Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkään nukkuvat miehet on vastenmielisiä
21.01.2017 |
Mies nukkuu yhä, vaikka pihalla on paras ulkoilusää. Joka viikonloppu se herää puolilta päivin ja närkästyy, kun sanon että olisi kiva, jos heräisi perheen kanssa ulkoilemaan aamusta. Olen hemmetin kateellinen naisille jotka on onnistuneet löytämään miehen joka on toimintakunnossa kymmenen aikaan aamulla!
Ymmärrän että joskus nukutaan pitkään, mutta joka hemmetin vapaapäivä mies herää myöhään ja joka kerta tulee riita jos asiasta mainitsen. Olen koittanut mukavaa lähestymistapaa, keitän kahvit valmiiksi ja katan aamiaisen ja herättelen hellästi, ei auta. Mies ei halua herätä vaan suuttuu, jos herätän.
Juhannuksena riita kesti päivän kun lasten leikki herätti miehen YHDELTÄ päivällä?? Silloin muutama vuosi sitten pakotin miehen unitutkimukseen, että olisiko joku hapenpuutos miksi väsyttää aamuisin, mutta ei. Kaikki oli normaalia, se ei vaan HALUA opetella muuta rytmiä. Työkin on 8-16, eli ei epäsäännöllistä. Ei tupakoi tai ryyppää paljoa eikä ylipainoa ole, tosin joka ilta juo saunakaljan ja valvoo ehkä johonkin kahteentoista.
11 vuotta tätä olen jaksanut, mutta tiedättekö mitä?
Koen, että mun ei tarvitse elää näin eikä nyt jo yläasteikää lähestyvien lasten nähdä tuota patalaiskan miehen roolimallia. Jätän tämän yksilön Heli Vaaraselle analysoitavaksi, varmaan mies itkee sitten sitä, että oli niinkin vaativa vaimo, että toivoi miehen osallistuvan perhearkeen samassa määrin mitä työssä käyvä/opiskeleva vaimokin. <3
Avioeropaperit kävin jättämässä viime viikolla ja jahka mies saa paperit postissa niin annan puoli vuotta aikaa osoittaa, että perhe merkitsee jotain. Jos joudun hoitamaan kaiken suuremmaksi osin yksin, niin teen sen sitten kokonaan yksin. Lapset on ihania ja seurallisia ja kaipaavat tosissaan isää tekemään asioita. En myös mitenkään voi selittää miehen eduksi sitä, miksi isä nukkuu aamuisin. Kaiken lisäksi koen tuollaisen ikinukkujan äärimmäisen vastenmieliseksi miehenä, yleensä teinit nukkuu pitkään, paitsi meillä muu perhe nousee viimeistään kymmeneltä viikonloppunakin.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Kai on hyvät erorahat ja elarit tiedossa? Käsitätkö , että jatkossa hoidat IHAN kaiken itse?
Porvoolainen, tai jos et ole , niin on parempikin että noin sekopäinen ihminen jatkaa elämäänsä ilman YHTÄKÄÄN miestä.
No jos naimisissa ollessakin on hoitanut kaiken ihan itse, niin sehän on sama vaikka eroaisi. Silloinkin hoitaa kaiken itse eikä se eroa nykyhetkestä millään tavalla.
Tässäkin ketjussa parissa kommentissa on tullut esille se, että miehen paremman palkan mahdollistama elintaso pitää yhdessä. Tosin saattaa se pitkään nukkuva mieskin parisuhteeseen kyllästyä, joten kannattaa näiden naisten laittaa oma taloutensa kuntoon.
Joo, saattaa kyllästyä, mutta mies ei yleensä lähde parisuhteesta ennen kuin on jo uusi nainen katsottuna. Jospa sitten löytäisi itselleen nukkujakaverin.
Ymmärrän hyvin monen tässä ketjussa turhautuneen ihmisen ajatuksia. Mä tympäännyn joskus jo miehen iltapainotteisuuteen. Esim. nyt kello on kohta kaks iltapäivällä eikä meillä oo vielä tehty mitään, koska mies haluaa kuunnella musiikkia tähän aikaan. Sitten ehkä joskus kolmen, neljän maissa harkitsee, jos vaikka tekisi jotain, esim. harrastaisi liikuntaa tai tekisi pihahommia tms. Omakotitaloalueella kun asutaan, niin "ne muut" reippailee tuolla pihalla perheineen jo aamukymmeneltä, kun me vasta mietitään, et pitäiskö nousta ylös.
