Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella raskasta jättää lapsi itkevänä päiväkotiin.
18.01.2017 |
Ja nyt puhutaan 5-vuotiaasta, joka on ollut päiväkodissa jo 2,5 vuotta. Viihtynyt ja aina tykännyt olla sekä jäänyt mielellään päiväkotiin. Pidetty lapsi, jolle on aina löytynyt kavereita. Tykätty leikkikaveri.
Nyt joululoman jälkeen on joka aamu jatkuva parku miten hän ei halua mennä päiväkotiin. Useimpina aamuina kuitenkin riittää keskustelu miten sinne täytyy mennä, koska vanhemmat ovat töissä ja yksin ei voi olla. Miten siellä on kavereita, leikitään, askarrellaan jne. Vaan ei. Tänä aamuna alkoi huutoparku jo siinä vaiheessa kun menin poikaa herättämään. Kun kysyin syytä miksi hän ei halua mennä päiväkotiin, sanoi hän vastaukseksi koska tulee ikävä. Nyt se ikävä vaivaa eikä 2,5 vuotiaana! >:-(
Olen ihmeissäni, harmissani ja turhautunut. Haluaisin ajatella, että jos jokin toinen lapsi systemaattisesti kiusaisi, lapsi sen kyllä sanoisi. Päiväkodissa ei ole tapahtunut mitään muutoksia ja tätien mukaan asiat sujuvat hyvin (=normaalisti). Ainoastaan uutta on ryhmänvaihdos, mikä on lapsen taholta ollut todella odotettu ja toivottu asia.
Sanokaa nyt, että tämä on taas joku vaihe, joka menee ohi? Vaikka jo tänään.
Kommentit (23)
Kyllä varmasti on vain tietynlainen taantuma. Ne kuuluvat normaaliin kehitykseen lapsella.
Ole jämäkkä, äläkä anna itkun vaikuttaa itseesi lapsen nähden. Tarkoitushan on tuottaa pahaa mieltä ja huonoa omatuntoa sinulle, älä anna mahdollisuutta siihen.
On tietysti mahdollista, että uusi ryhmä on jotenkin vaikea lapselle. Eihän lapsi ole voinut arvioidea etukäteen, mitä tuleman pitää. Vaikka kuinka jotain innolla odottaisi, voi tulla pettymyksiä. Näin myös aikuisilla saati sitten lapsella, jonka arviointikyky on huomattavasti rajallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä osoittautui vastaavassa tilanteessa, että ryhmään oli tullut uusi tukityöllistetty hoitaja. Kautta rantain selvisi meille vanhemmillekin (ja muulle henkilökunnalle), että oli äreä ja kovakourainen lapsia kohtaan.
Laitettiin sitten pois vähin äänin paikasta ja heti mieliala parani lapsellamme ja muillakin lapsila.
Mitä päiväkodissa on sanottu, kun olet asiasta keskustellut?
Vierailija kirjoitti:
Mitä päiväkodissa on sanottu, kun olet asiasta keskustellut?
Ja miten siellä päiväkodissa menee?
Taantuminen on ihan normaalia.
Itse teen keikkaa päiväkodeissa ja voin lohdutukseksi sanoa, että moni vanhemman perään itkevä lapsi rauhoittuu nopeasti ja ampaisee sitten tyytyväisenä leikkimään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei joku hoitajista pahoinpitelisi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti on vain tietynlainen taantuma. Ne kuuluvat normaaliin kehitykseen lapsella.
Ole jämäkkä, äläkä anna itkun vaikuttaa itseesi lapsen nähden. Tarkoitushan on tuottaa pahaa mieltä ja huonoa omatuntoa sinulle, älä anna mahdollisuutta siihen.
On tietysti mahdollista, että uusi ryhmä on jotenkin vaikea lapselle. Eihän lapsi ole voinut arvioidea etukäteen, mitä tuleman pitää. Vaikka kuinka jotain innolla odottaisi, voi tulla pettymyksiä. Näin myös aikuisilla saati sitten lapsella, jonka arviointikyky on huomattavasti rajallisempi.
Eiköhän sen lapsen aidoin tarkoitus ole kuitenkin ilmaista tunteitaan ja hakea niille ymmärrystä ja lohtua..
Kyllä 5-vuotias voi aidosti ikävöidä ap, ja uskon että loma ja ryhmänvaihdos ovat laukaisseet asian. Anna erityisesti illalla paljon hellyyttä ja omaa aikaa. Osoita että ymmärrät lasta ja lohduta häntä. Päiväkodissa voit pyytää jos aikuinen ottaisi hänet syliin kun lähdet. Kun jätät päiväkotiin, niin tee se reippaasti ja osoita että luotat niihin ihmisiin joille hänet jätät.
Kyllä se siitä! Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen 5-vuotias joka ikävöi äitiä. Monet ikävöivät vielä ensimmäisillä luokillakin. Ota se rakkauden ja luottamuksen osoituksena :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei joku hoitajista pahoinpitelisi?
