Kohta alan ahmimaan

Hienoa. Mitäs meinaat ahmia?

Tiedän tunteen. Parasta on se suunnittelu ja maisteluvaihe, siitä eteenpäin onkin pelkkää alamäkeä ja itsesyytöksiä. Huonoa oloa ja uupumusta.

Mitä ahmit?

Onko koko päivä käytössäsi?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Parasta on se suunnittelu ja maisteluvaihe, siitä eteenpäin onkin pelkkää alamäkeä ja itsesyytöksiä. Huonoa oloa ja uupumusta.

Mitä ahmit?

Onko koko päivä käytössäsi?

Mitä nyt jaksan. Muroja, leipää hillolla yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Parasta on se suunnittelu ja maisteluvaihe, siitä eteenpäin onkin pelkkää alamäkeä ja itsesyytöksiä. Huonoa oloa ja uupumusta.

Mitä ahmit?

Onko koko päivä käytössäsi?

Mitä nyt jaksan. Muroja, leipää hillolla yms.

Ok.

Mun ahmiminen on yleensä sitä, että suunnittelen mitä kaikkea tekee mieli. Sitten kierrän kolme kauppaa (yhdestä en kehtaa ostaa kaikkia niitä herkkuja kerralla) ja kerään saaliini. Siivoan vähän, koska siistissä kodissa sohvalla makaaminen ja ahmiminen on "antoisampaa" ja "ansaitumpaa". Aloittelen yleensä jostain suolaisesta ja rasvaisesta

kuten pizzasta ja siihen limsaa kylkeen. Sitten makeaa päälle. Ja sitten suolaista, makeaa, suolaista, makeaa ja kaiken huuhtelen limsalla tai kahvilla alas. Katson televisiota ja päätän ahmimisen olevan viimeinen kerta. Se oikeuttaa nauttimaan siitä "vielä viimeisen kerran".

Sitten tulee huono fyysinen olo. Vatsaan koskee, turvottaa, tuntuu kuin ruokaa olisi vatsanpohjasta kurkkuun saakka. Mutta sekään ei estä ahmimasta lisää. Tulen kärttyiseksi jos joku häiritsee tai päivään tuleekin jotain mitä pitäisi tehdä. Lopulta jossain vaiheessa nukahdan.

Sitten kun herään, huomaan ympärilläni syömieni eväitten pakkauksia ja papereita, siivoan ne äkkiä pois ennen kuin kukaan huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Parasta on se suunnittelu ja maisteluvaihe, siitä eteenpäin onkin pelkkää alamäkeä ja itsesyytöksiä. Huonoa oloa ja uupumusta.

Mitä ahmit?

Onko koko päivä käytössäsi?

Mitä nyt jaksan. Muroja, leipää hillolla yms.

Ok.

Mun ahmiminen on yleensä sitä, että suunnittelen mitä kaikkea tekee mieli. Sitten kierrän kolme kauppaa (yhdestä en kehtaa ostaa kaikkia niitä herkkuja kerralla) ja kerään saaliini. Siivoan vähän, koska siistissä kodissa sohvalla makaaminen ja ahmiminen on "antoisampaa" ja "ansaitumpaa". Aloittelen yleensä jostain suolaisesta ja rasvaisesta

kuten pizzasta ja siihen limsaa kylkeen. Sitten makeaa päälle. Ja sitten suolaista, makeaa, suolaista, makeaa ja kaiken huuhtelen limsalla tai kahvilla alas. Katson televisiota ja päätän ahmimisen olevan viimeinen kerta. Se oikeuttaa nauttimaan siitä "vielä viimeisen kerran".

Sitten tulee huono fyysinen olo. Vatsaan koskee, turvottaa, tuntuu kuin ruokaa olisi vatsanpohjasta kurkkuun saakka. Mutta sekään ei estä ahmimasta lisää. Tulen kärttyiseksi jos joku häiritsee tai päivään tuleekin jotain mitä pitäisi tehdä. Lopulta jossain vaiheessa nukahdan.

Sitten kun herään, huomaan ympärilläni syömieni eväitten pakkauksia ja papereita, siivoan ne äkkiä pois ennen kuin kukaan huomaa.

Mulla nyt ei ole rahaa kierrelllä kauppoja vaan syön mitä kotoa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Parasta on se suunnittelu ja maisteluvaihe, siitä eteenpäin onkin pelkkää alamäkeä ja itsesyytöksiä. Huonoa oloa ja uupumusta.

Mitä ahmit?

Onko koko päivä käytössäsi?

Mitä nyt jaksan. Muroja, leipää hillolla yms.

Ok.

Mun ahmiminen on yleensä sitä, että suunnittelen mitä kaikkea tekee mieli. Sitten kierrän kolme kauppaa (yhdestä en kehtaa ostaa kaikkia niitä herkkuja kerralla) ja kerään saaliini. Siivoan vähän, koska siistissä kodissa sohvalla makaaminen ja ahmiminen on "antoisampaa" ja "ansaitumpaa". Aloittelen yleensä jostain suolaisesta ja rasvaisesta

kuten pizzasta ja siihen limsaa kylkeen. Sitten makeaa päälle. Ja sitten suolaista, makeaa, suolaista, makeaa ja kaiken huuhtelen limsalla tai kahvilla alas. Katson televisiota ja päätän ahmimisen olevan viimeinen kerta. Se oikeuttaa nauttimaan siitä "vielä viimeisen kerran".

Sitten tulee huono fyysinen olo. Vatsaan koskee, turvottaa, tuntuu kuin ruokaa olisi vatsanpohjasta kurkkuun saakka. Mutta sekään ei estä ahmimasta lisää. Tulen kärttyiseksi jos joku häiritsee tai päivään tuleekin jotain mitä pitäisi tehdä. Lopulta jossain vaiheessa nukahdan.

Sitten kun herään, huomaan ympärilläni syömieni eväitten pakkauksia ja papereita, siivoan ne äkkiä pois ennen kuin kukaan huomaa.

Mulla nyt ei ole rahaa kierrelllä kauppoja vaan syön mitä kotoa löytyy.

Tsemppiä, yritä vaikka välillä käydä kiertämässä kortteli ympöri raikkaassa säässä. Ehkä se vähän hillitsisi.

Tämä voi muuttaa mieltäsi, tai sitten ei;

Ahminen ja kuten vaikka tupakointi, ovat, itsetuhoista käytöstä.

Itsetuhoista käytöstä.