Lue keskustelun säännöt.
Psykologi lataa: ADHD-tyyppisistä oireista suuri osa johtuu vanhemmuuden puutteesta
21.01.2017 |
Vihdoinkin joku ammattilainen sanoo niin kuin asiat todellisuudessa ovat.
Tällä tavalla olen itsekin ajatellut ja todennut työssä nähdyn perusteella.
opettaja amiksesta
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000005052275.html?utm_medium=socia…
Vanhemmuus on hukassa, lapset oireilevat ja Suomessa tehdään turhia ADHD-diagnooseja, uskoo lasten kanssa pitkään työskennellyt ammattilainen.
Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, väittää lasten kanssa työskentelevä psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen.
Lappeteläinen puhui aiheesta ensin Ylen haastattelussa. Hän sanoo Ilta-Sanomille, että prosenttiosuus, kuinka paljon esimerkiksi ADHD-tyyppisistä oireista onkin kotoa johtuvaa, riippuu siitä, keneltä kysytään.
– Neurologi varmasti vastaa, että aivoperäistä on 80 prosenttia. Psykoterapiaan suuntautuneet taas, että viisi prosenttia on aivoperäistä ja 95 prosenttia liittyy elettyyn elämään, hän vertaa.
Väitteensä tueksi Lappeteläinen ihmettelee, miten nykyään niin suuri osa lapsista diagnosoidaan tarkkaavuushäiriöstä kärsiviksi. 20 vuotta sitten levottomia oli vain murto-osa, nyt luokasta jopa kolmasosalla voi olla jonkinlainen diagnoosi levottomuudesta, tarkkaavuuden ongelmista tai häilyvyydestä.
– Jos ongelma on moninkertaistunut, ei voi olla niin, että aivojen rakenne olisi rappeutunut 20 vuoden aikana niin isolla osalla lapsista, hän sanoo.
– 20 vuoden takaiseen verrattuna lääketiede on kehittynyt ja samoin ravintoasiat. Jos asiat olisivat kiinni vain aivoista, lasten pitäisi olla aina vaan kehittyneempiä ja paremmin voivia. Onkin päinvastoin.
Oireileva lapsi sai turhan diagnoosin
Lappeteläisen mukaan vanhemmat saavat sellaista palvelua, mille luukulle sattuvat lapsensa kanssa menemään.
Hän kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa perheessä oli monenlaista murhetta väkivallan takia. Äiti otti eron väkivaltaisesta miehestään, mutta eskari-ikäinen lapsi jatkoi oireilua mm. levottomuutena. Äidin mielestä oireilu johtui perheen menneistä tapahtumista, mutta lastenneurologian poliklinikalla lapsi sai oitis ADHD-diagnoosin.
– Monet vanhemmat, joilla on syyllisyyttä lapsen oireilun vuoksi, menevät neurologin luo. Se vapauttaa vastuusta. Nykyajalle ominaista on, että syyllisyydestä ja siitä, että on toimittu huonosti, on tullut tabu, Lappeteläinen sanoo.
jatkuu...
Kommentit (61)
Riittää jo. Täällä on jo paripäivää haukuttu adhd lasten vanhemmat maanrakoon. Anna jo armoa.
Jotenkin ymmärrän äitiäni jonka lapsi sairastui 70-luvulla epilepsiaan. Samanlaisen noitavainon kohteeksi hänkin joutui. Epilepsian väitettiin johtuvan huonosta äiti- lapsisuhteesta ja lääkkeet jolla vaikutettiin lasten aivoihin oli saatanasta seuraavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Sananlaskut 13:24 FB38
Vierailija kirjoitti:
Riittää jo. Täällä on jo paripäivää haukuttu adhd lasten vanhemmat maanrakoon. Anna jo armoa.
Jotenkin ymmärrän äitiäni jonka lapsi sairastui 70-luvulla epilepsiaan. Samanlaisen noitavainon kohteeksi hänkin joutui. Epilepsian väitettiin johtuvan huonosta äiti- lapsisuhteesta ja lääkkeet jolla vaikutettiin lasten aivoihin oli saatanasta seuraavia.