Jep jep.. Lapsi itkee päiväkotiin mennessä, joten loogisin vaihtoehto toki on että joku hoitajista pahoinpitelee 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei joku hoitajista pahoinpitelisi?
Jep jep.. Lapsi itkee päiväkotiin mennessä, joten loogisin vaihtoehto toki on että joku hoitajista pahoinpitelee 👍
Tai lasta kiusataan. Kotonahan ei koskaa mitään vikaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vaihe se on? Raskas sellainen. Äidin ikävä voi iskeä vanhemmallekin lapselle ja vaikka ryhmän muutos on ollut kiva odotettu lapselle, ei se tarkoita sitä, etteikö siihen voisi/saisi itkulla ja ikävöinnillä reagoida. Yritä kestää ja anna lapselle runsain mitoin huomiota ja syliä kotona.
Niin äidithän ne vain on tärkeitä...
Meilläkin tuli nuorimmaiselle yhtäkkiä tuollainen vaihe isompana. Meni monta vuotta hyvin ja sitten yhtenä syksynä kaikki olikin toisin. Mutta bussipysäkillä odotellessani näin päiväkodin huoneeseen ja helpotti huomata ettei lapsi itkenyt kuin sen kohdan kun hänet hoitoon jätin.
- Isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti on vain tietynlainen taantuma. Ne kuuluvat normaaliin kehitykseen lapsella.
Ole jämäkkä, äläkä anna itkun vaikuttaa itseesi lapsen nähden. Tarkoitushan on tuottaa pahaa mieltä ja huonoa omatuntoa sinulle, älä anna mahdollisuutta siihen.
On tietysti mahdollista, että uusi ryhmä on jotenkin vaikea lapselle. Eihän lapsi ole voinut arvioidea etukäteen, mitä tuleman pitää. Vaikka kuinka jotain innolla odottaisi, voi tulla pettymyksiä. Näin myös aikuisilla saati sitten lapsella, jonka arviointikyky on huomattavasti rajallisempi.
Että lapsen itkun tarkoitus on itsestäänselvästi manipuloida vanhempaa? Ja empatiaa pitää välttää, sehän nyt on vihonviimeinen virhe hyväksyä ja ymmärtää lapsen tunne (vaikka sinne hoitoon määrätietoisesti veisikin). Voi kurjuus näitä ihmisiä...
Ap, lapsesi on hädissään, jostain syystä, kysele asiasta. Teille muille, lapsella on henkisesti paha olla. Takana voi olla esim. kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihe se on? Raskas sellainen. Äidin ikävä voi iskeä vanhemmallekin lapselle ja vaikka ryhmän muutos on ollut kiva odotettu lapselle, ei se tarkoita sitä, etteikö siihen voisi/saisi itkulla ja ikävöinnillä reagoida. Yritä kestää ja anna lapselle runsain mitoin huomiota ja syliä kotona.
Niin äidithän ne vain on tärkeitä...
Meilläkin tuli nuorimmaiselle yhtäkkiä tuollainen vaihe isompana. Meni monta vuotta hyvin ja sitten yhtenä syksynä kaikki olikin toisin. Mutta bussipysäkillä odotellessani näin päiväkodin huoneeseen ja helpotti huomata ettei lapsi itkenyt kuin sen kohdan kun hänet hoitoon jätin.
- Isä
Isätkin ovat tärkeitä ja kyllä ikävään kulminoituu monesti molempien vanhempien ikävä. Useimmille lapsille kuitenkin äiti on ensimmäinen kiinnittymisen kohde, ja tämä suhde muodustuu sikäli ainutlaatuiseksi. Esimerkiksi stressin alla ikävä voi kohdistua erityisesti äitiin, pelkoa kokiessa voidaan huutaa äitiä hyvin vaistonvaraisesti jne. Se ei yhtään vähennä usän merkitystä ja arvoa elämässä tai sitä tunnesidettä mikä isään muodostuu. On kuitenkin hyvä ymmärtä, että äidin ja isän rooli ja edustama hoiva ovat hyvin erilaisia. Se joka hoitaa lasta pääsääntöisesti ensikuukaudet, muodustuu lapselle "kotipesäksi" mielessä ja symboloi erityisellä tavalla turvaa, ravintoa, lohtua ja lämpöä. Tämä symboliikka ei katoa vaikka isäänkiin muodostuu tärkeä hoivasuhde.
-se pk:ssa työskentevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihe se on? Raskas sellainen. Äidin ikävä voi iskeä vanhemmallekin lapselle ja vaikka ryhmän muutos on ollut kiva odotettu lapselle, ei se tarkoita sitä, etteikö siihen voisi/saisi itkulla ja ikävöinnillä reagoida. Yritä kestää ja anna lapselle runsain mitoin huomiota ja syliä kotona.
Niin äidithän ne vain on tärkeitä...
