Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Ei me voida olla koko aikaa yhdessä" -Yksinäisyys parisuhteessa
21.01.2017 |
No niin, ajatuksia otetaan vastaan.
Ollaan lapseton kolmekymppinen pariskunta, asutaan yhdessä. Jo pidemmän aikaa minua on vaivannut yhteisen ajan puute ja yksinäisyyden tunne. Arkisin emme tee juurikaan mitään yhdessä, kaupassa käydään joskus, mutta useimmiten minä hoidan nekin reissut. Istutaan illat eri huoneissa, mies istuu tietokoneellansa ja minä teen milloin mitäkin, koitan keksiä itselleni tekemistä.
Olen yrittänyt houkutella miestä pois huoneestansa: ehdottanut että lähdetään yhdessä koiran kanssa lenkille, katsottaisiin elokuvaa/televisiota, harrastettaisiin seksiä jne. Laitan meille ruokaa ja yritän, että syötäisiin se saman pöydän ääressä ja vaihdettaisiin päivän kuulumiset - ei onnistu, mies kantaa ruokansa tietokoneen ääreen tai jos "pakotan" istumaan ruokapöydän ääressä, hotkii vaiti ruokansa, jotta pääsee taas koneen ääreen.
No ne viikonloput sitten.. Mies ei ole kotona. On saunailtaa, työkavereiden kanssa illanviettoa, poikien mökkireissua jne. Siis joka viikonloppu. Tämän vuoden puolella ei ole ollut yhtään viikonloppua kotona. Joulukuussa oli jouluviikonlopun kotona, mutta välipäiviksi piti jo lähteä poikien kanssa reissuun. Seksielämä meillä menee niinpäin, että minä vonkaan mieheltäni ja jos päästään itse aktiin, niin se käy hyvin nopeasti, miehelle riittää että hän tulee.
Ja ennenkuin kukaan sanoo, niin on minullakin omat ystävät ja harrastukset. Ja pidän huolta itsestäni, en ulkonäöllisesti rupsahtanut.
Olen yrittänyt puhua miehelle asiasta, kertonut, että kuinka yksinäiseksi tunnen oloni ja kuinka haluan parisuhteelta jotain muutakin kuin että ollaan fyysisesti saman katon alla. Mies ei oikein vastaa mitenkään. Eilen minulla tuli joku mitta täyteen. Mies teki taas lähtöä poikien mökkireissulle viikonlopuksi ja sain sanottua, ettei tästä tule mitään. Että rakastan miestäni, mutten jaksa tätä enää. Mies kommentoi ainoastaan, että "ei me voida olla koko aikaa yhdessä", ajattelee siis että kun ollaan arkena saman katon alla niin se lasketaan yhdessäoloksi. Ja sanoi myös, että ei halua erota ja hänen mielestään kaikki on hyvin ja minun pitäisi rauhoittua. Minä jäin sitten kotiin itkemään ja mies lähti mökille.
Ja mä mietin, että olikohan tämä nyt tässä? Voiko tästä enää saada toimivaa parisuhdetta mitenkään? Kaipaan miestäni jakamaan arkea ja juhlaa kanssani. :(
Mainittakoon nyt vielä, että ei tämä aina ole ollut tällaista. En olisi osannut aikaisemmin kuvitellakaan, että meidän suhde muuttuisi tämmöiseksi. Mies on ennen ollut se, jonka kanssa olen pystynyt keskustelemaan mistä vaan. Ja rakastan miestäni edelleen paljon. :(
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
"Mies kommentoi ainoastaan, että "ei me voida olla koko aikaa yhdessä", ajattelee siis että kun ollaan arkena saman katon alla niin se lasketaan yhdessäoloksi. Ja sanoi myös, että ei halua erota ja hänen mielestään kaikki on hyvin ja minun pitäisi rauhoittua."
Jaahas, samaistuin koko tekstiisi mutta varsinkin tähän kohtaan, kun aina keskustelunaloitukseni asiasta meni tähän. En vaatinut edes paljoa aikaa, mutta miehen mielestä silti "emme voi olla koko ajan yhdessä" vaikka siitä ei tosiaan ollut kyse, kun ei edes tosiaan valmistamalleni illalliselle voinut rauhassa istua syömään.