Olet oikea ADHD-äiti. Mutta osa vanhemmista joilta on vanhemmuus hukassa haluavat ADHD-diagnoosin jotta eivät joutuisi myöntämään itselleen että ovat syyllisiä huonoon kasvatukseen. Ei mene kauaa kun saadaan lääketieteellinen koe jolla pystytään erottamaan huonosti kasvatetut ADHD-lapsista.
Voi kuule. Vanhoina hyvinä aikoina oli vain tyhmiä, laiskoja ja villejä lapsia.
Siis oikeasti. Kuinka tyhmä voi olla, että uskoo jotain Lappeteläistä.
Osalla on täysin vanhemmuus hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi kamala mikä artikkeli. Minkähanlainen puoskari psykologi hän on. Tuntuu varmasti kivalta ADHD-lapsen vanhemmille.
Ennen ADHD tyyppisiä piirteitä omaavia pidettiin kylähulluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan niitä adhd-lapsia ennenkin mutta kurinpitokeinot oli toiset.
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala mikä artikkeli. Minkähanlainen puoskari psykologi hän on. Tuntuu varmasti kivalta ADHD-lapsen vanhemmille.
Aika nopeasti sinäkin teit oman diagnoosin ilman, että tunnet ko artikkelin kirjoittajaa.
Voisit hakea kelaan asiantuntijalääkäriksi. He diagnosoivat ihmisiä näkemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut tämä mieltä. Nykyään kaikki on "sairautta" ja vaaditaan diagnooseja esim. Itseaiheutettuihin asioihin. Alkoholismi, ylipaino.. Luonteen erot.
Paljon perheitä, joissa monta lasta yhdellä adhd diagnoosi ja muilla ei. Sama tausta ja kasvatus. Että en ihan allekirjoita väitettä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei adhd oireilu ole mikään ohimenevä (perhekriisin tähden) oireilujakso. Oireet alkavat/ näkyvät pikkulapsesta haitaten koko aikuisikää vanhuuteen asti.
Miten sitten muka vanhemmat muka olisivat epäonnistuneet täysin perheen keskimmäisesn (adhd)lapsen kanssa ja kasvattaneet neljä muuta lastaan esimerkillisiksi käyttäytyjiksi?
Tietyllä tavalla ymmärrän artikkelin. Luin tutkimuksen jossa todettiin että ADHD-lapsen kasvatus vaatii enemmän kuria. Pitää olla tiukka rutiini josta ei saa poiketa, kuten autisteilla. ADHD oireita voidaan hoitaa käytösterapialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää jo. Täällä on jo paripäivää haukuttu adhd lasten vanhemmat maanrakoon. Anna jo armoa.
Jotenkin ymmärrän äitiäni jonka lapsi sairastui 70-luvulla epilepsiaan. Samanlaisen noitavainon kohteeksi hänkin joutui. Epilepsian väitettiin johtuvan huonosta äiti- lapsisuhteesta ja lääkkeet jolla vaikutettiin lasten aivoihin oli saatanasta seuraavia.
Olet oikea ADHD-äiti. Mutta osa vanhemmista joilta on vanhemmuus hukassa haluavat ADHD-diagnoosin jotta eivät joutuisi myöntämään itselleen että ovat syyllisiä huonoon kasvatukseen. Ei mene kauaa kun saadaan lääketieteellinen koe jolla pystytään erottamaan huonosti kasvatetut ADHD-lapsista.
Ohi meni. En ole äiti. Olen yksivuotiaana sairastunut vaikeaan epilepsiaan, saanut kehitysviivästymän ja mbd-diagnoosin alle kouluikäisenä. Ja tiedätkö mitä, en saanut huonoa kasvatusta, en riehunut, en tapellut enkä kiusannut muita. Itseasiassa veljeni olivat vilkkaampia ja ulospäinsuuntautuneempia kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tavalla ymmärrän artikkelin. Luin tutkimuksen jossa todettiin että ADHD-lapsen kasvatus vaatii enemmän kuria. Pitää olla tiukka rutiini josta ei saa poiketa, kuten autisteilla. ADHD oireita voidaan hoitaa käytösterapialla.
