Todella raskasta jättää lapsi itkevänä päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä päiväkodissa on sanottu, kun olet asiasta keskustellut?

Ja miten siellä päiväkodissa menee?

Taantuminen on ihan normaalia.

Päiväkodissa sujuu kuten ennenkin. Lapsi leikkii ja toimii kuten aikaisemmin. Tämä itkeminen ja haluttomuus mennä päiväkotiin on vain aamuisin tapetilla ja välillä myös illalla lapsi kysyy onko huomenna päiväkotipäivä vai vapaapäivä. Kun vastaan, että päiväkotipäivä, lapsi kommentoi sanomalla "vihaan päiväkotia".

Kotona ei ole tapahtunut muuta erikoista kuin se, että olemme antaneet välillä hänen ensimmäisiä kertoja pelata xboxilla (urheilukinect ja fruit ninja pelejä). Olen jopa miettinyt, että koukuttaako tämä niin kovin, että olisi mieluummin kotona pelaamassa. Huomasimme, että hänen kanssaan täytyy pelaamiseen käytetyn ajan kanssa olla todella tiukkana ja tarkkana. No, onhan hän vasta 5-vuotias, mutta kuitenkin.

Hän on käynyt useasti leikkimässä uudessa ryhmässä jo ennen siirtoa ja täditkin ovat tuttuja. Osa tädeistä on ollut hänen vanhassa ryhmässä. Ja osan ryhmässä olevien lasten kanssa on käyty yhdessä retkellä. Tuolla pk:ssa ovat viskarit olleet kahdessa eri ryhmässä ja nyt heidät on yhdistetty.

ap

Meidän 5-vuotias puhuu samoin päiväkodista: vihaa ja inhoaa päiväkotia ja kyselee, koska se loppuu lopullisesti. Hoitajien mukaan saattaa iltapäivällä sanoa ihan oma-aloitteisesti, että kivaahan täällä sittenkin oli. Olen miettinyt, olisiko kysymys jännittämisestä.

Pelata meidän viisivuotias ei ole saanut vielä ollenkaan, eikä muutamaan vuoteen saakaan. Tällä hetkellä on ihan riittävän koukussa legoihin.

T.17.

Lapsi voi myös kipuilla tuota "isompien" ryhmän aloittamista, kun on siinä välivaiheessa, kun on ja haluaisi olla iso ja itsenäinen, mutta samalla kuitenkin on ja haluaisi olla pieni ja aikuisen turvaa ja apua tarvitseva. Ikään kuin leikki-ikäisen murrosikä, joka monella ilmenee noin eskari-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi myös kipuilla tuota "isompien" ryhmän aloittamista, kun on siinä välivaiheessa, kun on ja haluaisi olla iso ja itsenäinen, mutta samalla kuitenkin on ja haluaisi olla pieni ja aikuisen turvaa ja apua tarvitseva. Ikään kuin leikki-ikäisen murrosikä, joka monella ilmenee noin eskari-ikäisenä.

Tämä. Meillä miehen lapsi alkoi kiukkuilla ja protestoida päiväkodissa ihan uudella tavalla juuri 5-6-vuotiaana. Kun sitä tilannetta lähdettiin purkamaan, kävi selväksi, että lapsi otti paineita siitä, että hänelle kerrottiin, miten hän on jo iso ja miten isot lapset toimii. Myös edessä häämöttävä eskari laittoi jännittämään. Nyt kun on eskarissa koulun aloitus on alkanut tulla puheissa esille sellaisena asiana, mikä selvästi jännittää.