Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä klassisesta musiikista yhtään mitään mutta haluaisin oppia. Voisitko kertoa yhden (1) suosikkikappaleesi niin pääsen alkuun?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Järnefeltin Berceuse (kehtolaulu).
No ihana, mutta mikä Järnefelt? Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, onko kappale hyvä, riippuu myös oleellisesti esittäjästä ja varsinkin äänistystekniikasta. Mun makuun osa äänityksistä jää vähän metallisiksi ja ontoiksi ilman tunnetta. Osa taas saa sydämen pakahtumaan. Myös elokuvamusiikkia (mm. Hans Zimmer, Danny Elfman ja tietenkin omien suosikkileffojen kappaleita) kannattaa kuunnella, jos se on helpompi lähestymistapa klassiseen musiikkiin. Lisäksi kannattaa vähän lueskella esim. Wikipediasta kuuntelemistaan säveltäjistä ja tarinoista kappaleiden taustalla sekä kunkin tyylikauden tyypillisistä piirteistä – silloin musiikillakin on tarina, jonka voi ehkä aavistaa sävelten joukosta. :)
Pianistina mun lempparisäveltäjä on Chopin <3 ja Sibeliuksen pianokappaleet on myös tosi nättejä (Kuusi - https://www.youtube.com/watch?v=vD7jiXWqhPs). Tällä hetkellä kuuntelussa Claire Debussyn Clair de Lune, ehkä osaan soittaa sen loppukeväästä. :)
*Claude Debussy piti sanomani :P
Minun mielestäni klassista musiikkia kuunnellessa pitäisi vähän osata niitä instrumenttejäkin. Siis osata kuunnella niitä ja erottaa niitä toisistaan ja kuulla ne.
Tuli vaan mieleen tästä ketjusta eräs ystäväni, jonka kanssa kuunneltiin aikoinaan jotain suosittua poppibiisiä. Sanoin siitä biisistä siinä sitä noin sadatta kertaa yhdessä kuunnellessa jotain rumpalista, joka oli vähän erikoinen ja hyvä rumpali, että kylläpä vetää aika hyviä vetoja tuo rumpali tuossa. Kaveri oli että häh? Miten niin rumpali vetää ja miten niin sä kuulet sen ja mitä sä oikein tarkoitat?
Hän ei siis edes kuullut siitä kappaleesta, että siellä olisi ollut rumpali joka olisi tehnyt oikeastaan mitään kuuntelemisen arvoista. Sehän vaan on se rytmi ja sehän on aina samanlainen ja miten sitä muka voi kuunnella. Yritin sitten hänelle jotenkin kuvailla että onhan siellä kitaristkin, ja noin taustakuorot kun tulee kertosäe ynnämuuta.
Tämä kaikki oli kaverilleni täyttä hebreaa.
En tiedä, onko hän jotenkin eritysen epämusikaalinen, tai onko mulla itselläni sitten erikoisen herkkä korva kuunnella vai mikä oli meidän (iso) ero tässä.
Mutta palatakseni asiaan: klassisessa musiikissa on niin paljon eri instrumentteja, jotka soivat niin aidosti ja luonnollisesti upeasti yhteen, että musiikiin nautittavuutta ja jotenkin lisää sille antaisi se, että erottaisi sieltä vaikka viulut, alttoviulut (jos niillä joku paikka), eri puhaltimia , ihanan sellon jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni klassista musiikkia kuunnellessa pitäisi vähän osata niitä instrumenttejäkin. Siis osata kuunnella niitä ja erottaa niitä toisistaan ja kuulla ne.
Tuli vaan mieleen tästä ketjusta eräs ystäväni, jonka kanssa kuunneltiin aikoinaan jotain suosittua poppibiisiä. Sanoin siitä biisistä siinä sitä noin sadatta kertaa yhdessä kuunnellessa jotain rumpalista, joka oli vähän erikoinen ja hyvä rumpali, että kylläpä vetää aika hyviä vetoja tuo rumpali tuossa. Kaveri oli että häh? Miten niin rumpali vetää ja miten niin sä kuulet sen ja mitä sä oikein tarkoitat?
Hän ei siis edes kuullut siitä kappaleesta, että siellä olisi ollut rumpali joka olisi tehnyt oikeastaan mitään kuuntelemisen arvoista. Sehän vaan on se rytmi ja sehän on aina samanlainen ja miten sitä muka voi kuunnella. Yritin sitten hänelle jotenkin kuvailla että onhan siellä kitaristkin, ja noin taustakuorot kun tulee kertosäe ynnämuuta.
Tämä kaikki oli kaverilleni täyttä hebreaa.
En tiedä, onko hän jotenkin eritysen epämusikaalinen, tai onko mulla itselläni sitten erikoisen herkkä korva kuunnella vai mikä oli meidän (iso) ero tässä.
Mutta palatakseni asiaan: klassisessa musiikissa on niin paljon eri instrumentteja, jotka soivat niin aidosti ja luonnollisesti upeasti yhteen, että musiikiin nautittavuutta ja jotenkin lisää sille antaisi se, että erottaisi sieltä vaikka viulut, alttoviulut (jos niillä joku paikka), eri puhaltimia , ihanan sellon jne jne.
Höpöhöpöhöpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ludovico Einaudin fly ja una mattina
Tämä herra on vielä elävien kirjoissa ja on ollut myös aika tuottelias viime aikoina. Teoksissa ei ole käytetty kovin montaa instrumenttiä minkä vuoksi kohtuu yksinkertaista ja helposti kuunneltavaa kamaa, suosisittelen.
