Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien rivienvälinen epätasa-arvoisuus
20.01.2017 |
Appivanhemmat selkeästi suosii vanhinta lastamme. Suosiminen on henkistä, aineellisesti antavat kaikille suunnilleen tasan. Mutta esim. kylässä kyselevät vain vanhimmalta kuulumisia ja koulujuttuja. Nuorimmat jää paitsioon. Heistä ei olla kiinnostuneita. Apen naamasta jopa näkyy välillä suoranainen inho keskimmäistä lasta kohtaan. Arvostelee suoraan ja ääneen esim. tämän painoa. Lapsi on vähän vilkkaampi ja puheliaampi, ei kylläkään mikään adhd. Pärjää koulussa hyvin, mutta sitä eivät isovanhemmat noteeraa, vain esikoista kehutaan ym. Tuntuu siltä, että nuo nuoremmat lähinnä ärsyttävät olemassaolollaan isovanhempiaan. He ovat ylimääräisiä. Aikanaan esikoista nuo kuljetti kehroon ja ip-kerhoon ja veivät kyläilemään mummolaan, mutta nuorempia ei koskaan. Harrastuksiin ollaan valmiita viemään vain esikoista (jos sattuu sellainen aika, että meillä molemmilla on menoa, eivät siis kuskaa vakituisesti). Kerran kysyin ehtisivätkö viedä keskimmäisen harjoituksiin, kun meillä oli vanhempainilta. Eivät voineet. Syy oli joku epämääräinen että eivät tiedä reittiä liikuntasalille. Lapsi jäi siis pois. Jos kyse olis ollut esikoisesta niin noi olis lähteneet tuulispäinä viemään. Kylään pyydetään vain esikoista, ikinä ei ole ehdotettu että myös nuoremmat vois joskus tulla koulun jälkeen käymään. Ei ikinä.
Lapset ei asiaa vielä hirveästi noteeraa. Kerran keskimmäinen kylläkin totes ettei mummu ja pappa pidä hänestä, joten ehkäpä ainakin hän tuon alkaa huomata. Lapset on nyt koululaisia. Käydään mummolassa ehkä kerran tai pari kuussa. Lastenhoitoapua ei enää tarvita, aiemmin sitä tarvittiin jokusen kerran vuodessa. Liikaa ei ole rasitettu isovanhempia. Itse hoidettu ja elätetty. Aika pitkälti ovat itse saaneet valita kuinka paljon lasten kanssa ovat.
Tosin jo esikoisen syntymän aikaan tajusin, että appivanhemmilla oli ajatuksena ettei meille tulekaan enempää kuin yksi lapsi. Heille toisen lapsen odotus tuntui olevan aikamoinen järkytys. Sotki jotenkin heidän suunnitelmansa kokonaan. Mieheni on ainut lapsi, joten ehkä ajattelivat että meillekin pitää yksi riittää. Kolmas ei sitten ehkä ollut niin paha. Nuorin on lisäksi rauhallinen ja hiljainen eli ei ärsytä isovanhempia, mutta on kuitenkin heidän silmissään turha. Pelkkä esikoinen olis riittänyt heille lapsenlapseksi.
Jotenkin tästä asiasta on vaikea puhua edes miehen kanssa. Kun tuo suosiminen on tuollaista henkistä laatua. Lahjoja antavat kaikille suunnilleen tasan. Vielä vaikeampaa on että puhuisi tästä appivanhempien kanssa. Todennäköisesti he kiistäsivät kaiken. Välillä itsestäkin tuntuu, että kuvittelen kaiken. Mutta en usko, viimeksi jouluna näin sen apen ilmeen joka kertoi silkasta inhosta lasta kohtaan :(
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (14)
Onko esikoinen eri sukupuolta kuin muut lapset ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät asiaa huomaa elleivät vanhemmat sitä esille tuo. Siskoni oli aikanaan äidinäidin lellikki, mutta en minä sitä tajunnut. Samalla tavalla sisko oli tärkein, samoin aineellisesti saatiin tasapuolisesti lahjoja. Mutta minä 2v nuorempana en huomannut kamalaa epätasa-arvoa ennen kuin vasta aikuisena, kun sisko tästä kertoi. Oma kokemukseni oli, että lapsuus oli ok ja isovanhemmat sellaisia kuin piti.
