Minkä arvoinen?

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Miten niin ei olisi? Jos ei sinusta jää hiuskarvaakaan jäljelle, niin sehän on silloin yhtä arvoton kuin yksi biohajoava koirankakkapussi?

Kyllä minusta jää jäljelle vuorovaikutus mitä teen muihin ihmisiin ja omaisuus mitä kerkeän kerätä.

Samanlailla ne vuorovaikutetut ihmisetkin kuolee ja muistotkin sinusta katoaa, harvat edes muistaa isoisoisäänsä pidemmälle enää edes kuolleiden sukulaisten nimiä.

Omaisuutesikin vaihtaa omistajaa kuoltuasi ja mukaasi et saa penniäkään.

Toki voit väittää mitä vain, mutta minun on vaikea hahmottaa sitä, että miten saat tuosta arvokkaan...

Mutta ne vuorovaikutetut ihmiset jatkaa vuorovaikutusta eteenpäin ja vaikutus paisuu kuin lumipallo joka pyörii alas lumista mäkeä. Lopulta yksi pieni ihminen voi saada aikaan valtavan muutoksen muiden kautta.

Haluat siis jättää itsestäsi jonkun jäljen? Sekö tekee elämästäsi sitten arvokkaan? Kuitenkin nämä ihmiset haudataan aikanaan samaan multaan, kaikki muistot, merkit, jäljet, hajut, kuvat jne..jne.. sinusta ja lähimmäisistäsi katoaa loppujen lopullisesti.

Jos muuten nyt kuolisit niin mikä sellainen jälki sinusta olisi jäänyt, joka lähtisi paisumaan tällä kyseisellä tavalla?

Mitä jos ihmiset eivät oikeasti ajattele sinusta sitä mitä luulet, vaan sitä mitä pelkäät? Mutta he eivät vain kehtaa sanoa sitä suoraan?

Haluan yrittää vaikuttaa että saisin asioita ja arvoja esille mitä itse arvostan ja en pelkästään itseni takia, vaan että tulevaisuudessa kun minua ei enää ole, tulevilla sukupolvilla olisi parempi olla.

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus on - niin otaksun - löytää pelastus elämän aikana. Uskomme perusajatus on jumalallinen rakkaus, joka kestää iankaikkisesti. Miten se nyt menikään: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Pelastus miltä ja mitä se maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Itse arvostan elämääni siksi, että voin tehdä siitä niin ihmeellistä tai tasapaksua kuin itse haluan. Ap miksi et arvosta elämääsi?

Jotkut siis vain haluaa sairastua syöpään? Tai liukastua mustaanjäähän ja elää loppu elämän neliraajahalvattuna? Menettää koko perheen kolarissa? Tai muuta sellaista?

Wonderful life, se on mun elämäni kirjoitti:

Kuolema on vaan seuraava etappi, en pelkää kuolemaa mutta toivon vain ettei tarvitse kärsiä kuten isäni kärsi sairastuessaan eturauhas- ja luusyöpään, nopea kuolema olisi toiveeni. Ainoa mikä jäisi harmittamaan jos nyt heti kuolen on lapsenlapseni ikävä mutta sekin häipyisi ja kohta hän ei enää kyselisi mummusta. Jos jokin paikka on josta voi katsella elävien elämää niin se rauhoittaisi toki minua, minä itse menetin molemmat vanhempani muutaman vuoden välein, he olivat 69 vuotiaita molemmat kuollessaan. Olin tiukassa taloudellisessa tilanteessa silloin vuosi sitten ja pyysin mielessäni äitiä ja isääni auttamaan, meni tunti kun minulle kerrottiin, että olet voittanut tuhat euroa puhtaana käteen. Olin tunnetilassa silloin, jalkani alkoivat vatkata, menin herättämään mieheni heti ja siitä suosta pääsin sen tonnin avulla ylös. Kiitokset.

Seuraava etappi minne?

Jos et pelkää kuolemaa vaan kärsimystä, niin tarkoittaako tämä sitä, että jos viereesi istuisi bussissa mies, joka sanoisi, että takin alla on kymmenen kiloa dynamiittia ja kohta pamahtaa, niin sinua ei pelottaisi yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa perhosensiipiefekti. Pakosti me jotain täällä tehdään, mikä vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kuitenkin aikanaan tämä maailma katoaa ja kaikki nuo kokemukset, elämykset, jälkien jättämiset, merkit, muistot ja kaikki muut saavutukset siinä samalla ja on kuin et olisi koskaan elänytkään.

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa perhosensiipiefekti. Pakosti me jotain täällä tehdään, mikä vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kuitenkin aikanaan tämä maailma katoaa ja kaikki nuo kokemukset, elämykset, jälkien jättämiset, merkit, muistot ja kaikki muut saavutukset siinä samalla ja on kuin et olisi koskaan elänytkään.

