Puuttuuko masentuneilta ihmisiltä sisua?

Olen sisukas koska olen vielä elossa ja taistelen elääkseni.

t. masentunut, joka ei oikeasti haluaisi elää (ristiriitaista, tiedän. Minulla on syyni)

Sitähän se on, että masennusta on raskasta seurata sivusta, kun toinen ei vain yksinkertaisesti tee asioita. Sisuttomuudesta syyttäminen ei lisää tekemisen määrää.

Et tiedä masennuksesta mitään.

Sellaiset ihmiset eivät masennu jotka vain liihottelevat eteen päin elämässään, mistään stressaamatta ja koskaan itseään rasittamatta.

Tyhjä päiset ihmiset eivät myöskään masennu, koska heillä ei ole päässään yhtään mitään, mikä voisi sairastua.

Masennusta edeltää aina ihan kohtuuton taakka ja väkisin eteen päin puskeminen.

Se että on liian sisukas, aiheuttaa masennusta ja loppuun palamista.

Masennus voi pelastaa ihmisen, koska se pakottaa pysähtymään ja luovuttamaan.

Aloittaja on niin raivostuttavan typerä idiootti, etten hänelle tätä asiaa vaivaudu selittämään.

Aloittaja saa ajatella typerässä paskapäässään mitä haluaa.

Kerron nämä asiat vain siksi, että jos joku masentumassa oleva, tai masennuksen kanssa painiva hlö, erehtyy lukemaan.

Älkää välittäkö aloittajan kaltaisista pässeistä. Olette niin heidän ylä puolellaan.

Kyllä se tulee siitä että on joutunut olemaan liian kauan vahva ja sisukas..

Ei, usein päinvastoin. Yrittävät vaan jaksaa sisulla kunnes ollaan burniksessa ja katatonisessa tilassa pöydän alla. Masentuneelta puuttuu tunteiden käsittelytaitoja.

Vierailija kirjoitti:

En voi olla ihmettelemättä tätä nykyajan trendiä, jossa terveet ihmiset joilla kaiken järjen mukaan pitäisi olla kaikki hyvin, sairastuvat masennukseen. Masennusta voi sitten käyttää tekosyynä sille, miksi ei voi hoitaa omia velvollisuuksiaan. Mikä meistä on tehnyt niin heikkoja? Ennen sitä vaan jaksettiin koska oli pakko, nykyaika on monin verroin kevyempää ja kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin. Paljon puhutaan suomalaisesta sisusta ja periksiantamattomuudesta. Eikö näiden elämäntapauupuneiden pitäisi kaivaa itsestään vähän sinnikkyyttä, ja alkaa järjestelmällisesti tehdä töitä tilanteensa parantamiseksi?

Tiesitkö että olet typerä raukka?

Etkö mitään muuta kohdetta keksi kuin sairaat ihmiset, joilla on jo helvetillistä olla ilmankin syyttelyä ja maahan polkemista.

Ennen ei jaksettu sen paremmin. Ennenkin ihmiset olivat masentuneita.

Ennenkin ihmiset tappovat itsejään ja toisiaan.

Tekisi mieleni vetää avokämmenellä sinua pitkin naamaa. Olet nimittäin heikko ihminen kaikessa raukkamaisuudessasi.

Sinun kirjoituksesi voi olla jollekin kliinisesti masentuneelle vaarallista luettavaa.

Painu helvettiin mätänemään raukka!

3. viestin kirjoittaja puhuu asiaa. Masennukseen on yhtä monia syitä kuin on masentuneitakin, mutta useimmiten masentunut nimenomaan on sinnitellyt jo pitkään ennen sairastumista. Aloittajan kaltaiset ihmiset, jotka tuomitsevat ja mitätöivät masentuneen tunteet ovat juuri niitä, jotka aiheuttavat sen, etteivät ihmiset uskalla hakea apua ajoissa. 