Isovanhempia kannattaa ilman muuta kurmuttaa ja osoittaa, että he ovat kamalia. Mieluummin toimitte niin, että kaikki lapset jäävät ilman isovanhempia kuin niin, että olette väleissä.
Arvostelee lapsen painoa??? Jumaliste, puolusta lapsiasi. Mä menisin käymään yksin niiden luona ja ripittäisin tuollaisesta puheesta ja kohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät asiaa huomaa elleivät vanhemmat sitä esille tuo. Siskoni oli aikanaan äidinäidin lellikki, mutta en minä sitä tajunnut. Samalla tavalla sisko oli tärkein, samoin aineellisesti saatiin tasapuolisesti lahjoja. Mutta minä 2v nuorempana en huomannut kamalaa epätasa-arvoa ennen kuin vasta aikuisena, kun sisko tästä kertoi. Oma kokemukseni oli, että lapsuus oli ok ja isovanhemmat sellaisia kuin piti.
Isovanhempia kannattaa ilman muuta kurmuttaa ja osoittaa, että he ovat kamalia. Mieluummin toimitte niin, että kaikki lapset jäävät ilman isovanhempia kuin niin, että olette väleissä.
Kyllä lapset tuon huomaa, mutta todennäköisesti (onneksi) sen verran myöhään, ettei siitä niin isoa haittaa ole. Meillä oli pojat äidinäidin suosiossa, etenkin vanhempi. Nuorimmat siskoni jäivät oikeastaan niin paitsioon, etteivät koskaan juurikaan mummustaan perustaneet. Tähän ei vaikuttanut oman äitini tai isäni käytös milläänlailla. Yhdessä vaiheessa he kyllä puuttuivat rahalliseen suosimiseen, että olisi ihan hyvä edes yrittää olla tasapuolinen. Alkuun se vielä meni, joulut ja synttärit, summat eivät olleet niin merkittäviä, mutta kun vanhin veli alkoi opiskelemaan ja sai kymppitonnin (markka-aikaa) kerralla, niin vanhempani kokivat asiakseen sanoa jotain.
Miksi te käytte kylässä noin usein? Jättäisin kyllä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös esikoinen suosikkilapsenlapsi. Tosin kyseessä on omat tunnevammaiset vanhempani, joiden tyyli on tuttu jo lapsuudestani. Ratkaisin asian niin, että käydään mummolassa vain kerran pari vuodessa. Silloinkin puututaan heti räikeisiin juttuhin. Jos painoa tms.alkaisivat arvostella, nostaisin ison metelin. Omien lasten kanssa on puhuttu asiasta, eikä se vaivaa heitä, on nuo isovanhemmat sen verran etäisiä (ihan omasta halustaan myös). Onneksi on välimatkaa satoja kilometrejä. Jos asuttaisiin lähempänä, niin tuskin silloinkaan käytäisiin sen useammin, nyt tämä on sosiaalisesti hyväksyttävämpää niin meille kuin omille vanhemmilleni...
