Lue keskustelun säännöt.
6v yrittää tosissaan satuttaa vauvaa
21.01.2017 |
Poika on pudottanut vauvan, kun piteli häntä valokuvaa varten ja kun selkäni käänsin niin törkkäsi vauvaa kuulakärkikynällä kovaa vatsaan. Komennettu on, saarnattu on, rangaistuksia on tietty saanut muttei auta. Täytyykö minun pitää vauva 24/7 kiinni itsessäni vai olisiko jotain keinoa hillitä pojan käytöstä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo, kuusivuotias on PIENI lapsi, jolle pitää opettaa ja näyttää miten toimia. Hän on aivan uudessa roolissa isoveljenä (oliko ny poika, ainakin oletin) eikä tiedä miten siinä ollaan. Hakee nyt huomiota aivan väärällä tavalla ja jos siitä saa äidin täyden huomion, vaikka kielteisenkin, niin sitähän jatkaa.
Nyt positiivisia malleja aktiivisesti opettamaan. Vauva veljelle syliin, turvallisesti tietty, äiti viereen halimaan ja ihastelemaan, miten hienosti isoveli pitää ja miten ylpeä äiti on kun on noin vahva ja näppärä veli ja silitellään vauvaa yhdessä ja kokeillaan mistä se tykkää ja ihastellaan kuinka veli tuommoisenkin asian keksi. Ignoorataan täysin, jos tekee jotain ikävää. Imetyshetket lukutuokioina vanhemmalle niin kuin joku jo ehdotti, siinäkin voi kertoa miten tylsää olisi vain istua syöttämässä ja miten kivaa on kun on jo iso ja taitavakin lapsi jonka kanssa voi samalla lukea jotain kivaa. Tai kertoa miten ahnas isoveli itse oli vauvana ja miten hän rypisti silmiään nukkuessaan ihan samalla lailla kuin vauva.
Vahvistetaan sitä käytöstä mitä halutaan. Muuten vauvaan yhdistyy isosisaruksen mielessä kohta vain kaikkea ikävää.
Tuolla tyylillä kasvatetaan vaan kusipäisiä lapsia, onhan näitä nähty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on häikkää. Apua äkkiä lapsellesi.
Miten niin hyvää käytöstä kehumalla ja kannustamalla kasvaa kusipäisiä lapsia? Taidat olla niitä jotka luulee että hokemalla ei ei ei ja jatkuvasti rankaisemalla lapsi itsestään oppii tietämään mikä onkin sitä sallittua ja haluttua käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
On otettu huomioon esikoistakin mutta on vauvasta äärimmäisen mustasukkainen. Eskarissa ei ole ollut tönimistä kummempaa ongelmaa.
Ap
Selvästikään ei ole huomioitu tarpeeksi. Nyt kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa heti.
Pah kirjoitti:
Kunnon selkäsauna sille kermaperseelle. Saakoon tuntea nahoissaan saman mitä laittaa vauvan kärsimään. Ja kyllä vahi sitä vauvaa 24/7 tai käy vielä pahasti sen pirulaisen johdosta
Lapsi on mustasukkainen ja uskoo menettäneensä vanhempiensa rakkauden. Selkäsaunahan se siihen auttaa, joo. Tää nyt oli provosoivaksi tarkoitettu kommentti, mutta miten voi olla, että noin monella on vanhemmuus noin hukassa? Tai ihmisyys? Voi kun lapsia tulisi vain vanhemmille, joilla on ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusivuotiaalla on menossa pikkumurkkuikä. Vanha sanonta on, että viisivuotiaalta voi vaatia enemmän kuin kuusivuotiaalta. Eli häntä pitää kohdella (hyvässä ja pahassa) itseään pienempänä, jotta hän voi käydä tuon vaiheen läpi ja olla taas vähän isompi.
