Kasvatan pojastani perinteistä miestä ja ujostelen sitä

Kun pohtii, kuinka hurjan yleistä on eroaminen pikkulapsivaiheessa tai viimeistään lasten tullessa teini-ikään, niin on pelkästään tervettä kasvattaa pojista miehiä, jotka tuntevat roolinsa ja vastuunsa.

Ero on lapsille aina valtava taakka. En ymmärrä, mitä iloa on miehistä, jotka osaavat puhua tunteistaan, mutta jotka eivät kestä vastuutaan ja lapsiperhearkea.

Tunnemiehet ovat juuri näitä vastuutaan kierteleviä miehiä. Kun heillä ei ole selvää käsitystä roolistaan, he menevät sekaisin.

Jep.

Lapsi ei unohda vanhempiensa eroa. Ero on väkivaltaa lasta kohtaan. Monille lapsille se jättää elinikäiset arvet, joiden kanssa joutuu kipuilemaan koko elämän. Se myös usein pilaa lasten omat parisuhteet.

Kuitenkin eroamisesta on tullut jotenkin hyväksyttyä. Vastuullisen yhteisöajattelun sijaan on ruvettu ajattelemana yksilöiden oikeuksia.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-er…

Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Mitä sanot vihjaillessasi? Jos korostat vastuun ottamista jne, sehän on vain hyvä asia sekä pojille että tytöille oppia. Jos taas puhelet jotain "mies on perheen pää" tai "pojat eivät itke" -juttuja, asia on varsin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Mitä sanot vihjaillessasi?

Tuon esiin sitä, että mies päättää ja johtaa, mutta mies myös kantaa vastuun ja on parisuhteessa ja perheessä se vahvin tuki. Kannustan miehen rooliin ja kerron mikä on miehen tehtävä ja naisen tehtävä. Selitän, että miehen täytyy tuoda kukkia ja naisen laittaa ruokaa.

Meillä on/oli syöpälapsi (selvittiin) ja minusta oli ihanaa, että vierelläni oli mies, joka seisoi horjumatta silloin kun olin itse aivan rikki ja epätoivoinen. Samantapaiseen vakauteen ja ilmeettömyyteen tahdon kasvattaa poikani. 

Minusta miehen tehtävä vain on olla vahva ja rationaalinen ja tehdä isot päätökset, mutta myös kantaa vastuu.

En ole itse vastuuta koskaan tahtonut. Minusta on ihanaa, että mieheni kuuntelee minua ja huomioi minua monella tavalla, mutta että kuitenkin hän tekee suuret päätökset sellaisista kysymyksistä kuin asunnon hankinta tai auton hankinta. Minusta on ihanaa olla mieheni käsivarsilla ja välttää liian vaikeat kysymykset.

Siihen yritän poikaanikin kasvattaa, että hän johtaisi ja pitäisi huolta ja kantaisi vastuunsa sen vastapainoksi, että saa enemmän valtaa.

Teet karhunpalvelusta pojallesi. Vastuunkantaminen ja huolenpito toisista ovat tärkeitä ominaisuuksia kenelle tahansa, mutta on kamala ajatus, etteivät pojat ja miehet saisi vaikeissa ja raskaissa, kuormittavissa tilanteissa tuntea itseään heikoiksi, ahdistuneiksi ja ymmällään oleviksi. Kaikilla, sukupuolesta riippumatta, pitää olla oikeus saada olla surkea ja nojata toisen ollaan ja saada lohtua.

Ideologinen kasvatus mihinkään suuntaan on perseestä. Keskittykää perusarvojen ja rajojen asettamiseen. Perhemalli ei ole perusarvo, eikä sukupuolirooli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Mitä sanot vihjaillessasi?

Tuon esiin sitä, että mies päättää ja johtaa, mutta mies myös kantaa vastuun ja on parisuhteessa ja perheessä se vahvin tuki. Kannustan miehen rooliin ja kerron mikä on miehen tehtävä ja naisen tehtävä. Selitän, että miehen täytyy tuoda kukkia ja naisen laittaa ruokaa.