Siihen ensimmäiseen, jonka kanssa vietettiin aikaa, on kiinnytty. Todella surullista, etteivät jotkut isovanhemmat halua edes nähdä sitä mahdollisuutta, että niihin nuorempiinkin voisi kiintyä. Meillä vähän sama tilanne miehen edellisen liiton lasten ja yhteisten lastemme suhteen. Joskus, kun mentiin käymään, nuorempia ei noteerattu mitenkään, ei edes tervehditty. Nykyään isovanhemmilla olisi enemmän aikaakin, kun jäivät eläkkeelle, mutta nuorempia lapsia ei koskaan pyydetä käymään. Isompia ruinattiin vaikka koko kesäksi silloin, kun olivat samanikäisiä. Jännä juttu vaan se, että nämä vanhemmat lapset isoksi kasvettuaan eivät oikein arvosta isovanhempiaan enää ollenkaan. Ovat huomanneet kaikenlaisia "kummallisuuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on niille tutumpi. Sun pitää puhua muista lapsista heille enmmän ja laittaa heidät olemaan niiden kanssa enemmän niin se ehkä tasaantuu vuosien kuluessa.
Mun äitini suosikki oli pitkään meidän esikoinen mutta kun aikaa kului niin muutkin lapset tulivat tutuiksi. Mä ihan tarkoituksella puhuin muista lapsista ja nostin niitä esille ja se taisi auttaa. Ehkä hän ymmärsi yskän ihan itsekin sitten ja enää ei ole suosikkiongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Siihen ensimmäiseen, jonka kanssa vietettiin aikaa, on kiinnytty. Todella surullista, etteivät jotkut isovanhemmat halua edes nähdä sitä mahdollisuutta, että niihin nuorempiinkin voisi kiintyä. Meillä vähän sama tilanne miehen edellisen liiton lasten ja yhteisten lastemme suhteen. Joskus, kun mentiin käymään, nuorempia ei noteerattu mitenkään, ei edes tervehditty. Nykyään isovanhemmilla olisi enemmän aikaakin, kun jäivät eläkkeelle, mutta nuorempia lapsia ei koskaan pyydetä käymään. Isompia ruinattiin vaikka koko kesäksi silloin, kun olivat samanikäisiä. Jännä juttu vaan se, että nämä vanhemmat lapset isoksi kasvettuaan eivät oikein arvosta isovanhempiaan enää ollenkaan. Ovat huomanneet kaikenlaisia "kummallisuuksia".
Juuri siksi lastenlasten ei tulisi lainkaan olla isovanhempien kanssa tekemisissä. Ne on aina huonoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ensimmäiseen, jonka kanssa vietettiin aikaa, on kiinnytty. Todella surullista, etteivät jotkut isovanhemmat halua edes nähdä sitä mahdollisuutta, että niihin nuorempiinkin voisi kiintyä. Meillä vähän sama tilanne miehen edellisen liiton lasten ja yhteisten lastemme suhteen. Joskus, kun mentiin käymään, nuorempia ei noteerattu mitenkään, ei edes tervehditty. Nykyään isovanhemmilla olisi enemmän aikaakin, kun jäivät eläkkeelle, mutta nuorempia lapsia ei koskaan pyydetä käymään. Isompia ruinattiin vaikka koko kesäksi silloin, kun olivat samanikäisiä. Jännä juttu vaan se, että nämä vanhemmat lapset isoksi kasvettuaan eivät oikein arvosta isovanhempiaan enää ollenkaan. Ovat huomanneet kaikenlaisia "kummallisuuksia".
Juuri siksi lastenlasten ei tulisi lainkaan olla isovanhempien kanssa tekemisissä. Ne on aina huonoja!
Älä viitsi sekoilla. Suurimmalla osalla on aivan mahtavat isovanhemmat (ainakin lasten omasta mielestä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ensimmäiseen, jonka kanssa vietettiin aikaa, on kiinnytty. Todella surullista, etteivät jotkut isovanhemmat halua edes nähdä sitä mahdollisuutta, että niihin nuorempiinkin voisi kiintyä. Meillä vähän sama tilanne miehen edellisen liiton lasten ja yhteisten lastemme suhteen. Joskus, kun mentiin käymään, nuorempia ei noteerattu mitenkään, ei edes tervehditty. Nykyään isovanhemmilla olisi enemmän aikaakin, kun jäivät eläkkeelle, mutta nuorempia lapsia ei koskaan pyydetä käymään. Isompia ruinattiin vaikka koko kesäksi silloin, kun olivat samanikäisiä. Jännä juttu vaan se, että nämä vanhemmat lapset isoksi kasvettuaan eivät oikein arvosta isovanhempiaan enää ollenkaan. Ovat huomanneet kaikenlaisia "kummallisuuksia".
