Miksi masentuneen päivärytmi kääntyy niin, että nukutaan puoleenpäivään ja yöllä kukutaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ongelma oli toisin päin. Olin ihan 'kuollut' kun pääsin töistä neljän aikaan kotiin. Nukahdin heti sohvalle vaikka yritin pysyä väkisin hereillä. Sitten heräsin 23-1 aikaan enkä saanut millään unta. Sitä tuli pyörittyä sängyssä neljään viiteen asti aamulla ennenkuin onnistui nukahtamaan pariksi tunniksi. Pakko herätä viimeistään seitsemäksi että ehtii töihin. Elämä ei ollut muuta kuin väsymystä, nukkumisen yritystä ja nukkumista. Keskivaikea masennus.

Sama myös minulla silloin, kun tein omaan vuorokausirytmiini täysin sopimatonta aamuvuoroa. Olin niin väsynyt töiden jälkeen että lyhyet päikkärit eivät kerrassaan onnistuneet, vaan jos yritin, niin nukuin useita tunteja enkä herännyt herätyskelloon. Toinen vaihtoehto oli yrittää zombina pysyä hereillä iltaan, mutta usein saatoin nukahtaa jopa istualleni. Sitten kun kasin-ysin aikaa oli pakko mennä nukkumaan, heräsinkin puolenyön aikaan täysin virkeänä. Sitten aamuyöstä ehkä tunti tai puoli tuntia horrosmaista, säpsähtelevää unta.

Tämä ei ollut tottumuskysymys, vaan vietin tällaista elämää pari vuotta. Elämä pyöri tosiaan vain väsymyksen ja nukuttujen tuntien laskemisen ympärillä. Myös fyysisiä vaivoja tuli kuvaan. Sitten onneksi sain toisen työpaikan, jossa on liukuva työaika ja voin mennä töihin viimeistään yhteentoista. Koko elämä muuttui kertaheitolla, parissa viikossa olin kuin eri ihminen. 

Aiemmin on jo mainittu, nukahtamisongelmat ovat aika yleinen syy.

Ulkomaille lähdettäessä länteen lentäessä huomaa, mikä on itselle se sopivin vuorokausirytmi. Siis olettaen, ettei hotellissa kukaan herätä eikä ole pakko nousta tiettyyn aikaan. Oltiin vastikään etelänreissulla kahden aikavyöhykkeen päässä ja herättiin koko perhe tyytyväisenä n. 7.30 aikaan eli Suomen aikaa 9.30, siitä sitten aamupalalle ja päivän touhuihin. Lapsikin halusi nukkumaan illalla n. 21 jälkeen eli Suomen aikaan 23 me aikuiset valvoskeltiin sen jälkeen vielä tunti, puoltoista. Kelloa ei tarvittu heräämiseen yhtenäkään aamuna. Oli oikein sopiva rytmi, aurinkokin aina nousi sinä aikana kun oltiin aamiaisella. Harmi, kun arki on sitä, että on pimeää, kun pitää mennä töihin ja pimeää, kun pääsee kotiin. Siis tämä 8-16 pakkotahti.

Niin kuin moni täällä onkin jo kertonut, on tuollainen rytmi itselle se kaikkein luontaisin. Jossain vaiheessa kun olin työttömänä, niin rytmi kääntyi melko nopeasti siihen, että menin nukkumaan öisin siinä 3-4 aikaan ja heräilin sitten päivällä joskus 13-14 aikaan. 

Nyt töiden vuoksi joudun heräämään jo viiden jälkeen, mikä on ihan luonnotonta itselle. Menen nukkumaan siinä 23 aikaan, aikaisemmin en kerta kaikkiaan kykene. Töissä pysyn hereillä, mutta kotona on aina pakko ottaa vähintään puolen tunnin nokoset, muuten en kykene mihinkään.

Masennuksen aikana oli vaikea nukahtaa ja sitten heräili pitkin yötä, joten ennen aamuvuoroja sai nukuttua yöllä ehkä 2-3h. Sitten päiväunille nukahti väkisinkin illalla 19-21 välillä, joten seuraavan yön unettomuus oli taattu.

Nykyisin rytmi kääntyy aina lyhyilläkin vapailla ja iltavuoropäivinä ja no, ennen aamuvuoroakin valvon yleensä aina 01 saakka ja aamulla herätys 05. Parin tunnin päiväunet on parasta. 😃