Jos ihmisellä on niin paljon vastoinkäymisiä että hän on siksi surullinen ja toivoton, se ei ole masennusta. Masennusta on se kun asiat voisivat periaatteessa olla ihan kunnossa tai korjattavissa, mutta mielenterveys on niin lamaantunut ettei siitä tule mitään, eivätkä iloisetkaan asiat tuota iloa.

Minulla on sisua nyt, ja oli ennen kun olin masentunut, mutta silloin kun olin masentunut olin vuosia kuin jonkinlaisessa horroksessa. Tuntui hädin tuskin elävältä. Kiva tekeminen olisi voinut auttaa, jos olisin ollut riittävän kunnossa mennäkseni osallistumaan siihen kivaan tekemiseen, mutta en kokenut pystyväni esim. näkemään kavereita.

Ei puutu masentunut käyttää sisunsa paranemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Masennusta edeltää aina ihan kohtuuton taakka ja väkisin eteen päin puskeminen.

Riippuu siitä mitä pidetään ihan kohtuuttomana taakkana. Masennus saa kenet hyvänsä kokemaan oman tilanteensa ylitsepääsemättömän raskaaksi, mutta ei masennusta tarvitse edeltää mitään erityisen suuria takaiskuja.

Aivokemian häiriö.

Vierailija kirjoitti:

3. viestin kirjoittaja puhuu asiaa. Masennukseen on yhtä monia syitä kuin on masentuneitakin, mutta useimmiten masentunut nimenomaan on sinnitellyt jo pitkään ennen sairastumista. Aloittajan kaltaiset ihmiset, jotka tuomitsevat ja mitätöivät masentuneen tunteet ovat juuri niitä, jotka aiheuttavat sen, etteivät ihmiset uskalla hakea apua ajoissa. 

Samat tyypit ovat ensimmäisenä ymmyrkäisinä suremassa ja kauhistelemassa, kun jollain naksahtaa päässä pahemman kerran ja tulee muitakin uhreja.

Suuria syyllisiä kamaliin tapahtumiin ovat juuri ap.n kaltaiset pilkkaajat ja toisten maahan polkijat.

Ap, masentuneilta ei puutu sisua vaan serotoniinia ja noradrenaliinia. Korkea kortisolipitoisuus vaurioittaa hippokampusta, aivokuoren aineenvaihdunta hidastuu ja limbisen järjestelmän puolestaan kiihtyy, samoin amygdalan toiminta.

Muita kysymyksiä aiheista, mistä et tiedä mitään?

Se voi olla paljon muutakin. Lääkärit ovat monesti hanakoita tarjoamaan masennusdiagnoosia, jos ihmisellä on vaikka suru, kilpirauhasen vajaatoiminta, raudanpuute tms. 

Itse olen uupunut, en masentunut. On ihan todella rasittavaa, kun haluaisi elää eikä vaan ole voimia, ei tunne itseään omaksi itsekseen eikä apua löydy helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisellä on niin paljon vastoinkäymisiä että hän on siksi surullinen ja toivoton, se ei ole masennusta. Masennusta on se kun asiat voisivat periaatteessa olla ihan kunnossa tai korjattavissa, mutta mielenterveys on niin lamaantunut ettei siitä tule mitään, eivätkä iloisetkaan asiat tuota iloa.

Minulla on sisua nyt, ja oli ennen kun olin masentunut, mutta silloin kun olin masentunut olin vuosia kuin jonkinlaisessa horroksessa. Tuntui hädin tuskin elävältä. Kiva tekeminen olisi voinut auttaa, jos olisin ollut riittävän kunnossa mennäkseni osallistumaan siihen kivaan tekemiseen, mutta en kokenut pystyväni esim. näkemään kavereita.

Niin ja jos masentuneena saa revittyä itsensä kivaan tekemiseen, niin silloin tekee väärin, koska eihän masentunut saa tehdä  mitään kivaa.

Suomalaisilla on lievä jodin puutos – tämä huomattiin vuoden 2012 FINRISKI- ja Finravinto-tutkimuksissa, eikä tilanne ole Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan vielä ehtinyt korjaantua.