Tämä. Vilkas lapsi joka tarvitsee enemmän rajoja kuin rauhallinen, heidät kasvatetaan kuitenkin samallalailla, onko ylläri ettei toimi? Hehän ovat 2 ihan erilaista ihmistä! Mutta vanhemmille tätä ei saa sanoa koska "miten Minna on sitten niin kiltti?!? Hä?!?" Minna on Minna ja joku muu on joku muu.
Vanhemmuuden puute, voi sen kai noinkin sanoa, mutta isättömyys on suurin syy minun mielestäni.
Itse ollut kuolumaailmassa suuri osa näistä erityislapsista oli YH äipän poikia.
Kaikkien perhetilannetta en tiennyt uusioperheitäkin oli paljon ja erottiin ja vaihdettiin puolisoa. Jos tavallisessa ydinperheessä kasvaneella lapsella oli diagnoosi, niin uskon sen johtuneen lähinnä jotenkin neuroottisesta äidistä joka jostain syystä haluaa lapselleen kerätä kaikki diagnoosit.
Minusta kouluavustaja systeemi on suuri huononnus, ennen oli tarkkailuluokkia ja apukouluja, nämä lumihiutaleet kuuluisivat johonkin missä eivät haittaa muiden oppimista.
Luotan kyllä ennemmin neurologian erikoislääkärien lausuntoihin, jotka ovat nimenoaan perehtyneet ADHD:n, kuin jonkin psykoterapeutin, joka vasta muutama vuosi sitten kouluttaunut psykologiksi.
"Väitteensä tueksi Lappeteläinen ihmettelee, miten nykyään niin suuri osa lapsista diagnosoidaan tarkkaavuushäiriöstä kärsiviksi. 20 vuotta sitten levottomia oli vain murto-osa, nyt luokasta jopa kolmasosalla voi olla jonkinlainen diagnoosi levottomuudesta, tarkkaavuuden ongelmista tai häilyvyydestä.
– Jos ongelma on moninkertaistunut, ei voi olla niin, että aivojen rakenne olisi rappeutunut 20 vuoden aikana niin isolla osalla lapsista, hän sanoo."
Mites esim. Alzheimer, voidaanko siitäkin sanoa, että aivojen rakenne on rappeutunut 20 vuodessa. Vai voisikohan olla, että Alzheimeria tutkitaan enemmän ja siten myös diagnooseja voidaan myöntää aiempaa useammin.
Toki kaikikki levottomat lapset eivät tietystikään ole ADHD-lapsia. Mutta kyllä tollanen lausunto on ADHD-lasten ja näiden vanhempien kustannuksella.
Juuri tällaisten lausuntojen vuoksi kukaan ei sitten usko, jos sanon adhd:n ja aspergerin olevan osaksi perinnöllisyydestä kiinni. Suku on täynnä esimerkkejä, jotka nykyajassa oli diagnosoitu aivan varmasti. Suku on siis suht "normaalia" työssäkäyvää ja itsenäisesti pärjäävää sakkia, ei sosiaalitapauksia. Oon serkuskatraan ainoa "terve", mutta oon alkanut epäilemään sitä itsekin. Pojilla adhd-diagnooseja annetaan helpommin. Olen kärsinyt aina ulkopuolisuuden tunteesta, keskittymisvaikeuksista ja lievästä masentuneisuudesta. Kun yritän puhua asiasta vanhemmille, he kohauttavat olkiaan ja pyyhkäisevät ongelman maton alle.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tämä mieltä. Nykyään kaikki on "sairautta" ja vaaditaan diagnooseja esim. Itseaiheutettuihin asioihin. Alkoholismi, ylipaino.. Luonteen erot.
Ehkä juuri sinun takia näin tehdään. Olet julma syyttävä "ihminen" ja sinun syytöksiltä halutaan suojautua.
Mene pihalle ja huuda syytöksesi kovaan ääneen että saat rauhan ja hyvän mielen. Mene koputtamaan jotain alkoholistia olkapäähän ja syytä suoraan päin naamaa että saat kivoja väristyksiä.
jatkuu...
