, ja eikö laitostaminen pitäisi aloittaa jo vaippaikäisenä? Eihän se millään riitä, jos kotiäiti vie lastaan ahkerasti leikkipuistoihin, kerhoihin ja kaveriperheiden luo kylään, koska kaikkien täytyy tehdä asiat samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että tänne oli tullut paljon viestejä!
Kirjoitin eilen pitkät pätkät ajatuksiani, mutta en huomannut kellon ylittäneen 23.00 ja koko teksti meni hukkaan... Raivostuttava tämä uusi systeemi! :(
Lapset oppivat kyllä koulussa sosiaalisuutta, mutta sitä voi oppia (ja monilla tavoin oppii paremminkin) myös kaikkialla muualla. Koulussa sosiaaliset piirit jaetaan hyvin pitkälti sen mukaan, minä vuonna sattuu syntymään, mikä on mielestäni todella omituinen peruste ihmissuhteelle. Itselläni ei ole ainuttakaan samana vuonna syntynyttä ystävää, enkä ole koulukavereita tavannut vuosikausiin. Minusta paljon kattavamman kuvan maailmasta saa tapaamalla eri-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat erilaisissa elämäntilanteissa. Harrastukset, kesätyöt, vapaaehtoistyö, erilaiset projektit... niistä koostuu mielestäni se oikea sosiaalisuus.
Koulussa lasten ympäristöön tulee valitettavan paljon myös kaikkea negatiivista. Asumme pienellä paikkakunnalla, mutta koulu on alueen keskuskoulu, joten oppilaita on monta sataa. Koulun kautta lasten elämää on pakolla päässyt sivuamaan myös paljon lieveilmiöitä; varastelua, ilkivaltaa, kiusaamista, epäkunnioittavaa käytöstä, viiltelyä, alaikäisten seksiä, porno-, eläinrääkkäys- ja kauhuvideoita, päihteitä... you name it, we got it. Ja valitettavasti tämä ei ole ainutlaatuista eikä koulumme ole mikään hirvitys, vaan ihan hyvämaineinen ja luonnollisesti myös KiVa-koulu! Koulun opettama sosiaalisuus on valitettavan usein viidakon lakeja, vahvimman ja röyhkeimmän oikeutta ja kyynärpäätaktiikkaa...
Koulusta saa takuulla paljon hyvää, mutta jotenkin asiaa vuosia seurattuani olen alkanut vakavasti kallistumaan siihen, että se hyvä jää valitettavasti noiden kaikkien lieveilmiöiden varjoon. Se laadukas opetuskin on vähän niin ja näin, kun käytännössä opettajan ajasta menee joka tunti valtaosa häiriköiden hillitsemiseen ja hitaampien opastamiseen. Olen alusta asti opettanut lapsia pääasiassa kotona, kun koulussa ei ole ehditty käymään asioita läpi kovin syvällisesti.
Lapseni menestyvät hyvin koulussa ja ovat lahjakkaita. Jokaisessa vanhempainvartissa saamme vain kehuja sekä opinnoista, asenteesta että käytöksestä ja todistuksista voi olla aidosti ylpeä (esikoisen keskiarvo on 9,6 ja muillakin sujuu erittäin hyvin). Lapset osaavat opiskella omatoimisesti ja osaavat hakea tietoa myös itsenäisesti.
Minä en ole korkeasti koulutettu enkä opettaja, mutta en ole tähän mennessä kokenut vaikeaksi auttaa tarvittaessa opinnoissa. Peruskoulu on kuitenkin normaalijärkiselle aikuiselle aika helppo, varsinkin kun kaikkea ei tarvi kaivaa omasta muistista vaan käytössä on käytännössä rajaton määrä tietoa eri muodoissa. Yhdessä oppiminen onkin mielestäni yksi kotikoulun ehdoton plussa.
Minä olen lisäksi kotiäiti, joten opintoja ei tarvitsisi järjestää työn ohella, vaan joka tapauksessa olen kotona. Mies käy töissä kaupungissa, joten kuljetus kaupunkiin ja takaisin onnistuu kyllä. Ja mikäli ymmärsin tuon yhden kysymyksen oikein, niin ei ole missään nimessä edes tarkoitus, että lapsilla olisi "normaali koulupäivä", vaan yksi ajatuksista on juurikin se, että aikaa säästyy valtavasti kun sitä ei käytetä turhaan, vaan opiskellaan tehokkaasti ja järkevästi. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että lapset opetetaan nukkumaan puolille päivin ja roikkumaan tietokoneella lopun aikaa niin, että he eivät enää ikinä sopeudu yhteiskuntaan.
Mitä mieltä olette näillä tiedoilla? Toivottavasti muistin vastata kaikkiin kysymyksiin.
ap
En ymmärrä yhtään. Edelleen et mainitse sanaakaan lasten mielipiteestä.
Taidat olla itse perfektionisti ja siihen lapsetkin pakottanut.
