Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsee psykiatriselle osastolle hoitoon?
18.01.2017 |
Pitääkö olla ihan ranteet auki meininki vai voiko päästä helpommin?
Mulla kolme lasta ja töissä käyvä mies. Oon nyt sairaslomalla ja silti olo ihan hirveä välillä. Pahoina päivinä en meinaa saaha mitään tehtyä. Paniikki, pelot, ahdistus ja epätoivo risteilee mielessä ja huono olo fyysisestikin ja ruokahalu huono.
Käyn kyllä viikottain hoitajalla juttusilla, mutta eihän se riitä näinä huonoina kausina mihinkään. Lääkkeet myös on, mutta en haluais koukkuuntua rauhottaviin liikaa. Nuorin on välillä tarhassa, välillä kotona. Muut kouluikäisiä. Silti tuntuu että en jaksa enkä kykene pärjäämään yksin lasten kanssa kohta lyhyitäkään aikoja.
Olisikohan osastojaksosta hyötyä? Mitä siellä voidaan tehdä tilanteen hyväksi? Mitä jos mies ei jaksa yksin pyörittää arkea ja käydä töissä? Voiko kunnalta saada silloin jotain tukea? En tarkoita rahaa vaan jotain konkreettista apua?
On niin epätoivoinen olo ja syytän itteäni että oon niin surkea välillä ja pelkään että lapset kärsii.
Kommentit (28)
Pop.llfu errari carum,
Pepuliuetbrcanim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osastohoitoa ei nykypäivänä saa helpolla. Täytyy olla todella pahassa psykoosissa tai ihan lannistunut, ettei pysty mihinkään. Osastot ovat aina liian täynnä ja on paljon tapauksia, joissa sairas ihminen jää ilman hoitoa. Tiedän muutaman ihmisen, jotka ovat tappaneet itsensä kun eivät päässeet masennuksen takia osastolle.
Olisi epäeettistä neuvoa, mitä pitää sanoa/tehdä että pääset sinne. On mahdollista ettet sittenkään pääsisi, jos osastolla ei ole tilaa.
Sinuna en murehtisi sitä, että jäät koukkuun rauhoittaviin. Rauhoittavat on tarkoitettu siihen kun on paha ahdistus. Jos ne on sinulle määrätty, on turvallista käyttää niitä. Yhtä lailla sinut lääkittäisiin siellä osastollakin. Siellä vasta lääkitäänkin.
Ehdottaisin että otat ensin yhteyttä lastensuojeluun/sossuun, josta voidaan antaa apua lasten hoidossa, kun et itse pärjää. Ongelmasi tuntuu olevan nyt arjessa jaksaminen, ja siihen saa kyllä paljon apua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvin samanlainen tilanne. Ahdistuneisuutta ja PTSD. Olin kuusi viikkoa osastolla omasta tahdosta. Tänä aikana tehtiin paljon lääkemuutoksia, joiden turvin löytyi viimeinkin sopiva lääkitys. Tehtiin myös kattavat psykologiset testit, jotka tarkensivat diagnoosia. Lopputuloksena selkeä hoitosuunnitelma, joka on ollut todella tärkeä. Ennen osastohoitoa olin ollut kuntoutustuella 7 vuotta, osastohoidon jälkeen parantumista alkoi tapahtua. Eli saa osastolla muutakin kuin lepoa, joka sekin on toki tärkeää.
Kukaan ei vapaaehtoisesti saa olla osastolla kuutta viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvin samanlainen tilanne. Ahdistuneisuutta ja PTSD. Olin kuusi viikkoa osastolla omasta tahdosta. Tänä aikana tehtiin paljon lääkemuutoksia, joiden turvin löytyi viimeinkin sopiva lääkitys. Tehtiin myös kattavat psykologiset testit, jotka tarkensivat diagnoosia. Lopputuloksena selkeä hoitosuunnitelma, joka on ollut todella tärkeä. Ennen osastohoitoa olin ollut kuntoutustuella 7 vuotta, osastohoidon jälkeen parantumista alkoi tapahtua. Eli saa osastolla muutakin kuin lepoa, joka sekin on toki tärkeää.
Kukaan ei vapaaehtoisesti saa olla osastolla kuutta viikkoa.
Kyllä saa. Ei tosin pääkaupunkiseudulla ollut tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah ei osastolle pääse nykyään mitenkään. Ehkä yksi onnekas miljoonasta.
Pääseehän.
Mutta ei ap.n kriteereillä.
Siellä on sitten täysin henkilökunnan armoilla.
Kaikkiin potilaisiin suhtaudutaan kuin aivottomiin.
Lisäksi siellä on maanis.depr. ym. vaikeasti sairaita, joiden näkeminen voi olla järkytys.
Mikään hotelli se ei ole.
Enimmäkseen ei tapahdu mitään, paitsi ruokaa, lääkkeet ja unta säännöllisesti.
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli hyvin samanlainen tilanne. Ahdistuneisuutta ja PTSD. Olin kuusi viikkoa osastolla omasta tahdosta. Tänä aikana tehtiin paljon lääkemuutoksia, joiden turvin löytyi viimeinkin sopiva lääkitys. Tehtiin myös kattavat psykologiset testit, jotka tarkensivat diagnoosia. Lopputuloksena selkeä hoitosuunnitelma, joka on ollut todella tärkeä. Ennen osastohoitoa olin ollut kuntoutustuella 7 vuotta, osastohoidon jälkeen parantumista alkoi tapahtua. Eli saa osastolla muutakin kuin lepoa, joka sekin on toki tärkeää.