Jodi on elimistölle välttämätön hivenaine, jota tarvitaan kilpirauhashormonien valmistukseen. Kilpirauhashormonit säätelevät muun muassa perusaineenvaihduntaa, ruumiinlämpöä ja verenkiertoa. Niitä tarvitaan myös lapsen normaaliin kasvuun ja kehitykseen.

Lievä jodin puutos ei aiheuta oireita. Merkittävämpi puutos voi sen sijaan häiritä kilpirauhasen toimintaa ja aiheuttaa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua, ummetusta, sydämen sykkeen hidastumista ja ihon kuivumista.

ainoa velvollisuus tässä maassa on oppivelvollisuus ja asevelvollisuus. Kaikki muu on vapaaehtoista.

Ihmiset ovat täysin samanlaisia kuin ennenkin, syy on nykyajassa. Suorituspaineet ovat kovat, pitäisi pärjätä omillaan heti täysi-ikäisenä, suunnitella oma elämänsä, vapautta (ja vastuuta) on niin paljon, ettei ihminen enää kestä sitä. Työttömyys ja syrjäytyminen on luonnoton tilanne ja voisi melkein laskea henkiseksi väkivallaksi yksilöä kohtaan. Ennen jokaisella oli paikkansa yhteisössä.

Masennusta on erilaista. Vakavassa masennuksessa ihminen ei jaksa kuin maata sängyssä ja sitten, ikävä kyllä,  masennuksesta puhutaan tilanteissa , joissa kyse on enemmän ns. alakulosta, joka menee usein ajan kanssa ohi.

Tuntuu siltä, että masennuksesta puhuminen hyödyttää myös lääketeollisuutta, joilla on on melkoiset markkinat tällä puolen. Vakavan masennuksen hoito vaatii sekä lääkitystä että terapiaa, mutta entäpä nämä muut ns. lievemmät masennuksen muodot. Nyt on jo saata tietellistä näyttöä mm. liikunnan merkityksestä masennuksen ja alakulon hoitoon sekä mm. tunteiden tunnistamisen ja harjoittamaisen merkityksestä mielen hoitamiseen ja masennuksen ennaltaehkäisyys.

Masennus on eräänlaista sisäänpäin käännettyä vihaa, eri tasoista ja ilmenee eri asteisena. Itse olen ärhäkkä asioiden ilmaisija ja karmeimmatkin kirosanat lentelevät esim. autossani, kun yksin mietin ikäviä elämän tapahtumia. Annan tunteiden tulla juuri niillä nimillä kun ne ovat tullakseen. Sitten tunne on ikään kuin ohi. Elämässäni on tapahtunut paljon ikävää, todella traagisia asioita, läsnä on edelleen pelkoa ja uhkaa, mutta vain pari ihmistä tietää asioista. Muuten olen kuin kuka tahansa  varsin  energinen nainen, paitsi ehkä harjoitan voimaperäistä liikuntaa keskivertoa enemmän. Olen kiitollinen siitä, että minua ei  lapsenakaan yritetty istuttaa kiltin tytön rooliin.

Masennus on trendikästä. Nykyään on elämä niin helppoa että erikoisuuden tavoittelulla paikataan tyhjyyttä jos ei riitä viitseliäisyys muuhun. Tuntuu että kaikilla on joko ahdistuneisuuus häiriö tai masennus, sen taakse on helpompi mennä piiloon kuin hyväksyä tosiasiat.

Sekin aiheuttaa masennusta jos on kasvatettu siihen, ettei saa itkeä, tuntea vihaa, tai olla millään tavoin vaivaksi.

Liialliset vaatimukset jo pienestä pitäen, aiheuttavat epänormaalin ja epäinhimillisen suorittamisen ja aina itsenäisesti ja omillaan väkisin pärjäämisen mallin.

Jossain vaiheessa se kamelin selkä katkeaa.

Sellaista ihmistä ei olekaan joka aina vain ja ikuisesti jaksaisi ja kestäisi kaiken.

Ap. ei voisi enempää väärässä olla tuossa sisuttomuus syyttelyssään. Asia on erittäin paljon juuri päin vastoin.