Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhana lapsen saaneet?Käytitkö apuja vai luomuna?Minkä ikäinen olit raskautuessasi?
18.01.2017 |
Minä kohta 40v haluankin lapsen. Onkohan jo täysin mahdotonta. Tietenkin menen lääkäriin ja tutkimaan asian, mutta mitä kokemuksia teillä on :)
T. Vihdoin valmis
Kommentit (72)
Omat lapseni sain 26v, 28v ja 31v, nyt ikää 37v eikä enää tee mieli lähteä vauva-arkeen. Mutta siskoni sai 41v terveen poikalapsen kuuden vuoden yrittämisen, keskenmenojen ja hoitojen jälkeen. Nyt tämä pikkunappula on jo vuoden vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta en ole toistaiseksi saanut, mutta 39-40 -vuotiaana olen tullut 3 kertaa raskaaksi (joka kerta viimeistään kolmannella yrityksellä. Kaikki menneet kesken. Ei pidä luulla että ainoa ongelma tässä iässä on raskaaksi tuleminen, vaan myös keskenmenojen todennäköisyys kasvaa huomasti.
Olen pahoillani puolestasi.
Mulla eka keskenmeno 28-vuotiaana, sitten yritystä, kunnes lapsi 30 veenä ja 32 veenä. Sitten ei ehkäisyä sen jälkeen. Laiskat munasarjat, sanoi lääkäri. En halunnut hormonihirviöksi, eli luovuin siis toivosta. Keskenmeno 34 v. Keskenmeno 40 v, 41 vja raskaana 42 veenä, terve tyttö tuli. Nyt 46 v, menkat edelleen säännölliset, mutta kävin laitattamassa kierukan.
Onnea matkaan yrittäjille. Ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 inseminaatioita, 2 ivf joista 2 tuoresiirtoa, ensimmäinen pas toi kaivatun tuloksen. Olin 40v. Toisesta lapsesta haaveilen ja ensi syksyllä seuraava ja viimeinen pas.
Lapsi on unelmien täyttymys, tosin välillä kotiöitiys tuntuu yksinäiseltä. Ikätovereilla lapset jo koululaisia ja perhekerhot ja muskarit ovat pullollaan parikymppisiä pimuja."Parikymppisiä pimuja" - hyvä asenne sinulla.....
No ne "parikymppiset pimut" voi olla tosi hyviä tyyppejä ja niistä voi tulla ihan oikeita ystäviä. Avoimin mielin, äläkä ite pidä itseäs ylimielisesti liian vanhana. Terveisin nelikymppinen perhekerholainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 inseminaatioita, 2 ivf joista 2 tuoresiirtoa, ensimmäinen pas toi kaivatun tuloksen. Olin 40v. Toisesta lapsesta haaveilen ja ensi syksyllä seuraava ja viimeinen pas.
Lapsi on unelmien täyttymys, tosin välillä kotiöitiys tuntuu yksinäiseltä. Ikätovereilla lapset jo koululaisia ja perhekerhot ja muskarit ovat pullollaan parikymppisiä pimuja."Parikymppisiä pimuja" - hyvä asenne sinulla.....
No ne "parikymppiset pimut" voi olla tosi hyviä tyyppejä ja niistä voi tulla ihan oikeita ystäviä. Avoimin mielin, äläkä ite pidä itseäs ylimielisesti liian vanhana. Terveisin nelikymppinen perhekerholainen
-Äh lainasin vähän väärin mutta pointti tuli selväks?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä vanhoja äitejä pelota sairaan tai vammaisen lapsen saaminen? Itse olen nyt 35 ja kaksi tervettä lasta saatu 25-27-vuotiaana. Kovasti tekisi mieli saada vielä yksi pienokainen, mutta riskit pelottaa niin julmetusti! Mietin, että pitäisikö odottaa vielä sinne neljäänkymppiin ihan vain siksi, että silloin saa automaattisesti kromosomitutkimukset. Nyt en ole tarpeeksi vanha saadakseni lisätutkimuksia, mutta tarpeeksi vanha olen että riskit on jo huomattavasti suuremmat kuin 25-vuotiaana.
Eihän niissä kromosomitutkimuksissa seulota kuin 3-4 yleisintä kromosomihäiriöitä. Kromosomohäiriöitä on kuitenkin olemassa tuhansia ja riski mihin vain niistä lisääntyy äidin iän kasvaessa. Puhumattakaan ennenaikaisista synnytyksistä, verenpaineongelmista ja istukan toiminnan häiriöistä..
Nykytiedon mukaan myös isän iällä on merkitystä, mutta omassa tuttavapiirissä on kaksi äitiä, jotka saivat vähän yli 20 v down lapsen. Joten mikään ei ole varmaa.