Meillä on/oli syöpälapsi (selvittiin) ja minusta oli ihanaa, että vierelläni oli mies, joka seisoi horjumatta silloin kun olin itse aivan rikki ja epätoivoinen. Samantapaiseen vakauteen ja ilmeettömyyteen tahdon kasvattaa poikani. 

Minusta miehen tehtävä vain on olla vahva ja rationaalinen ja tehdä isot päätökset, mutta myös kantaa vastuu.

En ole itse vastuuta koskaan tahtonut. Minusta on ihanaa, että mieheni kuuntelee minua ja huomioi minua monella tavalla, mutta että kuitenkin hän tekee suuret päätökset sellaisista kysymyksistä kuin asunnon hankinta tai auton hankinta. Minusta on ihanaa olla mieheni käsivarsilla ja välttää liian vaikeat kysymykset.

Siihen yritän poikaanikin kasvattaa, että hän johtaisi ja pitäisi huolta ja kantaisi vastuunsa sen vastapainoksi, että saa enemmän valtaa.

Sun kaltaisten ei pitäisi saada kasvattaa lapsia.

Käyttäjä3988 kirjoitti:

Ideologinen kasvatus mihinkään suuntaan on perseestä.  

Ideologista kasvatustahan sekin on, että vältellään sukupuolirooleja tietoisesti.

Hyvin monet vanhemmat tahtovat välttää lastensa kasvattamista tytöiksi tai pojiksi. He tahtovat noudattaa ideologiaa, jossa lapsi saa vapaasti kasvaa sellaiseksi kuin on.

Monissa kulttuureissa tavoitteet ovat erilaiset, niissä on erilainen ideologia.

On typerää kuvitella, että kun yrittää antaa lapsen olla oma itsensä, niin se ei ole ideologiaa. Erityisen typerää se on siksi, että monet ammattilaisetkin ovat sitä mieltä, että valmiit roolit tukevat lapsen kasvua. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi, kun hänellä on isän rooli, jota matkia ja tavoitella. Vapaasti roolittomuuteen kasvava lapsi on turvaton. Ja se näkyy mielenterveysongelmina. Vuonna 1987 syntyneistä yli kolmasosa on mielenterveyspalvelujen piirissä.

Mitä jos vaikka tukisit sitä, mikä lapsesta tuntuu hyvältä? Hänen persoonaansa ja vahvuuksiaan. Miehiä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Mitä sanot vihjaillessasi?

Tuon esiin sitä, että mies päättää ja johtaa, mutta mies myös kantaa vastuun ja on parisuhteessa ja perheessä se vahvin tuki. Kannustan miehen rooliin ja kerron mikä on miehen tehtävä ja naisen tehtävä. Selitän, että miehen täytyy tuoda kukkia ja naisen laittaa ruokaa.

Meillä on/oli syöpälapsi (selvittiin) ja minusta oli ihanaa, että vierelläni oli mies, joka seisoi horjumatta silloin kun olin itse aivan rikki ja epätoivoinen. Samantapaiseen vakauteen ja ilmeettömyyteen tahdon kasvattaa poikani. 

Minusta miehen tehtävä vain on olla vahva ja rationaalinen ja tehdä isot päätökset, mutta myös kantaa vastuu.

En ole itse vastuuta koskaan tahtonut. Minusta on ihanaa, että mieheni kuuntelee minua ja huomioi minua monella tavalla, mutta että kuitenkin hän tekee suuret päätökset sellaisista kysymyksistä kuin asunnon hankinta tai auton hankinta. Minusta on ihanaa olla mieheni käsivarsilla ja välttää liian vaikeat kysymykset.

Siihen yritän poikaanikin kasvattaa, että hän johtaisi ja pitäisi huolta ja kantaisi vastuunsa sen vastapainoksi, että saa enemmän valtaa.