Tchaikovsky Piano Concerto No 1, B Flat Minor.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni klassista musiikkia kuunnellessa pitäisi vähän osata niitä instrumenttejäkin. Siis osata kuunnella niitä ja erottaa niitä toisistaan ja kuulla ne.
Tuli vaan mieleen tästä ketjusta eräs ystäväni, jonka kanssa kuunneltiin aikoinaan jotain suosittua poppibiisiä. Sanoin siitä biisistä siinä sitä noin sadatta kertaa yhdessä kuunnellessa jotain rumpalista, joka oli vähän erikoinen ja hyvä rumpali, että kylläpä vetää aika hyviä vetoja tuo rumpali tuossa. Kaveri oli että häh? Miten niin rumpali vetää ja miten niin sä kuulet sen ja mitä sä oikein tarkoitat?
Hän ei siis edes kuullut siitä kappaleesta, että siellä olisi ollut rumpali joka olisi tehnyt oikeastaan mitään kuuntelemisen arvoista. Sehän vaan on se rytmi ja sehän on aina samanlainen ja miten sitä muka voi kuunnella. Yritin sitten hänelle jotenkin kuvailla että onhan siellä kitaristkin, ja noin taustakuorot kun tulee kertosäe ynnämuuta.
Tämä kaikki oli kaverilleni täyttä hebreaa.
En tiedä, onko hän jotenkin eritysen epämusikaalinen, tai onko mulla itselläni sitten erikoisen herkkä korva kuunnella vai mikä oli meidän (iso) ero tässä.
Mutta palatakseni asiaan: klassisessa musiikissa on niin paljon eri instrumentteja, jotka soivat niin aidosti ja luonnollisesti upeasti yhteen, että musiikiin nautittavuutta ja jotenkin lisää sille antaisi se, että erottaisi sieltä vaikka viulut, alttoviulut (jos niillä joku paikka), eri puhaltimia , ihanan sellon jne jne.
Vai että ihan hebreaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järnefeltin Berceuse (kehtolaulu).
No ihana, mutta mikä Järnefelt? Häh?
Mitä tarkoitat? Armas Järnefelt.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Armas_Järnefelt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Grieg - In the Hall of the Mountain King
Grieg- Anitra's Dance
Kannattaa tutustua J.S Bachin tuotoksiin. Kuuntele vaikka Toccata ja Fuuga D-mollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johann Sebastian Bachin Air on G-string eli Air G-kielellä, löytyy sillä nimellä youtubesta monen orkesterin soittamana :) Kaunis, rauhallinen melodia.
M52 kirjoitti:
Kannattaa tutustua J.S Bachin tuotoksiin. Kuuntele vaikka Toccata ja Fuuga D-mollissa.
No ei sentään näitä kannattaisi listata joita ei edes ole voinut välttää. Aika moni vain niitä listannut.
Sibelius: Kuusi Op.75/5
Barber: Adagio for Strings
Ravel: Pavane pour une infante défunte (Pavane for a Dead Princess)
Debussy: Clair de Lune
Chopin: Nocturne op.9 No.2
Ja sitten komppi tuolle jonkun jo mainitsemalle elokuvamusiikille! Hans Zimmer ja Joe Hisaishi omat suosikkini :)
Johann Sebastian Bach - Toccata and Fugue in D Minor
Händel vesimusiikki
Lisztin pianokonsertit
Todettu usein, ei tarvitse tietää mitään muuta kuin: pidän tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni klassista musiikkia kuunnellessa pitäisi vähän osata niitä instrumenttejäkin. Siis osata kuunnella niitä ja erottaa niitä toisistaan ja kuulla ne.
Tuli vaan mieleen tästä ketjusta eräs ystäväni, jonka kanssa kuunneltiin aikoinaan jotain suosittua poppibiisiä. Sanoin siitä biisistä siinä sitä noin sadatta kertaa yhdessä kuunnellessa jotain rumpalista, joka oli vähän erikoinen ja hyvä rumpali, että kylläpä vetää aika hyviä vetoja tuo rumpali tuossa. Kaveri oli että häh? Miten niin rumpali vetää ja miten niin sä kuulet sen ja mitä sä oikein tarkoitat?
Hän ei siis edes kuullut siitä kappaleesta, että siellä olisi ollut rumpali joka olisi tehnyt oikeastaan mitään kuuntelemisen arvoista. Sehän vaan on se rytmi ja sehän on aina samanlainen ja miten sitä muka voi kuunnella. Yritin sitten hänelle jotenkin kuvailla että onhan siellä kitaristkin, ja noin taustakuorot kun tulee kertosäe ynnämuuta.
Tämä kaikki oli kaverilleni täyttä hebreaa.
Vivaldin double sello -kappaleessa tulee kivasti esiin.
En tiedä, onko hän jotenkin eritysen epämusikaalinen, tai onko mulla itselläni sitten erikoisen herkkä korva kuunnella vai mikä oli meidän (iso) ero tässä.
Mutta palatakseni asiaan: klassisessa musiikissa on niin paljon eri instrumentteja, jotka soivat niin aidosti ja luonnollisesti upeasti yhteen, että musiikiin nautittavuutta ja jotenkin lisää sille antaisi se, että erottaisi sieltä vaikka viulut, alttoviulut (jos niillä joku paikka), eri puhaltimia , ihanan sellon jne jne.
Höpöhöpöhöpö.
Alue: Aihe vapaa
Brahms neljäs sinfonia ja totta kai myös lullaby.
Grieg - In the Hall of the Mountain King