Motiivi on väärä. Et ajattele yhtään sitä mitä lapsesi haluaa. Et halua heille normaalia ystäväpiiriä ja tavallista elämää
Et ymmärrä kotikoulua, kirjoitustani vai mielipiteitäni?
En ole perfektionisti, kaukana siitä! Myöskään lapsia ei meillä pakoteta mihinkään. Asioista keskustellaan ja päätökset tehdään keskustelujen perusteella, toki aikuiset viimekädessä määräävät.
Luonnollisestikaan tätä vaihtoehtoa ei voisi edes harkita, mikäli lapset eivät olisi myötämielisiä asialle. Eli kyllä, myös lapset ovat kiinnostuneita.
Millä tavalla motiivini on väärä, ja miten voit meitä tuntematta päätellä, etten ajattele yhtään lastemme mielipiteitä? Uskoisin tuntevani lapseni paremmin kuin sinä, ja tiedän kyllä hyvin tarkkaan mitä he haluavat ja millaisia tulevaisuudensuunnitelmia heillä on. Tämä on koko perheen projekti mikäli näin päätämme, ei kenenkään diktaattorin itsekeskeinen päätös.
Avaatko vähän, mitä tarkoittaa kun kirjoitat normaali ystäväpiiri ja tavallinen elämä? Mitä noihin sisältyy? Voisin veikata, että emme nytkään elä kaikkien normien mukaan, vaikka lapset koulussa ovatkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä linkistä!!! Olen katsonut vasta puolet, mutta aivan loistava ja täynnä asiaa! Kiitos!
ap
Kaikki tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, onko aplla riittävästi taitoa ja asiantuntemusta opettamiseen. Se on peruskoulu, ei mitään rakettitiedettä :D
Minä kävin koko yläasteen kotikoulussa, ja vielä ihan itse jouduin kaiken opiskelemaan, seuraamaan opsia ja ottamaan vastuun. Äiti oli töissä ja harrastuksissa, tarkisteli välillä läksyjä ja valitti huoneen siivottomuudesta. Joistain vaikeista matikan ja fysiikan tehtävistä soittelin isälle Amerikkaan mutta muuten pärjäsin aika lailla yksin. Päättärin keskiarvo oli kasin luokkaa, että toki olisi voinut paremminkin mennä mutta pistän just tuon tuen puutteen syyksi sen. Mutta selvisin silti, ja ihan samassa ajassa kuin muutkin, vaikka monet illat itkin sitä työmäärää ja stressiä etten ikinä selviä tästä.
Pointti on, että jos toi onnistuu 14 vuotiaalta määräajassa ja ok-keskiarvolla niin tuskinpa olisi kovin haastavaa ihan aikuiselle koulutetulle ihmiselle.
Jouduin siis kotikouluun seiskan puolivälissä, kun olin ollut sinä aikana yhteensä ehkä kolme päivää koulussa läsnä mulle puhjenneen migreenin takia.
Kyllä tuosta se seurasi, etten uskaltanut mennä enää päivälukioonkaan, vaan suoritin senkin etänä. Se oli tosin jo paljon helpompaa koska etäkurssit oli luotu verkkoon ja edistymistä seurattiin ja tuettiin sen kautta. Kirjoitin lopulta ällän paperit vuoden etuajassa, mutta taas "ongelmana" on etten ole uskaltanut vieläkään hakea mihinkään yliopistoon, koska vähän pelkään opiskelua siellä ja vielä enemmän pelkään työelämää. En tiedä millaista työtä pystyisin tekemään koska olen tottunut olemaan itsenäinen ja aina yksin. Mutta en syytä tästä pelkästään kotikoulua, koska uskon olleeni vähän antisosiaalinen jo teininä, kun niin helposti suostuin jäämään kotiin. Muuten olen kyllä ihan normali täysjärkinen ihminen, jolla on ystäviä ja mies. Osaan olla ihmisten kanssa ihan normaalisti ja tulen kaikkien kanssa toimeen, olen rauhallinen ja sovitteleva ja aina pidetty. Pidän vain omasta rauhastani suuresti enkä voi kuvitella jaksavani opiskella/työskennellä ihmisten parissa joka ikinen päivä. Koen muiden myös häiritsevän keskittymistäni. Vitsailen aina että ryhdyn patologiksi tai labrarotaksi :D Olen salaa ihan tosissani...
Nykyään opiskelen jälleen verkossa avoimessa yliopistossa mm. oikista ja lääkistä ja vähän kaikkea mitä mieli tekee sekä kirjoitan samalla työkseni ja editoin tekstiä yms kotikonehommia.
Niin ja ystäviä ei jäänyt kouluajoilta tietenkään ollenkaan. Mutta en osaa niitä kaivata kun en tiedä millaista on omata lapsuudenystävä. Nämä nykyiset riittävät varsin hyvin :)
N23