Miten selvitä pettymyksestä, jos en pääse unelmieni työhön?

Hakijoita oli todella paljon ja noin 5% otetaan lopulta töihin. Nyt viimeisessä vaiheessa jäljellä olevista suunnilleen 1/3 saa työn. Joku samaan paikkaan hakenut saattaakin arvata, mistä työstä on kyse :-) Mitään ei ole tehtävissä enää, sillä haastattelut ovat ohi. Päivät ovat kuluneet TODELLA hitaasti! En pysty keskittyä töissä enkä saa kotonakaan aikaiseksi mitään. Odotan vain tietoa tulevasta.

Järjellä ajatellen tiedän, ettei se ole maailmanloppu, vaikka en pääsisi. Mutta pettymys tulee olemaan niin suuri, että en tiedä mitä teen. En halua jatkaa vanhassa työssäni enkä tiedä mitä muutakaan työtä hakisin.
Pelkään katkeroituvani. Itkettää jo valmiiksi ajatus siitä, että kaiken tämän jälkeen en saisi työtä. Niin lähellä, mutta niiiiiin kaukana! Se, että olen tällä kertaa päässyt näin pitkälle, ei mitenkään paranna mahdollisuuksiani mahdollisessa seuraavassa haussa. Prosessi on ollut pitkä ja ajatukset ovat pyörineet sen ympärillä kuukausia, joten uudelleen mukaan lähteminen olisi raskasta, varsinkin kun takana on jo jokunen pettymykseen päättynyt haku samalle alalle.

Miten voisin tsempata itseni pääsemään asian yli, jos en saa työtä?