Joo, ja joskus mahdollisesti kaikki elämä loppuu, kun aurinko sammuu. Eikö voisi pitää ihan hyvänä saavutuksena, jos pystyy edes jossain määrin vaikuttamaan? Jos pystyt vaikka vaikuttamaan muihin ihmisiin sen aikaa kun ihmisiä on olemassa, niin mitä väliä jos kaikki katoaa joskus?

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Miten niin ei olisi? Jos ei sinusta jää hiuskarvaakaan jäljelle, niin sehän on silloin yhtä arvoton kuin yksi biohajoava koirankakkapussi?

Kyllä minusta jää jäljelle vuorovaikutus mitä teen muihin ihmisiin ja omaisuus mitä kerkeän kerätä.

Samanlailla ne vuorovaikutetut ihmisetkin kuolee ja muistotkin sinusta katoaa, harvat edes muistaa isoisoisäänsä pidemmälle enää edes kuolleiden sukulaisten nimiä.

Omaisuutesikin vaihtaa omistajaa kuoltuasi ja mukaasi et saa penniäkään.

Toki voit väittää mitä vain, mutta minun on vaikea hahmottaa sitä, että miten saat tuosta arvokkaan...

Mutta ne vuorovaikutetut ihmiset jatkaa vuorovaikutusta eteenpäin ja vaikutus paisuu kuin lumipallo joka pyörii alas lumista mäkeä. Lopulta yksi pieni ihminen voi saada aikaan valtavan muutoksen muiden kautta.

Haluat siis jättää itsestäsi jonkun jäljen? Sekö tekee elämästäsi sitten arvokkaan? Kuitenkin nämä ihmiset haudataan aikanaan samaan multaan, kaikki muistot, merkit, jäljet, hajut, kuvat jne..jne.. sinusta ja lähimmäisistäsi katoaa loppujen lopullisesti.

Jos muuten nyt kuolisit niin mikä sellainen jälki sinusta olisi jäänyt, joka lähtisi paisumaan tällä kyseisellä tavalla?

Mitä jos ihmiset eivät oikeasti ajattele sinusta sitä mitä luulet, vaan sitä mitä pelkäät? Mutta he eivät vain kehtaa sanoa sitä suoraan?

Haluan yrittää vaikuttaa että saisin asioita ja arvoja esille mitä itse arvostan ja en pelkästään itseni takia, vaan että tulevaisuudessa kun minua ei enää ole, tulevilla sukupolvilla olisi parempi olla.

Mitä sellaiset asiat ja arvot sitten on, mitä arvostat?

Ja miten sinä kuoltuasi itse enää hyödyt siitä, että tulevilla sukupolvilla olisi parempi olla?

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa perhosensiipiefekti. Pakosti me jotain täällä tehdään, mikä vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kuitenkin aikanaan tämä maailma katoaa ja kaikki nuo kokemukset, elämykset, jälkien jättämiset, merkit, muistot ja kaikki muut saavutukset siinä samalla ja on kuin et olisi koskaan elänytkään.

Joo, ja joskus mahdollisesti kaikki elämä loppuu, kun aurinko sammuu. Eikö voisi pitää ihan hyvänä saavutuksena, jos pystyy edes jossain määrin vaikuttamaan? Jos pystyt vaikka vaikuttamaan muihin ihmisiin sen aikaa kun ihmisiä on olemassa, niin mitä väliä jos kaikki katoaa joskus?

Se on yhtä hyvä saavutus kun et olisi koskaan syntynytkään, koska parhaimmatkin saavutuksesi on yhtä turhan kanssa kun kuitenkin tämä maailma katoaa aikanaan.

Mitä väliä? Ei mitään muuta kun se, että elämäsi oli silloin täysin turha sekä tarkoitukseton, vailla mitään todellista arvoa.

.

.

Ainoa elämäni arvon mittari on nautinto. Moni paheksuu tätä ajatusta miettimättä, että ei itsekään halua kärsiä. Kyse onkin siitä, mistä kukin nautintonsa saa. Ja jos lakkaan nauttimasta elämästäni, elämäni muuttuu arvottomaksi.

Hedonisti kirjoitti:

Ainoa elämäni arvon mittari on nautinto. Moni paheksuu tätä ajatusta miettimättä, että ei itsekään halua kärsiä. Kyse onkin siitä, mistä kukin nautintonsa saa. Ja jos lakkaan nauttimasta elämästäni, elämäni muuttuu arvottomaksi.

Tuohan on sitä, että tarvitset jatkuvasti jotain uutta nauttiaksesi elämästäsi.

Aina on jotain asioita ja esineitä, mistä kokisit saavasi vielä enemmän nautintoa, jos saavuttaisit ne ja ne aikaisemmat asiat menettää kiiltonsa.

Janoat ja janoat, mutta koskaan et ole täysin tyytyväinen?

Maailma katoaa ja sen himot, mikä oli elämäsi todellinen arvo loppujen lopuksi?

Millään mikä katoaa ei ole mitään todellista arvoa! Etsikää sitä mikä ei katoa.

.

.