Lue keskustelun säännöt.
Äiti suuttui raskaudesta
21.01.2017 |
Olin tänään vanhemmillani käymässä ja kerroin äidille iloisesta uutisesta, että odotamme avomiehen kanssa kolmatta lasta. Odotin että hän olisi ilahtunut, tai ottanut uutisen edes jotenkuten neutraalisti, mutta ei. Alkoi huutaa ja riehua, miten on niin pettynyt minuun ja että kuinka vasta sain ylennyksen töissä ja nyt heti raskaana, mutta ennen kaikkea miten on aina ajatellut että eroaisin miehestäni hetkenä minä hyvänsä ja palaisin EKSÄNI kanssa yhteen.
Selitti ummet lammet, kuinka mun eksä oli niin hyvä poika ja miten on aina mun isän kanssa ajatellut että hänen kanssa palaan vielä yhteen. Pamautin siinä äidilleni ekaa kertaa ikinä totuuden siitä, miten mun eksä oli mua kohtaan väkivaltainen ja miten nuo ei vaan koskaan sitä huomanneet, vaikka asuin vanhempien kanssa kun eksän kanssa seurustelin. Mutta ei mitään vaikutusta, ihmiset kuulemma muuttuu ja vielä joku päivä tulen kuulemma palaamaan eksän kanssa yhteen. Ja että miten nyt oon itseni lapsilla pilannut.
En voi uskoa, että mun äiti puhuu tuolla tavoin mun miehestä ja musta. Niin väheksyvästi, vaikka oon kuvitellut ettei mitään ongelmaa heidän välillä ole. Lopulta nappasin lapset mukaan ja lähdin. Perään sain tekstiviestin, että turha enää kuvitella käyttävänsä häntä lastenhoitoapuna. Nyt on niin paska olo, enkä tiedä mitä sanon mun miehelle, kun palaa kotiin illalla. En tosiaan haluais kertoa hänelle tosta episodista, mutta toisaalta voiko tätä piilottaakaan :(
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Ootko antanut kaksi edellistä lastasi jatkuvasti mummin hoiviin? Jos kyllä niin en yhtään ihmettele reaktiota!
Ekaa lasta äitini vahti hänen ollessa puolivuotias- 1 vuotta pari kertaa viikossa muutaman tunnin ajan, koska mun oli oltava koulussa. Ja osoitin kyllä kiitollisuuteni lapsenhoitoavusta enkä millään tapaa pakottanut häntä siihen. Sen jälkeen en ole juurikaan hänen "vaivoikseen" lapsia laittanut, itse hän on toisinaan halunnut heitä hoitoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kun olette vaan avoliitossa niin se harmittaa äitiäsi.
Onko tämä totta vai provo, AP?
Minkä ikäisiä sinä ja äitisi olette? Onko äitisi siinä iässä, että hänellä voisi olla alkava muistisairaus? Se nimittäin saattaa oireilla persoonallisuuden muuttumisella, esim. tuollaisena raivoamisena ja irrationaalisina mielipiteinä, joista pidetään kiinni kynsin hampain.
Kyllä minäkin alkaisin miettimään jotain alkavaa Alzheimeria tai dementiaa, jos tuolleen vaan "oksentaa" asioita ulos, jos tuollainen ei ole hänelle ollut tyypillistä. Jospa juttelisin isäsi kanssa, onko mielipiteet todella noin myös hänellä( mm. kuviteltu sen exän vielä olevan mukana jne.)?
Mutta enpä lapsia enää hänelle veisi. Herraties mitä heille valistaa, tai jos mummon harkintakyky on alentunut muutenkin, niin seuraukset voi lasten kanssa olla aika rajuja.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä totta vai provo, AP?
Minkä ikäisiä sinä ja äitisi olette? Onko äitisi siinä iässä, että hänellä voisi olla alkava muistisairaus? Se nimittäin saattaa oireilla persoonallisuuden muuttumisella, esim. tuollaisena raivoamisena ja irrationaalisina mielipiteinä, joista pidetään kiinni kynsin hampain.
Ihan totta, valitettavasti. Itse olen 23, äitini 56, en usko että olis muistisairaudesta. Äiti on aina ollut vähän tuollainen että suuttuu ja vetää herneet nenään, mutta noin pahasti ei ole mulle koskaan sanonut. Saatika ottanut eksääni puheeksi vuosiin..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin alkaisin miettimään jotain alkavaa Alzheimeria tai dementiaa, jos tuolleen vaan "oksentaa" asioita ulos, jos tuollainen ei ole hänelle ollut tyypillistä. Jospa juttelisin isäsi kanssa, onko mielipiteet todella noin myös hänellä( mm. kuviteltu sen exän vielä olevan mukana jne.)?