Yli 40 v äidiksi tulleitä tiedän monia ja näillä ei kenelläkään ole ollut mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnitellusti, luomusti ensimmäinen 35-vuotiaana ja toinen samoin 39-vuotiaana, heti kertalaakista raskauduin kummastakin. Olisiko merkitystä sillä, että kymmeneen vuoteen en ole käyttänyt e-pillereitä tai muuta hormonaalista ehkäisyä. Toiveissa mahdollisesti vielä yksi lapsi.
40 v tärppäsi heti. Raskausaika elämäni tähänastisista ajanjaksoista fyysisesti hyväkuntoisin, synnytys sujui ja terve, täydet apgarpisteet saanut vauva sieltä tuli. Kai sitä olis voinut lapsen aiemminkin tehdä, kun ollaan oltu miehen kanssa yhdessä parikymppisistä. :D Vakavissani ja lämmöllä suosittelen raskaaksi hankkiutumista ihan kaikille, jotka sitä toivovat, iästä riippumatta. Jotain ihmiskropan toiminnasta tietävänä sanoisin myös, että tupakoimaton ja kehoaan muutenkin hyvin kohdellut rento keski-ikäinen nainen on verrattomasti parempi kasvualusta kuin bilettävä, uraputkeen kurkottava ja kaikkiaan epäsäännöllistä, stressaavaa elämää viettävä nuori...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luomuna ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi 43v. Samoin nuorempana aiempien lasten kohdalla. Aina olen tullut raskaaksi tosi helposti. Raskaudet ja synnytykset sujuneet myös helposti.
Aloitin lapsen yrittämisen 32-vuotiaana. Hoidoilla viimein syntyi pienokainen viisi vuotta myöhemmin. Tutkimuksissa kävi ilmi, etteivät munasarjani kypsytä munasoluja ollenkaan ilman lääketieteellistä apua. 10 vuotta tuli siis käytettyä pillereitä ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 vuotiaana heti tärppi ja nyt melkein 37 vuotiaana odotan touhutippa tuotosta. En tiedä pidetäänkö mua vanhana.
Vähän OT, mutta nämä ketjut saavat aina miettimään koko "vanhan synnyttäjän" käsitettä... Tää on asia, josta puhutaan aina niin syyllistävään sävyyn, ikään kuin lasten saaminen "vanhana" olisi aina joku tietoinen valinta ja suoraa seurausta naisen itsekkyydestä tms. Tosiasia kuitenkin on, että nykyään opiskellaan pitkään, vaihdetaan alaa, eikä suurella osalla ole silloin 20-25 -vuotiaana takana pitkää, vakaata parisuhdetta. Itselläni kolmekymppiä häämöttää, parisuhdetta takana kohta kolme vuotta, mutta en voisi kuvitellakaan vielä ryhtyväni lapsen tekoon vaikka tämä puoliso onkin se, jonka kanssa haluan sen perheen sitten joskus. Liian epävakaa elämäntilanne vielä toistaiseksi. Toivoa sopii, että esim. kolmen vuoden päästä ei ole liian myöhäistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään hokkuspokkus piliokkus temppuja. 43 v.
Luomuna, vahingossa, kierukan petettyä 44-vuotiaana. Poika on terve eskarilainen, mutta välillä nolottaa vanhempainilloissa kun muut äidit ovat niin paljon nuorempia!
Pojalle jää myös, ei etäiset mutta .. miten sen nyt sanoisi? Erilaiset suhteet sisaruksiinsa kuin heillä oli toisiinsa! Esikoispoikani on 21v ja tytär 19v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä vanhoja äitejä pelota sairaan tai vammaisen lapsen saaminen? Itse olen nyt 35 ja kaksi tervettä lasta saatu 25-27-vuotiaana. Kovasti tekisi mieli saada vielä yksi pienokainen, mutta riskit pelottaa niin julmetusti! Mietin, että pitäisikö odottaa vielä sinne neljäänkymppiin ihan vain siksi, että silloin saa automaattisesti kromosomitutkimukset. Nyt en ole tarpeeksi vanha saadakseni lisätutkimuksia, mutta tarpeeksi vanha olen että riskit on jo huomattavasti suuremmat kuin 25-vuotiaana.
Eihän niissä kromosomitutkimuksissa seulota kuin 3-4 yleisintä kromosomihäiriöitä. Kromosomohäiriöitä on kuitenkin olemassa tuhansia ja riski mihin vain niistä lisääntyy äidin iän kasvaessa. Puhumattakaan ennenaikaisista synnytyksistä, verenpaineongelmista ja istukan toiminnan häiriöistä..