Erosin, tajusin että parempi olla rehellisesti yksin kuin parisuhteessa ja yksin.
En usko että omassa tilanteessanikaan oli pettämistä, toki mahdollisuudet on aina siihenkin, mutta en silti jaksa uskoa. Kyse oli ehkä enemmänkin siitä että miehellä oli jonkinmoinen peli- ja pornoriippuvuus, vapaa-aika meni pelaamiseen ja seksi ei luistanut kun porno oli varmaan parempaa.7 kysyi tapahtuiko muutos heti vai myöhemmin yhteen muuttaessa, omassa tilanteessa ainakin osittain heti. Aluksi teimme sentään joskus, useimmiten viikonloppuisin, jotain yhdessä (tosin sekin oli vain tyyliin telkkarin katsomista yhdessä, mies ei halunnut sen enempää vaikka ehdotin vaikka mitä treffi-iltoja) mutta tilanne meni pahemmaksi jatkuvasti ja lopulta emme edes sitä telkkaria katsoneet.
Nro 7 kommentoi: Kysyinkin asiaa juuri siksi, että jos muutos miehessä on tapahtunut hyvin pian yhteenmuuton jälkeen, nykyinen tilanne on todennäköisesti juuri se, mitä mies yhteenmuuttaessaan halusikin. Hänen toiveensa ovat täyttyneet ja vain aloittaja on tyytymätön. On aika vaikeaa saada ihmistä muuttamaan toiveitaan, jos ne toiveet ovat täyttyneet ja on elämäänsä tyytväinen. Jos taas ensimmäiset vuodet olivat erilaisia ja muutos on tapahtunut vasta sen jälkeen, muutoksen syynä voi olla yksinkertaisesti suhteen arkipäiväistyminen. Mies on ehkä liian laiska, mukavuudenhaluinen tai saamaton tehdäkseen asialle yhtään mitään, mutta ei silti pistäisi pahakseenkaan, jos elämä olisi jälleen sellaista kuin ensimmäiset vuodet yhteisessä kodissa. Tässä jälkimmäisessä tilanteessa suhdetta on vielä paljon helpompi muuttaa molempia miellyttävämpää suuntaan kuin tuossa ensimmäisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies voi vaan sanoa sulle että kaikki on hyvin? Kun eihän ne ole jos sinä itket.
Tämä.
miten nainen voi vaan sanoa, että seksiä on sopivasti kun toinen on jatkuvasti puutteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies voi vaan sanoa sulle että kaikki on hyvin? Kun eihän ne ole jos sinä itket.
Tämä.
miten nainen voi vaan sanoa, että seksiä on sopivasti kun toinen on jatkuvasti puutteessa?
Aloita uusi ketju omille ongelmillesi. Ap:han kirjoitti olevansa myös puutteessa.
Ien kattelis päivääkään tuollaista
Vierailija kirjoitti:
Ien kattelis päivääkään tuollaista
*En
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon jonkun kysymään, kuinka nopeasti muutos tapahtui:
Ehkä pikkuhiljaa. Miehellä on esimerkiksi aina ollut jotain viikonloppumenoja, mutta ennen ne menivät kuitenkin niinpäin, että jäin "voitolle" yhdessä vietettyjen viikonloppujen kanssa. Saattoi siis olla kuukaudessa 1-2 viikonloppua poissa kotoa ja tämä oli vielä ok minulle.
Ja ennen me tehtiin yhdessä viikonloppuisin jotain. En tarkoita, että aina olisi ollut mitään hienoja kylpyläreissuja tai romanttisia ravintolaillallisia, vaan saatettiin ihan sopia että tänä viikonloppuna muuten saunotaan tai ulkoillaan tai katotaan leffaa tms.
Nyt miestä ei saa innostumaan mistään. Saatta jopa alustavasti luvata, että tehdään jotain, mutta sitten kuitenkin omat menot vievät voiton.
Silti kysyttäessä, hänen mielestään kaikki on kunnossa. Ja olen etenkin viime aikoina yrittänyt puhua hyvinkin paljon ja avoimesti asioista, mutta hankalaa kun toisen mielestä minkäänlaista ongelmaa ei ole ja kaikki on minun pääni sisällä.