Mutta enpä lapsia enää hänelle veisi. Herraties mitä heille valistaa, tai jos mummon harkintakyky on alentunut muutenkin, niin seuraukset voi lasten kanssa olla aika rajuja.
siis juttelisit...damn autocorrect
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin alkaisin miettimään jotain alkavaa Alzheimeria tai dementiaa, jos tuolleen vaan "oksentaa" asioita ulos, jos tuollainen ei ole hänelle ollut tyypillistä. Jospa juttelisin isäsi kanssa, onko mielipiteet todella noin myös hänellä( mm. kuviteltu sen exän vielä olevan mukana jne.)?
Mutta enpä lapsia enää hänelle veisi. Herraties mitä heille valistaa, tai jos mummon harkintakyky on alentunut muutenkin, niin seuraukset voi lasten kanssa olla aika rajuja.
Isän kanssa varmaan täytyy ottaa puheeksi, hän on vähän rauhallisempi näiden suhteen. Isä vaan ei ollut tänään kotona, joten pitää odottaa että seuraavan kerran hänet näen. Tosi vaikea vaan kuvitella että ne oikeasti luulisi mun olevan edelleen eksän kanssa tekemisissä, mutta eihän sitä tiedä.. Ja joo, en tosiaan vie enää tuonne lapsia etenkään ennen kuin/jos tilanne on saatu selväksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ihme että suuttu. Mikä kiire sulla on syytää lapsia tuolla tahdilla? 23v on vielä kovin nuori aikuinen, sulla ois elämässä paljon muutakin nähtävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä totta vai provo, AP?
Minkä ikäisiä sinä ja äitisi olette? Onko äitisi siinä iässä, että hänellä voisi olla alkava muistisairaus? Se nimittäin saattaa oireilla persoonallisuuden muuttumisella, esim. tuollaisena raivoamisena ja irrationaalisina mielipiteinä, joista pidetään kiinni kynsin hampain.
Ihan totta, valitettavasti. Itse olen 23, äitini 56, en usko että olis muistisairaudesta. Äiti on aina ollut vähän tuollainen että suuttuu ja vetää herneet nenään, mutta noin pahasti ei ole mulle koskaan sanonut. Saatika ottanut eksääni puheeksi vuosiin..
ap
Hankala tilanne kyllä. valitettavasti tuo äitisi ikä, 56, on kyllä ihan passeli ja yleinenkin ikä tuollaisten muistisairauksien puhjeta. Mutta jos tuollainen purkaus on hänelle tavallinen, ei kai siinä sitten muuta voi kun pitää hajurakoa. Tai itse pitäisin yllä jo lasten vuoksi. En antaisi omilleni kenenkään ehdoin tahdoin avautua mm. noin, että heidän syynsä on että äidin elämä on "pilattu". Ei ihan vitamiinia itsetunnolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme että suuttu. Mikä kiire sulla on syytää lapsia tuolla tahdilla? 23v on vielä kovin nuori aikuinen, sulla ois elämässä paljon muutakin nähtävää.
Tämä on syy miksi äitisi hermostui.
Sinun pitäisi opiskella ja nauttia nuoren naisen elämästä. Sen sijaan teet lapsia liukuhihnalla eri miehille. Säälin sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme että suuttu. Mikä kiire sulla on syytää lapsia tuolla tahdilla? 23v on vielä kovin nuori aikuinen, sulla ois elämässä paljon muutakin nähtävää.
Tämä on syy miksi äitisi hermostui.
Voihan toi osasyynä olla äidin hermostumiselle, mutten usko että pelkästä siitä oli kyse, koska kun kerroin kakkosvauvasta, oli vastaanotto ihan erilainen ja iloinen :) Ja mun mielestä kolmas lapsi oli helppo ja hyvä tehdä tähän samaan "putkeen" kuin vanhemmatkin lapset.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi opiskella ja nauttia nuoren naisen elämästä. Sen sijaan teet lapsia liukuhihnalla eri miehille. Säälin sinua!
Olen opiskellut, valmistuin AMK:sta keväällä, kaikilla lapsilla sama isä. Ei tarvitse siis sääliä, kiitos :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän on ilkeetä ja katkeraa porukkaa kun näitä vastauksia lukee.