Meilläkin tuli nuorimmaiselle yhtäkkiä tuollainen vaihe isompana. Meni monta vuotta hyvin ja sitten yhtenä syksynä kaikki olikin toisin. Mutta bussipysäkillä odotellessani näin päiväkodin huoneeseen ja helpotti huomata ettei lapsi itkenyt kuin sen kohdan kun hänet hoitoon jätin.
- Isä
Joo, sori! Ikävöidä voi isääkin, mummia, perheen koiraa. Äiti tuli kommenttiini ihan omasta tilanteesta... meidän 3-vuotilaalla iskee hillitön äiti-ikävä kesken hoitopäivän.
Meillä myös 5-vuotiaalla ollut tosi vaikeaa aloittaa päiväkoti joululoman jälkeen. Osittain varmaan vaikuttaa se, että yksi hyvä kaveri jäi osa-aikaiseksi. Mutta meidän lapsella on myös hurja vanhempien kaipuu. Haluaa iltaisin ihan koko ajan olla isän ja äidin kanssa, nukahtaakin viereen. 3-vuotias sisaruksensa on ihan toista maata.
Tämä 5-vuotias on aina ollut todella analyyttinen ja tietyllä tavalla varhaiskypsä ajatuksiltaan. Eli tiedostaa varmasti sen, että kohta hän on eskari ja sitten koululainen ja sitten aikuinen... Kuolemaakin hän murehti oikein urakalla jo 3-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä päiväkodissa on sanottu, kun olet asiasta keskustellut?
Ja miten siellä päiväkodissa menee?
Taantuminen on ihan normaalia.
Päiväkodissa sujuu kuten ennenkin. Lapsi leikkii ja toimii kuten aikaisemmin. Tämä itkeminen ja haluttomuus mennä päiväkotiin on vain aamuisin tapetilla ja välillä myös illalla lapsi kysyy onko huomenna päiväkotipäivä vai vapaapäivä. Kun vastaan, että päiväkotipäivä, lapsi kommentoi sanomalla "vihaan päiväkotia".
Kotona ei ole tapahtunut muuta erikoista kuin se, että olemme antaneet välillä hänen ensimmäisiä kertoja pelata xboxilla (urheilukinect ja fruit ninja pelejä). Olen jopa miettinyt, että koukuttaako tämä niin kovin, että olisi mieluummin kotona pelaamassa. Huomasimme, että hänen kanssaan täytyy pelaamiseen käytetyn ajan kanssa olla todella tiukkana ja tarkkana. No, onhan hän vasta 5-vuotias, mutta kuitenkin.
Hän on käynyt useasti leikkimässä uudessa ryhmässä jo ennen siirtoa ja täditkin ovat tuttuja. Osa tädeistä on ollut hänen vanhassa ryhmässä. Ja osan ryhmässä olevien lasten kanssa on käyty yhdessä retkellä. Tuolla pk:ssa ovat viskarit olleet kahdessa eri ryhmässä ja nyt heidät on yhdistetty.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös 5-vuotiaalla ollut tosi vaikeaa aloittaa päiväkoti joululoman jälkeen. Osittain varmaan vaikuttaa se, että yksi hyvä kaveri jäi osa-aikaiseksi. Mutta meidän lapsella on myös hurja vanhempien kaipuu. Haluaa iltaisin ihan koko ajan olla isän ja äidin kanssa, nukahtaakin viereen. 3-vuotias sisaruksensa on ihan toista maata.
Tämä 5-vuotias on aina ollut todella analyyttinen ja tietyllä tavalla varhaiskypsä ajatuksiltaan. Eli tiedostaa varmasti sen, että kohta hän on eskari ja sitten koululainen ja sitten aikuinen... Kuolemaakin hän murehti oikein urakalla jo 3-vuotiaana.
Voi, että. Meilläkin 5-vuotias puhuu kuolemasta usein. Hautausmaista ja sairaaloista kyselee jatkuvasti. Haluaa tietää onko kirkon vieressä aina hautausmaa ja mennäänkö sairaalasta aina hautaan. Mainittakoon, että kukaan läheinen ei ole ollut sairaalassa tai vakavasti sairaana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsesi on hädissään, jostain syystä, kysele asiasta. Teille muille, lapsella on henkisesti paha olla. Takana voi olla esim. kiusaamista.
Olen kysynyt harmittaako jokin asia. Kiusaako joku, mutta lapsi ei ole sanonut mitään sellaista. Joskus aikaisemmin hän on kyllä hyvin avoimesti kertonut miten ei leiki Pekan kanssa, koska Pekka teki sitä ja tätä. Mutta hän ei maininnut mitään kiusaamisesta tai siitä, että ei olisi leikkikaveria.
ap
Alue: Aihe vapaa
Vaihe se on? Raskas sellainen. Äidin ikävä voi iskeä vanhemmallekin lapselle ja vaikka ryhmän muutos on ollut kiva odotettu lapselle, ei se tarkoita sitä, etteikö siihen voisi/saisi itkulla ja ikävöinnillä reagoida. Yritä kestää ja anna lapselle runsain mitoin huomiota ja syliä kotona.