Itse saisin aiemmin jo jotain aikaan, mutta haluaisin puuhastella perheenä enkä yksin. Imuroiminenkin jää helposti iltaan, kun mies on kotona. Yksin ollessa olisin jo varmaan imuroinut, mutta en viitsi häiritä musiikin kuuntelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän itseäni laiskana.
Liikun vähän, olen huonossa ruumiillisessa kunnossa.
Vietän iltaisin ja muutenkin ihan liikaa aikaa koneella.
Mutta olen viikonloppuisinkin hereillä ja toimintakuntoinen viimeistään klo 08:00. No joskus saatan istua aamupalapöydässä klo 9 asti, mutta harvemmin. Joskus olen ollut yksin kotona krapulassa vuoteessa vielä klo 9:30, mutta sellaista on sattunut viimeisen 3 vuoden aikana ehkä 3 kertaa. Arkisin nousen klo 05:45 laittamaan aamiaista ja hoitamaan muitakin aamutoimia, vaimo nousee vasta 06:15.
EN oikeasti ymmärrä ihmisiä, jotka saattavat nukkua puoleen päivään. Itselläni menee elämä pilalle, jos pitää illalla valvoa vielä klo 23. Enkä varmasti saa unta, jos vetkuttelisin lauantai- tai sunnutaiaamuisin johonkin puoli kymmeneen. Koko päivä menisi tokkurassa.
Tänään nousin klo 7:30 vaimon ja lasteni kanssa, se oli mielestäni näin viikonloppuaamuksi oikein sopiva.
Ymmärrän ap:ta oikein hyvin.
Jos esimerkiksi vaimoni ei viitsisi nousta ylös ennen yhtätoista tai puolta päivää, laittaisin kyllä remmin soimaan.
Minä olen aina ihmetellyt, kun perhelliset ystäväni mankuvat sitä, että pitää lasten takia nousta viikonloppuna varhain. Joo, joidenkin taaperoiden takia ymmärrän, mutta kyllä 4+ -vuotiaat pärjäävät jonkun aikaa itsekseenkin ilman hyysäämistä, kun tietävät, että vanhemmat voi herättää, jos tulee hätä. Omat vanhempani olivat aamu-unisia ja nukkuivat viikonloppuisin pitkään. Minä ja pikkuveljeni heräsimme jo varhain, ja osasimme itse jo alle kouluikäisinä laittaa television päälle ja katsoa piirrettyjä pyjamassa 11-12 asti. Se oli vaan rentoa ja ihanaa vastapainoa varhaisille aamuherätyksille. Kun vanhemmat nousivat puolenpäivän lähestyessä, syötiin runsas brunssi. Sitten oli loppupäivä aikaa ulkoilla ja puuhailla yhdessä. Omien lasteni kanssa olen noudattanut samaa linjaa. Ei ne lapset siitä rikki mene, jos tottuvat viikonloppuna myöhäisempään aamupalaan. Ruutuajankin rajoittamisen ymmärrän, mutta minusta tuossa on aivan mainio hetki sille ruutuajalle. Tietysti jotkut tykkäävät nousta varhain, mutta ärsyttää kuunnella marttyyrien valitusta, kun pitää joitain (terveitä) 5- ja 7-vuotiaita nousta kukonlaulun aikaan hyysäämään. Ei todellakaan tarvitse, on oma valinta, jos haluaa suorittaa koko elämäänsä.
Mitäköhän tässäkin ketjussa taas oltaisiin mieltä jos iltapäivään asti nukkuja olisikin se äiti? Varmaan jotain lasuja oltaisiin taas väsäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Kai on hyvät erorahat ja elarit tiedossa? Käsitätkö , että jatkossa hoidat IHAN kaiken itse?
Porvoolainen, tai jos et ole , niin on parempikin että noin sekopäinen ihminen jatkaa elämäänsä ilman YHTÄKÄÄN miestä.
