Mistä lähtien vieraille on pitänyt tarjota jotain?

Vierailija kirjoitti:

Saan monien vastauksista kuvan, toisen luona vierailu on joku puolivirallinen käytäntö omine sääntöineen ja vaiheineen. Monesti kun menen kaverin luokse käymään istahdan sohvalle, avaan kaljan tai vastaavan ja alan vaihtamaan kuulumisia.

Tarvitseeko sen olla tuon ihmeellisempää?

-ap

Eikai se tarvitse mutta onko se sinulle ongelma että toiset liittää siihen vähän sääntöjä... tosin itse en pidä kysymystä haluatko kahvia tai jotakin muuta jota minulla on tarjolla (esim. kaljan/siiderin/viini lasillisen tarjoamista) kovin monimutkaisena asiana.

Kyllä vähintään kahvit tarjotaan. Ei mullakaan ole mitään erityistä tarjolla vieraille, jotka ovat siis yleensä kavereitani. Toki jos jotain keksiä on niin tarjoan, ja kyllä meillä saa leipää ym jos haluaa. Eri asia jos on sovittu, että syödään jotain enemmän niin sitten leivon jotain.

Jos taas tulee sukulaisia kylään niin on ihan oletus, että tarjotaan syötävää. Ellei ruokaa niin ainakin jotain pientä suolaista plus sitten kahvipullat.

Niin ja omat eväät otan vain lapselle tai jos mennään kylään pidemmän matkan päähän kaverille, jolla on viimeiset 2 vuotta ollut kädet täynnä vauvoja. Ei ole kiva kärkkyä heti syötävää niin on ihan ok kaivaa eväät esiin. Yleensä tämä kaveri sitten tarjoaa jossain kohtaa lämmintä ruokaa.

Täytyy sanoa että aikamoinen saavutus on että olet tuollaisena sosiaalisena vajakkina onnistunut itsellesi naisen narraamaan. Ota onkeesi kaikki se tapakasvatus, minkä nainen jaksaa (ainakin näköjään toistaiseksi) eteesi tehdä!

Naiset tarjoavat.  Miehet tarjoavat vain miehille, naisille vain piparin toivossa.  

Kun pari naista menee sukulaismiehen pihaan, juttelevat siinä, kun paikalle kurvaa muutamia miehen miespuolisia tuttavia.  Mies rientää hakemaan pojille olutpurkit käteen, naisilta ei edes kysytä, maistuisiko, vaikka eivät ole edes autolla liikkeellä.  Hyvin tyypillistä. Toisin päin käännettynä tuollaista pidettäisiin inhottavana pottuiluna.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla :D.Se on melko aikuinen tapa,että tarjotaan jotain.Vähän sama kuin tuliaisten vienti kylään mitä vastaan mun mies protestoi.

Mun 50-v miesystävä ja 60-v siskonsa olivat sitä mieltä että tuliaisten tuominen on outoa. Itse eri mieltä, minusta kohtelias tapa.

Itse en tarjoile herkkuja yleensä. Kahvit voin keittää.

Syy miksei herkkuja on siinä että minä en pidä vierasvara herkkuja kotona. Miksi pitää kotona houlutuksia?

Enkä myöskaan vieraita varten itse osta herkkuja jos tiedän että tulevat käymään ellei ole juhlat. En halua herkkuja omaksi houkutukseksi. Ja vieraillekkin on vaan hyväksi jos ei oo herkkuja. Miksi pitää myrkyttää ihmiset sokerilla?

Ukko aina haluaa vieraille työntää herkkuja ja sitte sanoo että on noloa hänestä kun ei oo vieraille tarjottavaa. Hän onkin sellainen vanhanaikainen. Äitinsä onkin sellainen herkkujen syöttäjä ja meillekkin koittaa niitä herkkuja tunkea. Minä heitän ne roskiin sitten.

Kaikki liian kauan kotona olevat herkut yleensäkkin kotona heitän helposti  roskiin koska mulla on ykensyönti ongelma.

Ihmisen takiahan sitä kylään tullaan ei tarjottavien.

Jos joku siitä loukkaantuu ettei oo tarjolla kuin kahvi niin se on sitten hänen oma ongelmansa. 

Ja tuliaisia ei kylään mennessä tuoda ja itse en niitä odota. Ja herkkuja en todellakaan keneltäkään halua (ellei ole juhlat).

Olisipa kiva käydä kylässä muilla jos ne ei anna herkkuja. Joskus oon kyläilyn jättäny väliin ihan herkkujen takia.

Ja jos on herkkuja niin ei oleteta että mä niitä syön. Pakkosyöttäminen on kamalaa. Ei ole kenenkään muun asia mitä suuhuni laitan ja mitä en.