Lue keskustelun säännöt.
Puuttuuko masentuneilta ihmisiltä sisua?
19.01.2017 |
En voi olla ihmettelemättä tätä nykyajan trendiä, jossa terveet ihmiset joilla kaiken järjen mukaan pitäisi olla kaikki hyvin, sairastuvat masennukseen. Masennusta voi sitten käyttää tekosyynä sille, miksi ei voi hoitaa omia velvollisuuksiaan. Mikä meistä on tehnyt niin heikkoja? Ennen sitä vaan jaksettiin koska oli pakko, nykyaika on monin verroin kevyempää ja kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin. Paljon puhutaan suomalaisesta sisusta ja periksiantamattomuudesta. Eikö näiden elämäntapauupuneiden pitäisi kaivaa itsestään vähän sinnikkyyttä, ja alkaa järjestelmällisesti tehdä töitä tilanteensa parantamiseksi?
Kommentit (24)
Mitä sä ap sanoisit esim.ihmiselle joka on menettänyt lapsensa? Että ei saa olla masentunut vaan pistä rokki soimaan vaan? Ymmärrätkö että masennus on voi joskus olla terve reaktio raskaassa elämåntilanteessa.Se voi olla myös väliaikaista kunnes ihminen pääsee taas jaloilleen.Esim.juuri läheisen kuollessa olisi minusta epätervettä jos ei olisi masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä ennenvanhaankin masennuttiin, kun sisu loppui ja sen sijaan, että siitä olisi puhuttu, vedettiin vain itsensä naruun, kun voimat loppuivat. Samaa toki tapahtuu nykypäivänäkin, mutta onneksi nykyään on muitakin apuja kuin itsemurha ja on ymmärretty, että kyseessä on ihan oikea sairaus.
Masennus on sitä, kun ei osaa ajoissa höllätä ja olla itselleen armollinen. Sitten palataan loppuun. Tähän sopivaan saumaan kun joku hokkus pokkus ukko (työterveyslääkäri) määrää kokeiluluontoisesti mielialalääkkeitä, niin sitten mennäänkin puolivaloilla harmaat lasit silmillä seuraavat 40 vuotta ja lihotaan siinä sivussa saamattomaksi läskiksi.
Ei ainakaan minun kohdallani ole mistään erikoisuuden tavoittelusta kyse.
Meinasi henki lähteä ja sairaalassa olen tämän takia ollut.
Kukaan ei ole niin hullu että huvikseen päättää sairastua helvetilliseen tuskaan ja kärsimykseen.
Sinä taidat olla itse erikoisuuden tavoittelija ja huomion kipeä pikku pentu, kun luulet että kaikki muutkin ovat vain huomiota vailla.
Minä olen saanut olla ihan tarpeeksi huomion keskipisteenä, silmä tikkuna ja riepoteltavana. En kaipaa huomiota, vaan rauhaa ja yksityisyyttä.
En ole missään feispuukeissa tai muissakaan sellaisissa huomiohuoraamispaikoissa tämän sairauteni kanssa.
Jos haluat huomiota, niin hommaa sitä jotenkin. Älä kuitenkaan projisoi omia puutteitasi toisiin ihmisiin.
Etenkään inhottavasta sairaudesta kärsiviin.