Lue keskustelun säännöt.
Työ vai mielenterveys?
18.01.2017 |
Suurin osa ihmisistä on varmasti sitä mieltä, että ehdottomasti oma terveys menee työn edelle, mutta onko se oikeasti niin helppoa. Olen ollut uudessa työssäni vasta 6kk ja loppua ei näy. Firmalla pyyhkii hyvin ja sain vakituisen sopimuksen 2kk sitten. Työni on ihan mukavaa, mutta kaikki muu töiden ulkopuolella on ihan hirveää.
Selostus tilanteesta: Jouduin muuttamaan työni vuoksi 200 km päähän kodistani. Suunnitelmissa oli ennen tätä työtä ostaa oma asunto poikaystävän kanssa ja alkaa suunnittelemaan häitä. Kaikki tämä on jäissä muuttoni takia. Näemme joka viikonloppu, mutta se on yhtä riitelyä siitä, että emme näe tarpeeksi. Olen tiennyt aina, ettei minusta ole kaukosuhteeseen, koska olen niin läheisriippuvainen. Etsin koko ajan töitä lähempää kotia, mutta ei tärppää. Ennen vakkaripapereiden kirjoittamista olin vahvasti sitä mieltä, etten niitä kirjoita, mutta jotenkin epävarmuus tulevasta sai minut ne kirjoittamaan.
En tunne täältä paikkakunnalta ketään, täällä ei voi harrastaa mitään, asun hirveässä asunnossa ja maksan kahden kämpän vuokraa (palkasta menee 30% vuokriin), rahaa palaa hirveästi autoon ja dieseleihin, koirat on pitkiä päiviä kotona kolmestaan jne. Lista on loputon. Alan olla henkisesti niin loppu tähän tilanteeseen, että se näkyy jo työpaikallakin.
Onko muut olleet tällaisen valinnan edessä? Jatkaako tätä kärsimystä ja tuhlaako nuoruutensa tähän vai uskaltaako sitä irtisanoutua? En ole koskaan ollut työtön, onko se niin kauheaa, kun aina annetaan ymmärtää?
Kommentit (9)
Terveys. Karenssihan tuosta seuraa, mutta se on pieni hinta mielekkäästä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyyden kamaluus riippuu paljon omasta asenteesta. Kannattaa ottaa se lomana ja mahdollisuutena tehdä asioita joista oikeasti pitää,sekä tietysti mahdollisuutena uuteen. Kun menot suhteuttaa tuloihin, ei väliaikainen työttömyys ole ollenkaan paha.
Itse uhrauduin työlle. Lopputuloksena sain uran, asuntolainan ja puolison jota näen vain lauantaisin ja sunnuntaisin. En ole kovin onnellinen näin. Tosin en olisi onnellisempi vähemmän mieluisassa ja pienempi palkkaisessa työssäkään, vaikka näkisinkin puolisoani päivittäin. En todellakaan ole uraihmisiä, raha on se mikä sanelee ja nykypäivän epävarma taloustilanne. Silti olemme yhdessä ja aiomme hankkia lapsen. Sen arjen pyörittäminen tuleekin sitten olemaan oma tarinansa.
Miksi maksat kahta vuokraa?! Jos mies ei muuta luoksesi, muuttakoon pienempään luukkuun, ellei maksa puolikasta sinunkin vuokrasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi maksat kahta vuokraa?! Jos mies ei muuta luoksesi, muuttakoon pienempään luukkuun, ellei maksa puolikasta sinunkin vuokrasta.
Yhteisestä vuokra-asunnosta mies maksaa 75% ja minä 25%, sitten tämän oman vuokra-asuntoni maksan kokonaan itse. Yhteinen asuntomme on kuitenkin ollut kotimme jo 2 vuotta ja asun siellä viikonloppuisin, niin ei olla haluttu luopua siitä. Kohta vain tuntuu, että on pakko sekin luovuttaa pois.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyin olettamuksestasi, jonka mukaan "suurin osa ihmisistä asettaa (mielen)terveyden työn edelle".
Ollaan eri ikäpolvea selvästi, itse olisin sanonut täsmälleen päinvastoin. Siis että työ ensin. Mutta ajat muuttuvat, ymmärrän sen.
Mielestäni mielenterveytesi ei kylläkään ole mitenkään vaakalaudalla. Olet saanut hyvän ja kivan työpaikan, sinulla on asunto (olkoonkin "hirveä"), poikaystävä, koiria... Mitä kaikkea onkaan.
Et ole muuttanut kodistasi mihinkään (200 km päähän tai muuallekaan), sinähän asut kotona. Jokainen asuu. Sinun kotisi on nyt siellä uudella paikkakunnalla.
Sitä en ymmärrä, miksi pidät asuntoa vielä entisellä asuinpaikkakunnallasikin. Luovu siitä niin pääset maksamasta "kahta vuokraa".
Elät etäsuhteessa nyt, mutta tilanne voi muuttua piankin. Ehkä poikaystäväsikin löytää työn sieltä, missä sinä asut nyt. Ehkä nyt varmalta näyttävä työsuhteesi syystä tai toisesta päättyy. Ehkä sinulle tulee ero poikaystävän kanssa. Ehkä...
Sinuna en missään tapauksessa luopuisi työpaikasta, en varsinkaan näinä aikoina. Jos nyt lopetat ja muutat takaisin, mitä sitten? Ei työtä, ei rahaa, mutta mielenterveys hyvällä tolalla?
Älä ainakaan tee liian nopeita päätöksiä. Mieti asia kunnolla loppuun asti. Ja onnea elämääsi, mihin tulokseen tuletkin.
Nostetaanpa vielä ylös tämä ketju. Hyviä kommentteja tullut, kiitos niistä. Tekee vain päätöksestä entistä vaikeampaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä työtä. Miehen kanssa saattaa tulla ero ja voit joutua hyvin vaikeaan tilanteeseen. Älä kenenkään miehen takia ota sellaista riskiä.
Irtisanoudu.