Juuri siksi lastenlasten ei tulisi lainkaan olla isovanhempien kanssa tekemisissä. Ne on aina huonoja!
Turpa kiinni, kun et edes osaa provota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ensimmäiseen, jonka kanssa vietettiin aikaa, on kiinnytty. Todella surullista, etteivät jotkut isovanhemmat halua edes nähdä sitä mahdollisuutta, että niihin nuorempiinkin voisi kiintyä. Meillä vähän sama tilanne miehen edellisen liiton lasten ja yhteisten lastemme suhteen. Joskus, kun mentiin käymään, nuorempia ei noteerattu mitenkään, ei edes tervehditty. Nykyään isovanhemmilla olisi enemmän aikaakin, kun jäivät eläkkeelle, mutta nuorempia lapsia ei koskaan pyydetä käymään. Isompia ruinattiin vaikka koko kesäksi silloin, kun olivat samanikäisiä. Jännä juttu vaan se, että nämä vanhemmat lapset isoksi kasvettuaan eivät oikein arvosta isovanhempiaan enää ollenkaan. Ovat huomanneet kaikenlaisia "kummallisuuksia".
Juuri siksi lastenlasten ei tulisi lainkaan olla isovanhempien kanssa tekemisissä. Ne on aina huonoja!
Älä viitsi sekoilla. Suurimmalla osalla on aivan mahtavat isovanhemmat (ainakin lasten omasta mielestä).
Tuossa esimerkissä isovanhemmat oli paljon miehen ekan liiton lasten kanssa, mutta nämä huomasivat myöhemmin, että oli kaikenlaista kummallisuutta. Eikö siis ole loogista pitää pienemmät erossa isovanhemista heidän oman turvallisuutensa takia.
Ja sillä ei ole mitään väliä, onko lastenlasten kanssa vai ei. Vanhana jää kuitenkin yksin, kuten tämä esimerkki osoittaa.
Minä olin äitini vanhempien ensimmäinen ja aika pitkään ainut lapsenlapsi. Ja kyllä minulla oli erilainen asema kuin muilla lastenlapsilla. Se johtui ensinnäkin siitä, että olin nuoren äidin vahinkolapsi, josta isovanhemmat pitivät päivisin huolta, kun äiti oli ensin ammattia hankkimassa ja sitten teki töitä. Sittenkin kun olimme muuttaneet äidin avioiduttua toiselle paikkakunnalle, vietin lähes kaiken vapaa-ajan isovanhempien luona. En edes tiedä, mitä minusta olisi tullut, jos isovanhempia ei olisi ollut. Heidän tukensa ja opetuksensa tärkeinä varhaisvuosinani ovat kantaneet läpi koko elämän. Myös äidin sisaruksille olin kuin pikkusisko. Kukaan ei ole ainakaan minun kuulteni valittanut erityisasemastani. Luultavasti se oli pikemminkin itsestäänselvyys.
Kuulosta kamalalta. Puhu miehesi kanssa, tuo pitää saada loppumaan ennenkuin lapset alkavat tosissaan huomaamaan tuon. Se jättää jäljet, minulle kävi äitini kanssa noin, mutta kyllä tuostakin varmasti jää jotakin traumoja tmv. Yksi keino voi olla, että ilmoitatte isovanhemmille, että jos muut lapset ovat "turhia" heille, silloin myös esikoinen on. Lapset ovat teille kaikille yhtä rakkaita ja ansaitsevat olla myös muille tasa-arvoisia.