Ai eikö? Miten sitten tutulleni on voitu luvata terve lapsi, hänen ollessaan 42v. ensisynnyttäjä. Lapsivesitutkimuksien jälkeen hänelle oli sanottu, että terveet kromosomit ja terve poika tulossa. Miten niin voi sanoa, jos kromosomeista tutkittaisiin vain 3-4 yleisintä kehityshäiriötä?
On sitten sanottu väärin. Todennäköisyyttä pystytään ultran ja verikokeiden avulla arvioimaan mutta vain tiettyihin poikkeavuuksiin liittyen. Kukaan ei pysty etukäteen varmuudella lupaamaan että lapsi on terve. Ei nuorelle eikä vanhemmalle äidille. Minä sain kuopuksen 44v joten tutkimuksia tarjottiin. Ensimmäisen ultran ja verikokeiden perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan todennäköisyys sellaiseen häiriöön joka voidaan seuloa oli 1/200. Päädyin siihen etten halua lapsivesipunktiota koska todennäköisyys ei ollut tuon isompi ja punktioonkin liittyy omat riskinsä, tosin pienet. Ja vaikka olisikin mennyt lapsivesipunktioon silti tosiaan ei olisi ollut varmuutta etteikö mitään synnynnäistä sairautta voisi olla. Terve lapsi tuli.
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin häpeekö mun poju mua ekalla,kun muut vanhettat ovat noin 15v nuorempia kun sen mummomutsi..
No lohdutukseksi voin kertoa: lapset häpeävät aina vanhempiaan.
En voi sille mitään,mut mua naurattaa vanhempainilloissa kun kaikkien muiden lasten vanhemmat ovat niin vanhoja. Olen niin tyytyväinen,et tein lapsen nuorena.
T. 21-vuotiaana äidiksi
Pitää ymmärtää, että riski vammaan on joka tapausessa hyvin pieni vanhemmallakin iällä.
Vrt, jos riski on kolmikymppisenä 1/10 000, on se nelikymppisenä esim. 1/3000. Näin useimpien häiriöiden kohdalla.
Ei vammapelon takia kannata jättää lapsenteko sikseen, jos muuten vain onnistuu.
Hedelmällisyys toki laskee, mutta hyvin yksilöllistä on kuinka paljon. Aina voi yrittää.
Vierailija kirjoitti:
En voi sille mitään,mut mua naurattaa vanhempainilloissa kun kaikkien muiden lasten vanhemmat ovat niin vanhoja. Olen niin tyytyväinen,et tein lapsen nuorena.
T. 21-vuotiaana äidiksi
Minä taas säälin nuorten äitien lapsia. Pikkulapsuus on luultavasti ollut köyhä, vähäravinteinen, virikkeetön. Vanhoja vaatteita ja kenkiä joutunut käyttämään ja kaihoisana katsomaan kavereita, joilla on kivoja harrastuksia, tilavat kodit, lomamatkoja, polkupyöriä, potkulautoja ja kaikkea muuta hauskaa, mitä jo kouluttautuneet ja työpaikan hankkineet ja hyvin tienaavat vanhemmat voivat tarjota. Pikkulapsuus on ihmisen tulevaisuudelle kaikkein tärkein aika.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä vanhoja äitejä pelota sairaan tai vammaisen lapsen saaminen? Itse olen nyt 35 ja kaksi tervettä lasta saatu 25-27-vuotiaana. Kovasti tekisi mieli saada vielä yksi pienokainen, mutta riskit pelottaa niin julmetusti! Mietin, että pitäisikö odottaa vielä sinne neljäänkymppiin ihan vain siksi, että silloin saa automaattisesti kromosomitutkimukset. Nyt en ole tarpeeksi vanha saadakseni lisätutkimuksia, mutta tarpeeksi vanha olen että riskit on jo huomattavasti suuremmat kuin 25-vuotiaana.
Pahimmat kromosomivirheet aiheuttavat ettei raskaus edes ala tai saa keskenmenon. Sikäli asiaa on turha pelätä. Lähisuvustani lapsia on saatu luomusti 40-, 41- ja 46-vuotiaana ja kaikki ovat olleet terveitä lapsia. Vanhana saadut lapset ovat tutkimusten mukaan älykkäämpiä, mikä nyt johtuu tietenkin vanhemmista ja heidän koulutuksestaan ja urastaan, ettei lapsia ole edes ollut mahdollista saada nuorena.
Lapsia kannattaa tehdä vanhempanakin, jos se on oikea hetki vanhemmille.
Alue: Aihe vapaa
Pimu on halventava nimitys kuten haahkakin. Sulla jotain vikaa hahmottamisessa? Miksi naisten täytyy aina nokkia toisiaan?