Minkään ikäiseltä ei pidä tietenkään hyväksyä väkivaltaa. Mutta turha jeesustella miten "kuusivuotias on jo niin iso". Koska ei ole.
Yrittäkää kaikin keinoin tukea lasta ettei hän tuntisi itseään täysin epäonnistuneeksi. Tuon ikäiset nimittäin ottavat oman huonon käytöksensä todella raskaasti, näyttivät sitä tai eivät, ja siihen päälle vielä ihailu, jonka vauva saa kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo, kuusivuotias on PIENI lapsi, jolle pitää opettaa ja näyttää miten toimia. Hän on aivan uudessa roolissa isoveljenä (oliko ny poika, ainakin oletin) eikä tiedä miten siinä ollaan. Hakee nyt huomiota aivan väärällä tavalla ja jos siitä saa äidin täyden huomion, vaikka kielteisenkin, niin sitähän jatkaa.
Nyt positiivisia malleja aktiivisesti opettamaan. Vauva veljelle syliin, turvallisesti tietty, äiti viereen halimaan ja ihastelemaan, miten hienosti isoveli pitää ja miten ylpeä äiti on kun on noin vahva ja näppärä veli ja silitellään vauvaa yhdessä ja kokeillaan mistä se tykkää ja ihastellaan kuinka veli tuommoisenkin asian keksi. Ignoorataan täysin, jos tekee jotain ikävää. Imetyshetket lukutuokioina vanhemmalle niin kuin joku jo ehdotti, siinäkin voi kertoa miten tylsää olisi vain istua syöttämässä ja miten kivaa on kun on jo iso ja taitavakin lapsi jonka kanssa voi samalla lukea jotain kivaa. Tai kertoa miten ahnas isoveli itse oli vauvana ja miten hän rypisti silmiään nukkuessaan ihan samalla lailla kuin vauva.
Vahvistetaan sitä käytöstä mitä halutaan. Muuten vauvaan yhdistyy isosisaruksen mielessä kohta vain kaikkea ikävää.
Ja tuotakin tärkeämpää on vauvavapaa aika. Äiti ja kuusivuotias laskettelemaan, uimaan, ym. Ja sitten kerrotaan (ihan aidosti) miten kiva on välillä tehdä muutakin kuin imettää, seurana fiksu iso lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei saa palkita huomiohakuisuudesta ja aggressiivisesta käytöksestä. Eli vauvaa kiusaamalla ei pitäisi saada huomiota, vaan pitäisi joutua poistetuksi tilanteesta. Esim. ruokapöydässä ei saa koskea vauvaan tai muuten joutuu pois.
Kannattaisi keskustella ammatti-ihmisten kanssa ja ehkä lukea pari kirjaa, ja ymmärtää lukemansa. Isompi lapsi kaipaa nyt rakkautta, eikä rangaistuksia! Jos hänet nyt hylätään vielä enemmän kuin mitä väkisinkin on tapahtunut, kun ennen yksin häneen kohdistunut huomio kohdistuu nyt osaksi vauvaan, niin kuinka luulet käyvän? Siitäkö isompi alkaa tykätä vauvasta ja kohdella häntä hyvin?
Lapsi joka asiaan ikätasonsa mukaisesti mukaan. Antaa hänelle siis tehtäviä,joiden vuoksi tuntee olevansa tärkeä. Lisäksi kaikkein tärkeintä on ottaa syliin ja keskustella syistä miksi tekee niin, ei juuri teon jälkeen, vaan rauhallisena hetkenä,'-jolloin lapsi saattaa jopa avautua.