-ap
Mieti mitä sä saat mieheltä ja mitä mies sulta? Et kai vain ole pelkkä kodinhoitaja, siivoat, pyykkäät ja teet ruokaa? Toki miehen mielestä on kaikki kunnossa jos sä passaat ja hän tekee mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehellä voi olla noin paljon reissattavaa? Onko hän siis putkeen koko viikonlopun poissa? Mitä hän itse asiassa tekee niillä reissuilla?
Onko kaverit vihjailleet mitään? Minkä ikäisiä olette?
Poikien iltoja noin usein? Kuulostaa ihan parikymppiseltä eikä kolmikymppiseltä. Yleensä tuossa iässä vietetään iltoja etupäässä pariskunnittain, eikä sukupuolet erikseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt kyllä kuulostaa että ne kaverit ovat tärkeämpiä kuin sinä. Ehkä sun kannattaisi etsiä joku toinen jonka arvoasteikossa pääsisit vähän ylemmäs.
Lopeta huoltotoimet (ruuanlaitto, siivous ja pyykkäys) ja lue kirjaa tai lenkkeile ja mene salille. Mene tapaamaan omia ystäviä. Katso reagoiko parissa viikossa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan kuin olisin kirjoittanut tekstisi, ap.
Mun mies kohta 33 ja aina menossa poikien kanssa. Minulla ei kuulemma oikeutta puuttua asiaan.
No, me keikummekin jo eron partaalla.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta huoltotoimet (ruuanlaitto, siivous ja pyykkäys) ja lue kirjaa tai lenkkeile ja mene salille. Mene tapaamaan omia ystäviä. Katso reagoiko parissa viikossa mitenkään.
Nimenomaan, tuollaisten miesten, jotka pitää kotiaan vain hotellina missä käydä kääntymässä ja pesettämässä paidat, on laitettava kova kovaa vastaan! Se on PARI eikä palvelussuhde, kaiten?
Voimia ap, kuten huomaat, löytyy tilanteellesi paljon vertaistukea, miehet osaa välillä olla vähän pönttöjä =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auts! Hankala tilanne mutta ymmärrän suo täysin..
Elin myös samanlaista tilannetta ex avopuolison kanssa kunnes riitti "yhteinen" aika. . . Juurikin tämä että ollaan yhdessä mutta ei olla yhdessä. Ystävät ja menot tärkeimmät.
Ei kiitos. Kyllä PARISUHDE on nimenomaan aikaa kun ollaan yhdessä ja tehdään yhdessä asioista. Muistoja, kokemuksia, elämyksiä.. elämää!
Anteeksi jos sanon näin tuntematta sinua paremmin mut ei teidän suhde minun silmissä tule näkemään lisää vuosia..
Mies elää kuin aikamiespoika äitinsä kanssa. Herää ap, ei teillä ole mikään parisuhde, ainostaan jonkinlainen huoltosuhde.
Ensimmäinen avoliittoni päättyi noin.
No tietenkin ongelma on ap vain sun pään sisällä kun mies ei selkeästi edes kaipaa mitään parisuhdetta, kunhan oot siellä ja hoidat kotia ja jos on tarvetta kassientyhjennykselle niin siihenkin kelpaat satunnaisesti.
Miksi mies luopuisi kaupassa käyvästä kodinhoitajasta?...
Joku toinen mies arvostaa sinua, seuraasi ja mielipiteitäsi ja haluaa viettää kanssasi aikaa.
Olen pahoillani, ettei nykyisestä - pian entisestä - miehestä siihen ole.
Itse lähdin samanlaisesta tilanteesta. Ei se mikääm parisuhde ollut. Sen myöntäminem vain oli vaikeaa. Se että miehen kaverit ja muut menot olivat aina tärkeempiä kuin minä ja meidän yhteinen aika. Se teki kipeää. Mutta eron jälkeen tajusin, että ansaitsen parempaa, miehen joka osaa arvostaa minua. Jätin kaiken taakseni, enkä ole katunut hetkeäkään.
Alue: Aihe vapaa
Ei toki olekaan. Ap:n suhde selvästi ei voi jatkua kuvatun laisena. Kunhan halusin herätellä tältäkin kantilta. -17