En halua tuomita ja yritän ilmaista itseäni mahdollisimman kohteliaasti ja neutraalein termein. Minun näkökulmasta (jota en yritä pakottaa ainoana oikeana) valmistat pojastasi käytännössä jonkun omaishoitajaa. Nämä ilmeettömyydet ja muiden puolesta vastuunkannothan ovat toisen eteen uhrautumista liiallisissa määrissä. Toivottavasti korostat myös, että poika huomioi myös omaa onnellisuuttaan ja varjelee omaa jaksamistaan eikä ala kaikkien mahdollisten tukipilariksi. Itse satuin syntymään naisena, mutta jostain syystä olen se kivinaama, johon kaikki aina nojaavat ja jonka odotetaan hoitavan kaikki (periaatteessa minulla on sama rooli kuin miehelläsi) ja tämä ei ole hauska rooli. Minun puolisoni oli juuri suuria kysymyksiä välttelevä mies, joka ulkoisti kaikki päätökset minulle. Lopputulos on, että kasvatan nyt lapsia yksin, sillä en saanut puolisostani mitään irti. Muutamat kotityöt ja ruoka pöydässä ei ole mikään osallistuminen arkeen, vaan palveluita joita voin teettää siivouspalvelulla tai tilata valmiit sapuskat kotiin ravintolasta. Jos joutuu yksin vastaamaan kaikkien turvallisuudentunteesta ilman muiden osallistumista tai panosta saa aivan törkeän taakan niskaansa. En ainakaan itse haluaisi olla kotona joku monarkki ja kamalin asia mitä pojalleni keksisin olisi se, että koko elämän huipennus ja tarkoitus olisi olla jonkun epävakaan vastuuta välttelevän ihmisen tukipilari vailla mitään optiota miettiä mitä sitä itse elämältä tahtoo. 

Entä onko sinulla tyttöjä (puhut lapsistasi, vai onko se tuossa kohdassa vain retoriikkaa)?

Mitä jos poikasi ei olekaan sukupuoleltaan tyypillinen mies? Jos hän onkin muunsukupuolinen tai transtyttö? Entä jos hän on homo? Oletko miettinyt kasvatustasi siltä kantilta, onko hänellä tilaa ilmaista mahdollisia näitä puoliaan itsessään?

Vierailija kirjoitti:

Entä onko sinulla tyttöjä (puhut lapsistasi, vai onko se tuossa kohdassa vain retoriikkaa)?

Mitä jos poikasi ei olekaan sukupuoleltaan tyypillinen mies? Jos hän onkin muunsukupuolinen tai transtyttö? Entä jos hän on homo? Oletko miettinyt kasvatustasi siltä kantilta, onko hänellä tilaa ilmaista mahdollisia näitä puoliaan itsessään?

Hyi helvetti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä onko sinulla tyttöjä (puhut lapsistasi, vai onko se tuossa kohdassa vain retoriikkaa)?

On kaksi tyttöä.

Mitä jos poikasi ei olekaan sukupuoleltaan tyypillinen mies?

Sitten tuen häntä siinä roolissaan, jonka hän omakseen kokee. Pääasia, että poika kasvatetaan johonkin rooliin niin ettei hän joudu itse valitsemaan, koska lapsen jättäminen valitsemaan itse on heitteillejättöä. Lapsi tarvitsee valmiita malleja, johon hänet ohjataan.

Miten voi olla niin, että lasten ja nuorten oireilu ja mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet samaan aikaan kun materiaalinen elintaso on noussut kohisten ja tietoa lasten kasvatuksesta on enemmän kuin koskaan.

Minä liitän sen siihen, että vanhemmat sysäävät vastuun kasvamisesta lapselle sen sijaan että tarjoaisivat heille valmiin maailman.

Lapselle on kohtuuton ponnistus joutua kasvamaan itse ja joutumaan löytämään itsensä. Itsensä löytäminen on aikuisellekin aivan toivottoman haastavaa.