Lapsi tarvii rakkautta ja selvät sävelet mitä saa tehdä ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuutota ilmentämään vauvan tahallinen pudottaminen ja kynällä tuikkaaminen ovat kyllä varsin väkivaltaisia keinoja. Olisin tosi huolissani sekä vauvan turvallisuuden puolesta että isoveljen mielenterveydestä. Ei todellakaan ole normaalia sisarkateutta ja mustasukkaisuutta, ei erityisesti jo eskariselta (kolmevuotiaskin osaa jo käsitellä vauvaa varoen), jolta voi jo odottaa jonkinlaista syy-seuraussuhteiden ymmärrystä ja empatiaa. Samaten eskarissa töniminen kuulostaa kyllä epäterveeltä: päiväkodissa tuollaista tapaa 1-2-v kesken, eskariselta sekin jo väkivaltaista käytöstä.
Olin itse kuusivuotias kun sisareni syntyi. Muistan ajan erittäin hyvin vaikka olinkin niin pieni. Olin tietenkin mustasukkainen, mutten missään nimessä halunnut vahingoittaa vauvaa. Päinvastoin, olin vauvaa kohtaan hoivaava ja suojeleva. Nyt nuorin lapseni on kuusivuotias. Hän on todella empaattinen ja "äidillinen" kaikkia pienempiään kohtaan. En voisi kuunaan kuvitella, että hän tahallaan pudottaisi esim. pienen serkkunsa, joka on vauva. Kyllä lapsellasi on nyt vakavasta ongelmasta kysymys. Nopeasti apua hänelle ja perheellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aivan järkyttynyt näistä kommenteista, joissa 6-vuotias leimataan perkeleestä seuraavaksi. Kysymyksessä on LAPSI!
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen empatiakyvyttömyys on ERITTÄIN VAKAVA juttu. Se korreloi psykopatiaan. Vie lapsesi heti tutkittavaksi onko kyse siitä. Pelastatte ehkä henkiä ja perheenne jopa vielä! Hyvä että huomaat sen käytöksen! Toimi !!!!!!!!
Toivottavasti olet lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi hakee huomiotya, huomiota myös 6 vuotiaalle mutta ottaisin yhteyttä ammattiauttajiin ja PIAN.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan järkyttynyt näistä kommenteista, joissa 6-vuotias leimataan perkeleestä seuraavaksi. Kysymyksessä on LAPSI!
Miten se LAPSEUS muuttaa sitä tosiasiaa, että pentu on paha?
Mahtaakohan se oikeasti olla jopa riivattu, siis niin että siinä tosiaan asuu ihan persoonallinen paha? Onko pentua kastettu lainkaan? Kaste suojaa riivaajilta hyvin.
Miten voi olla mahdollista, että aina kun (mm. tällä ja aika monella muullakin) palstalla puheenaiheeksi nousevat juuri tämän kaltaiset väkivaltaiset ja vaaralliset kakarat, niin eikös vaan hetkessä pelmahda esiin komppaniallinen näitä loppumattoman empatian ynnä ymmärryksen omaavia taivaanrannanmaalareita halimaan ja syleilemään sitä muita vahingoittavaa hirviökakaraa?
Tuo lainaamani kirjoittaja on juuri tällainen tapaus, ja mm. tuo numero 37 näyttää vastaavan ylimielisesti "Toivottavasti olet lapseton" lainaamalleen kirjoittajalle, vaikka tämä kirjoittaa täyttä asiaa.
"Rakkautta se tarvitsee ; Huomioikaa häntä ja kehukaa; Ottakaa syliin ja halatkaa..." aina vain ja loputtomiin. How beautiful and lässyn lässyn lää...
Muistattehan te sitten käydä vankilassa halailemassa ja ymmärtämässä myös Touko Tarkkia ja Sirpa Laamasta, kun onhan heilläkin varmaan ollut vaikea lapsuus? Ja entäs nyt jo edesmennyt Jammu Siltavuori? Ettehän vain laiminlyöneet tämän vanhan ja herttaisen kultasydämisen herrasmiehen halailua sekä terapointia? Epäilemättä jokin lapsuuden järkytys on hänetkin alunperin saanut kasvamaan vikasuuntaan.
Voi perkele! Miksi te ette milloinkaan opi?