No jos naimisissa ollessakin on hoitanut kaiken ihan itse, niin sehän on sama vaikka eroaisi. Silloinkin hoitaa kaiken itse eikä se eroa nykyhetkestä millään tavalla.
Tässäkin ketjussa parissa kommentissa on tullut esille se, että miehen paremman palkan mahdollistama elintaso pitää yhdessä. Tosin saattaa se pitkään nukkuva mieskin parisuhteeseen kyllästyä, joten kannattaa näiden naisten laittaa oma taloutensa kuntoon.
Joo, saattaa kyllästyä, mutta mies ei yleensä lähde parisuhteesta ennen kuin on jo uusi nainen katsottuna. Jospa sitten löytäisi itselleen nukkujakaverin.
Ymmärrän hyvin monen tässä ketjussa turhautuneen ihmisen ajatuksia. Mä tympäännyn joskus jo miehen iltapainotteisuuteen. Esim. nyt kello on kohta kaks iltapäivällä eikä meillä oo vielä tehty mitään, koska mies haluaa kuunnella musiikkia tähän aikaan. Sitten ehkä joskus kolmen, neljän maissa harkitsee, jos vaikka tekisi jotain, esim. harrastaisi liikuntaa tai tekisi pihahommia tms. Omakotitaloalueella kun asutaan, niin "ne muut" reippailee tuolla pihalla perheineen jo aamukymmeneltä, kun me vasta mietitään, et pitäiskö nousta ylös.
Itse saisin aiemmin jo jotain aikaan, mutta haluaisin puuhastella perheenä enkä yksin. Imuroiminenkin jää helposti iltaan, kun mies on kotona. Yksin ollessa olisin jo varmaan imuroinut, mutta en viitsi häiritä musiikin kuuntelua.
Miksei erilaiset vuorokausirytminne häirinneet seurusteluaikana?
Voihan mies löytää itselleen kaverin illalla tapahtuvaan tekemiseen. Illalla varsinkin on kiva käydä lenkillä, katsoa leffoja, jutella, tehdä ruokaa, käydä ulkona syömässä, harrastaa seksiä, käydä keikoilla, jne. Onhan tuo vuorokausirytmienne erilaisuus rasite miehellekin. Siinä vaiheessa kun hänellä olisi paras vire päällä, olet sinä väsynyt tai nukkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ihmetellyt, kun perhelliset ystäväni mankuvat sitä, että pitää lasten takia nousta viikonloppuna varhain. Joo, joidenkin taaperoiden takia ymmärrän, mutta kyllä 4+ -vuotiaat pärjäävät jonkun aikaa itsekseenkin ilman hyysäämistä, kun tietävät, että vanhemmat voi herättää, jos tulee hätä. Omat vanhempani olivat aamu-unisia ja nukkuivat viikonloppuisin pitkään. Minä ja pikkuveljeni heräsimme jo varhain, ja osasimme itse jo alle kouluikäisinä laittaa television päälle ja katsoa piirrettyjä pyjamassa 11-12 asti. Se oli vaan rentoa ja ihanaa vastapainoa varhaisille aamuherätyksille. Kun vanhemmat nousivat puolenpäivän lähestyessä, syötiin runsas brunssi. Sitten oli loppupäivä aikaa ulkoilla ja puuhailla yhdessä. Omien lasteni kanssa olen noudattanut samaa linjaa. Ei ne lapset siitä rikki mene, jos tottuvat viikonloppuna myöhäisempään aamupalaan. Ruutuajankin rajoittamisen ymmärrän, mutta minusta tuossa on aivan mainio hetki sille ruutuajalle. Tietysti jotkut tykkäävät nousta varhain, mutta ärsyttää kuunnella marttyyrien valitusta, kun pitää joitain (terveitä) 5- ja 7-vuotiaita nousta kukonlaulun aikaan hyysäämään. Ei todellakaan tarvitse, on oma valinta, jos haluaa suorittaa koko elämäänsä.
Onnea vaan.
Olemme niitä naapuruston aamuvirkkuja, jotka nousevat "kukonlaulun aikaan". Olemme ulkona yleensä jo hyvissä ajoin ennen klo yhdeksää.