Minusta tuo ei ole ollenkaan hyvä asia. Miehen kuuluu tuoda kukkia ja naisen kuuluu laittaa ruokaa? Entä jos poikasi olisi innokas ruuanlaittaja, mutta ei kehtaa vaikkapa koulussa ottaa köksää valinnaiseksi, koska tietää sinun mielipiteesi miesten ja naisten töistä? Lisäksi, jos iskostat häneen tuollaisia "totuuksia", hänen mahdollisuutensa parisuhdemarkkinoilla pienenevät. Murto-osa naisista ajattelee noin kuin sinä ja jos poikasi omaksuu ajattelutapasi, hän joutuu sitten etsimään puolisoa itselleen ainoastaan tuosta pienestä joukosta.

Lisäksi. Minusta on tosi kurjaa, kuten muissakin viesteissä tässä edellä on sanottu, että miehen pitäisi olla kivikasvoinen ja tukipilari ja vain nainen saisi surra avoimesti. Kun meiltä kuoli vauva, niin todellakin mieheni myös avoimesti suri ja hänellä oli siihen täysi oikeus. Kivikasvoisen, vankkumattoman, itkemättömän tukipilarin vaatiminen on itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Teet karhunpalvelusta pojallesi. Vastuunkantaminen ja huolenpito toisista ovat tärkeitä ominaisuuksia kenelle tahansa, mutta on kamala ajatus, etteivät pojat ja miehet saisi vaikeissa ja raskaissa, kuormittavissa tilanteissa tuntea itseään heikoiksi, ahdistuneiksi ja ymmällään oleviksi. Kaikilla, sukupuolesta riippumatta, pitää olla oikeus saada olla surkea ja nojata toisen ollaan ja saada lohtua.

Olen samaa mieltä. Minun isäni on melko pitkälle tällainen ap:n ihannoima "perinteinen mies", jonka mielestä miesten pitää kestää, miehet ei itke eikä näytä tunteita. Mistään vaikeista asioista ei hänen kanssaan voi puhua. Muistan kun jo useampi vuosi sitten eräs sukulaisemme teki itsemurhan, mistä olimme tietenkin järkyttyneitä ja isäni ainut reaktio siihen oli toteamus: "ei siitä kannata puhua, ei se siitä parane". Meille lapsille isä ei ikinä osoittanut minkäänlaista hellyyttä, koska eivät miehet sitä tee. Vastuun perheen toimeentulosta on kyllä kantanut ja tehnyt tärkeät päätökset, mitä ap:kin peräänkuuluttaa, mutta hyvin etäiseksi ja kankeaksi se minun isäsuhteeni teki.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos poikasi olisi innokas ruuanlaittaja

Mikäs häntä estää? Se, että vanhemmat kasvattavat lapsen johonkin malliin, ei tarkoita sitä, että hän ei saisi etsiä omia taipumuksiaan myöhemmin.

Pääasia, että lapselle tarjotaan valmis rooli eikä hylätä häntä turvattomuuteen valtsemaan omaa rooliaan.

En ymmärrä tuota tiettyyn rooliin kasvattamista varsinkin jos on muita lapsia (eri sukupuoli). Meillä on kaksi tyttöä ja yksi poika ja kaikki kolme saavat saman kasvatuksen.  Kellekään ei painoteta mitään tiettyä asiaa (tyyliin pojat eivät itke ja tytöt eivät saa riehua).

Ainakin sinun ei tarvitse pelätä riitoja miniän kanssa tulevaisuudessa. On nimittäin hyvin epätodennäköistä, että kukaan nainen huolii poikaasi, jos hän omaksuu asenteen, johon yrität häntä kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos poikasi olisi innokas ruuanlaittaja

Mikäs häntä estää? Se, että vanhemmat kasvattavat lapsen johonkin malliin, ei tarkoita sitä, että hän ei saisi etsiä omia taipumuksiaan myöhemmin.

Pääasia, että lapselle tarjotaan valmis rooli eikä hylätä häntä turvattomuuteen valtsemaan omaa rooliaan.

Miksi niitä omia taipumuksia ei saisi toteuttaa alusta asti? 

Sinut on kasvatettu siihen, että joku muu ottaa vastuun ja sinun ei tarvitse. Pärjäisitkö elämässä jos teille tulisi ero tai jäisit leskeksi?