”Vanhempia halutaan suojella pahalta mieleltä”
Miten tähän on sitten tultu? Lappeteläisen mielestä kyse on siitä, että vanhemmuus on hukassa.
– Yhteiskunta on nykyään ennustamaton, vaativa ja epävarmuutta luova irtisanomisineen ja pätkätöineen. Vanhempien energia menee kaikkeen muuhun kuin vanhemmuuteen, johon kuuluisivat kiintymys, hoiva, leikki ja yhdessä touhuaminen ja toisaalta selkeät rajat ja pelisäännöt, Lappeteläinen sanoo.
Lapsilla on nykyään kahdenlaista pulmaa. Osa joukosta on sellaista, ettei heidän tarpeitaan huomioida riittävästi. Uusi ryhmä taas ovat lapset, joilla on kaikkea, paitsi rajoja ja pelisääntöjä.
– Usein vanhempia halutaan suojella pahalta mieleltä, ja tehdään näistä lapsista neurologisia tapauksia. Tällöin oikea asia jää hoitamatta, Lappeteläinen sanoo.
Väkivaltainen lapsi voi huonosti
Lappeteläisen mukaan suomalaisperheet ovat jakautuneet kahtia. Niissä perheissä, joissa vanhemmat jaksavat hoivata ja pitää huolta, lapset voivat paremmin kuin koskaan.
Sitten on se toinen puoli, jossa elämä on kaaosta. Voi olla päihdeongelmaa, eroja tai työttömyyttä, ja lapsi jää monella tasolla huomiotta. Lapsen ahdistus voi purkautua esimerkiksi väkivaltaisuutena koulussa.
– Jos lapsi voi niin huonosti, että lyö, on jo suuria puutteita vanhemmuudessa. Väkivaltainen lapsi on äärimmäisen pahoinvoiva ja pelokas. Joku voisi siitäkin vääntää ADHD-diagnoosin, mikä olisi täydellistä hulluutta, Lappeteläinen sanoo.
Opettajat tarvitsevat koulutusta
Psykoterapeutin mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana perheiden tilanne on vaikeutunut. Moni varoo puuttumasta asioihin seurausten pelossa. Ammattilaisten, jotka voisivat nähdä lapsen hädän, energia menee turhiin asioihin. Tarvittaisiin työrauhaa ja jatkuvuutta.
– Sama koskee opettajiakin – on helpompi antaa asioiden vain olla. He ovat ahdistuneita ja kyvyttömiä. He tarvitsevat koulutusta oireilevien lasten kohtaamiseen, sillä sitä ei nykyään juuri ole, Lappeteläinen sanoo.
– Pahimmillaan ongelma voi räjähtää käsiin myöhemmin – ellei ole jo räjähtänyt. Jos lasten ongelmiin päästäisiin käsiksi aikaisin, hoitaminen olisi helpompaa ja kustannukset jäisivät pienemmiksi.
”Pikkukeisarit ovat pulassa”
Jos vanhempi huomaa lapsessaan oireilua ja havaitsee, että omassa toiminnassa olisi parantamisen varaa, kehottaa Lappeteläinen tekemään itselleen perusteellisen arvopäivityksen.
Somet, menot ja kiireet jäävät lapselle kakkoseksi. Häntä kauhistuttavat somesukupolven vanhemmat, joiden lasten kielellinen kehitys jää jälkeen, koska vanhemmat eivät puhu lapsilleen.
– Vanhemmuus ei vaadi ulkomaanreissuja, vaan yhdessä olemista ja tekemistä – ei sen kummempaa.
Pelkkä rakkaus ja kiintymys eivät kuitenkaan riitä, tarvitaan myös rajoja. Rajat luovat päiville rakenteen ja toisaalta ohjaavat siihen, ettei ihminen voi elää pelkän mielihyvän varassa.
– Rajat ovat välttämättömiä kehitykselle, vaikka ne tuntuvat lapsista ikäville. Nämä pikkukeisarit, jotka kasvavat ilman rajoja, ovat kauhean suuressa pulassa, vaikka eivät sitä itse tiedosta. He ovat tosi heikoilla, Lappeteläinen sanoo.