Joissakin perheissä vanhemmat lampsivat postilaatikolle aamutakissa siinä yhdentoista maissa, ja silloinkin näyttävä ärsyyntyneiltä.
Ehkäpä lapsiemme riemukkaat äänet lumikasalta tai hiekkalaatikolta ovat keskeyttäneet "kauneusunet" tai häirinneet kenties intiimejä aamun harrastuksia :D
Aamulla heräämisestä on paljon hyötyä.
- Lapset nukahtavat illalla ajoissa ja nukkuvat kiltisti päiväunet puolilta päivin, kun viikonloppuisinkin on heräilty kenties jo klo 6.
-Maanantaiaamun herätykset ja päiväkotiin lähdöt eivät tuota ongelmia
- Lauantai- ja sunnuntaiaamuisin on mukava tehdä kotitöitä, aamupalan jälkeen lapsoset leikkivät ja katsovat hetken telkkaria tai DVD:tä, samalla kun sekä isä että äiti imuroivat, luuttuavat, pudistelevat matot, pesevät pyykit ja valmistelevat viikonlopun aterioita.
Aloittaja valehtelee, sillä palstalta tiedämme, ettei lasten hankkiminen hankaloita elämää millään tavalla. Kenenkään ei siis pitäisi joutua luopumaan luontaisesta vuorokausirytmistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ettei minulla ole parisuhdetta. Voin nukkua hyvillä mielin aamuisin.
Käyttäjä3988 kirjoitti:
Hyvä ettei minulla ole parisuhdetta. Voin nukkua hyvillä mielin aamuisin.
Ihan kiva, jos saat tuon ajatuksen avulla sinkkuuden tuntumaan mukavammalta, mutta kyllä parisuhteessakin nukutaan hyvillä mielin aamuisin.
Se on kyllä mielenkiintoista, että jos joku perustelee lapsettomuuttaan sillä, että haluaa nukkua aamuisin pitkään, heti on joku kommentoimassa, että kyllä se onnistuu lasten kanssa ihan siinä missä ilmankin. Tämä ketju kertoo kyllä totuuden. Vanhempien kognitiivinen dissonanssi on välillä todella hämmentävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nalkuttava akka, toivottavasti mies löytää oikean naisen elämäänsä. Jos olisin mies, en katselisi sekuntiakaan tuollaista turhasta valittavaa ämmää!!
Meinasin jo aiemmin kommentoida mutta kommentoin kuitenkin nyt vasta ekaa kertaa että mulla neljä lasta ja kaikkien kanssa on nukuttu myöhään aamuisin. Äitiyslomat olikin sen takia ihan parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhään nukkuminen muun perheen kustannuksella on perhe-elämästä laistamista. Yllättävää kyllä, miten moni tukee itsekästä ihmistä, koska sen sijaan että hakisi lääkäristä apua liian pitkään unentarpeeseen, puolison tulisi vain tukea toisen laistamista ja kantaa yhteisten lasten lapsuus yksin. Liekö vastaamassa lapsettomia nuoria ihmisiä, joiden ei ole tarvinnut vielä kasvaa priorisoimaan muita ihmisiä.
Alue: Aihe vapaa
Meilläkin mies aikoinaan olisi nukkunut puoleenpäivään ja minäkin yhdeksään. Kun lapset olivat pieniä ja heräsivät seitsemältä niin arkisin kuin pyhisinkin, niin sovittiin että hän hoitaa viikonloppuna toisen päivän aamut ja minä toisen. Vastaavasti illat vuorotellen. Eli molemmat kärsivät :) ja lasten rytmi säilyi hyvänä. Kun koulu alkoi, lapsistakin tuli kuin taikaiskusta viikonloppuisin aamunukkujia ainakin yhdeksään asti, eivätkä muutenkaan enää tarvinneet jatkuvaa kaitsemista. Siis muutaman vuoden jaettu "aamuherätyskärsimys" molemmille, avioliitto pelastettu, ja nyt saa kumpikin nukkua miten tahtoo. Ironista on se, että kun ikää on tullut niin kumpikaan meistä ei nuku enää juuri kahdeksaa myöhempään, teinit taas nukkuvat puoleenpäivään tai ylikin.
Mutta vaatii siis keskustelua ja kompromisseja ja halua toimia perheenä.