Tuo tämän keskustelun 6-vuotias on täysin kelvoton ja toivoton: ehkä siihen on lirahtanut isältään vahingossa vähän kusta sekaan, kun se on saanut alkunsa?
Siitä ei millään halailumenetelmillä saa aikaiseksi ihmistä. Eikä hakkamallakaan.
Ympäristön turvallisuuden vuoksi se pitäisi sulkea johonkin elinikäiseen laitoshoitoon, mieluimmin venäläiseen kurilaitokseen, kun sitä ainoaa tuollaiselle sopivaa hoitomuotoa - sähkötuolia - ei ainakaan Suomen lain mukaan saa soveltaa.
Pois pois.
Onhan tuo töniminenkin ihan järkyttävää. Lastani tönittiin päiväkodissa, pojat 4-vuotiaana. Ihmettelin jo silloin eikö 4-vuotiasta saada lopettamaan tönimistä...
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo, kuusivuotias on PIENI lapsi, jolle pitää opettaa ja näyttää miten toimia. Hän on aivan uudessa roolissa isoveljenä (oliko ny poika, ainakin oletin) eikä tiedä miten siinä ollaan. Hakee nyt huomiota aivan väärällä tavalla ja jos siitä saa äidin täyden huomion, vaikka kielteisenkin, niin sitähän jatkaa.
Nyt positiivisia malleja aktiivisesti opettamaan. Vauva veljelle syliin, turvallisesti tietty, äiti viereen halimaan ja ihastelemaan, miten hienosti isoveli pitää ja miten ylpeä äiti on kun on noin vahva ja näppärä veli ja silitellään vauvaa yhdessä ja kokeillaan mistä se tykkää ja ihastellaan kuinka veli tuommoisenkin asian keksi. Ignoorataan täysin, jos tekee jotain ikävää. Imetyshetket lukutuokioina vanhemmalle niin kuin joku jo ehdotti, siinäkin voi kertoa miten tylsää olisi vain istua syöttämässä ja miten kivaa on kun on jo iso ja taitavakin lapsi jonka kanssa voi samalla lukea jotain kivaa. Tai kertoa miten ahnas isoveli itse oli vauvana ja miten hän rypisti silmiään nukkuessaan ihan samalla lailla kuin vauva.
Vahvistetaan sitä käytöstä mitä halutaan. Muuten vauvaan yhdistyy isosisaruksen mielessä kohta vain kaikkea ikävää.
Hyi hemmetti mitä lässytystä. Tollako tavoin lapsille puhutaan? Tuli ihan fyysisesti huono olo kun luin tuota sinun tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
On otettu huomioon esikoistakin mutta on vauvasta äärimmäisen mustasukkainen. Eskarissa ei ole ollut tönimistä kummempaa ongelmaa.
Ap
Tönimistä kummempaa?? No sitä saa nyt mitä tilaa, jos teidän vanhempien asenne toisten satuttamiseen on ollut tollanen "nooh pientä tönimistä", niin ymmärrän...
Tiedätkö, että tönimisellä voi olla vakavia seurauksia? Kun iso 6v. tönäisee, niin kaatuessaan toinen voi lyödä pahasti päänsä ja pahimmassa tapauksessa kuolla. Olisin hyvin huolissani lapseni tönimisestä.
Toisten lapset ei mitään, mutta nyt kun satuttaminen osuukin omaan lapseen niin alkaakin kiinnostaa.
Eiköhän tämä ole provo. Ap ei ole tehnyt kun muutaman kommentin joilla on heitetty pökköä pesään
Lasta ei saa palkita huomiohakuisuudesta ja aggressiivisesta käytöksestä. Eli vauvaa kiusaamalla ei pitäisi saada huomiota, vaan pitäisi joutua poistetuksi tilanteesta. Esim. ruokapöydässä ei saa koskea vauvaan tai muuten joutuu pois.