Minusta tuntuu, etten ansaitse ketään...

Oon mielestäni outo, sairas, tyhmä ja roskasakkia...
Ensinnäkin lapsuudessa oli väkivakltaa. Kaikki oli meillä ihan epänormaalia...
Vanhemnat eivät käyneet töissä. Asuimme pienessä kolmiossa.

Häpesin jo kotiani.
En halunnut tuoda sinne kavereita.
Sotkuista ja isä toi ties minkälaista roinaa sisälle.

Oon aina pitänny itteeni outona tai hulluna.
Oon 6 vuotiaasta saakka elänny jossain fantasia maailmassa.
Tunnen omani itseni surkeaksi ja tylsäksi.
En osaa olla ihmisten kanssa enkä keksi mitään puhuttavaa.
En oikei tee mitään enkä kovin hyvin osaa mitään.
Mulla ei ole hirveästi kavereita.
Siksipä leikin mielessäni olevani jokin muu paljon parempi ja upeampi ihminen.
Näitä hahmoja on useita joita vaihtelen aina välillä.
Osa on itse keksittyjä ja osaa pohjauttuu todelliseen ihmiseen.
Yleensä jossain kohtaa kyllästyn johonkin hahmoon ja se jää sivummalle...
En tiedä ymmärsittekö tuosta mitään...
Mulla on myös muita outoksia.
Mun vaikea olla ihmisten kanssa. Oma puheääni ja tyyli hävettää.
En oikein pysty katsomaan silmiin enkä keksi mitään puhuttavaa.
Olen vaivaantunut ja ymmärrän, että toinen huomaa sen ja se teke olostani vielä vaikeampaa...
Siksi usein välttelen ihmisten kohtaamisia.
Tutumpien kanssa on helpompi olla...

Mulla on myös outouksia seksuaalisuuten liittyen:
Eli tämä vanha minkä ootte kuulleetkin.
Tupakkafetissi siis.
En kiihotu muista ihmisistä, mutta tupakoinnista kylläkin..
Joskus, kun mulla oli pitkään todella tylsää niin keksin hölmön harrastuksen..
En alaikäisenä saanut tupakkaa muuten niin aloin kaupungilla kytätä ihmisten jämiä.
Joita eivät tumpanneet.
Eli noukin sen maasta. Keksin myös toisen jutun, että voin kerätä maasta mahdollisimman pitkiä tumppeja joita itse sytytän uudelleen.
Tein noita molempia aika paljon n. Puolen vuoden ajan.

Sen jälkeen olin puolen vuoden tauko tupakasta kunnes aloin saada kokonaisia.
Joita poltin 1-3/pv.
Vain siksi koska se tuo mielihyvää ja kiihottaa minua...
Tuollaista yksinään sekoilua... vähän hävettääkin.
Pitäisikö tuosta olla huolissaan?
Nyt yritän lopettaa enkä oo polttannu ku 1-3 ehkä viikossa, mutta silti välillä tulee kova panetus ja tekee mieli polttaa siksi. Ei nikotiiniriippuvuuden takia.

Myös pari muuta outoa asiaa minusta jotka tulevat mieleen niin...
Haluan melkein kokoajan olla rauhassa yksinään. En oikeasti kaipaa ihmisiä hirveästi ympärille.
Sekä toinen on, että vihaan siskoani.
Siis oikeasti. Hän on vain niin ärsyttävä ja rasittava.
Me ei riidellä, mutta aina, kun näen hänet niin toivoisin, että lähtisi saman tien..
Olenko outo??
Onko mulla oikeutta puolisoon?
Itse tuntoni on ihan pohjilla 😧