Tosi asia on että 23 vuotiaan lapsenteko ei kuulu kellekkään. Sen ikänen tekee mukelon tai mukeloita sillon kun tuntuu.
Ja sinuna ap kertoisin miehelle mitä äitees sano, ja pitäsin moisen ihmisen kaukana omasta elämästä. Teet ihan just niin omassa elämässä miehes kanssa miltä tuntuu. Negatiiviset ihmiset, jotka koittavat puuttua elämään, on hyvä eliminoida pois. Niin tekis nää sulle vastanneet nillittäjätkin.
23v ja kolmas lapsi tulossa, mitä ihmettä?! Oletko lesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme että suuttu. Mikä kiire sulla on syytää lapsia tuolla tahdilla? 23v on vielä kovin nuori aikuinen, sulla ois elämässä paljon muutakin nähtävää.
Tämä on syy miksi äitisi hermostui.
Samaa mieltä. Ei tekemisesi äidilles kuulu, mutta ehkä hän toivoi sun ryhtyvän muuhunkin kuin tehtailemaan lapsia. Olet aloittanut niin nuorena, ettet millään ole voinut vielä ehtiä kasvaa aikuiseksi ja harkita mitä haluat. Asiatonta on se, ettei exäsi tai miesvalinnat ylipäätään kuulu heille. Mut olisin minäkin aika pettynyt jos tyttäreni olis 23v kolmen pienen lapsen äiti. Siitä on näin vaikeina aikoina hankalaa nousta. Ihan edes siihen että vois tulla omillaan toimeen ja elättää lapsensa. Saati et se nuoruus ja itsensä kehittäminen, opiskelu yms jää vaippojen vaihtoon ja seurusteluun. Olisin siis pettynyt siihen että tyttäreni valinnoillaan sulkee itsensä pois niin paljosta. Tänä päivänä nuo valinnat usein meinaa huono-osaisuutta. Mut toivon tietysti et teillä on toimeentulo turvattu ja kestävä suhde
Ehkä äitis myös pelkää et noin nuorena suhde päättyy ja sinusta tulee kolmen pienen yh. Ja miten sitten mahdatte pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on ilkeetä ja katkeraa porukkaa kun näitä vastauksia lukee.
Tosi asia on että 23 vuotiaan lapsenteko ei kuulu kellekkään. Sen ikänen tekee mukelon tai mukeloita sillon kun tuntuu.
Ja sinuna ap kertoisin miehelle mitä äitees sano, ja pitäsin moisen ihmisen kaukana omasta elämästä. Teet ihan just niin omassa elämässä miehes kanssa miltä tuntuu. Negatiiviset ihmiset, jotka koittavat puuttua elämään, on hyvä eliminoida pois. Niin tekis nää sulle vastanneet nillittäjätkin.
On kaks eri asiaa onko negatiivinen, vai realisti. 23-vuotias on toki jo vastuussa omasta elämästään, eikä täten ole pakotettu elämään äidin tahdon mukaan. Niin tai näin, 23-vuotias ON vielä hyvin nuori, ja kyseinen ikä on hyvin usein vielä sellaista itsensä etsimistä ja elämän tai aikuisuuden tutkailua. Noin nuorena jo kolmannen lapsen saava eli totaalisessa perhe-elämässä jumissa oleva tulee taatusti katumaan menetettyä nuoruuttaan.
Kiitoksia kaikille kommenteista, valaisivat ehkä vähän, mitä äidin päässä saattaa liikkua. Jotenkin vaan tuntuu hassulle että nämä ajatukset tulis hänellä taas pintaan, kun ne käsiteltiin huolella jo silloin kun 18-vuotiaana raskaana ollessani. Mutta voihan se olla, että nyt ne tuli taas uudestaan häntä vaivaamaan.
Silti koen todella asiattomana hänen puheet mun eksästä, etenkin nyt kun tietää, että suhde oli väkivaltainen. Miehelle aion kuitenkin nyt kertoa tästä tilanteesta äidin kanssa, isällenikin laitoin jo viestiä ehtisikö tapaamaan huomenna.. :/ Ja ei tällä hetkellä, tai koskaan, ole ollut sellainen olo että oisin jäänyt jotenkin nuoruudesta paitsi, sillä oon saanut opiskeltua ja käytyä opiskelijapippaloissa ja puuhata muita "nuoruusjuttuja", kiitos tästä tosi joustavalle miehelleni.
-ap
Ootko antanut kaksi edellistä lastasi jatkuvasti mummin hoiviin? Jos kyllä niin en yhtään ihmettele reaktiota!